Henna Kajavalta perusasiaa

politiikan tärkeitä teemoja

Kuukausi: kesäkuu 2019

100 000 venäläismiestä “turvapaikanhakijoina” – ei rautaa rajalle?

Pääministeri Antti Rinne kohtasi Halla-ahon maanantaina käydyssä Kultaranta-keskustelussa, jonka teemana oli ”Suomi – eurooppalaisen turvallisuuden tekijä?”. Rinne kysyi Halla-aholta, että miten pysäytetään se ehkä alkuunsa 100-200 miljoonaa ihmistä, jotka lähtevät Afrikasta liikkeelle – “pistetäänkö rautaa rajalle?”

https://www.talouselama.fi/uutiset/antti-rinne-tivaa-halla-aholta-schengenista-pistetaanko-me-rautaa-rajalle/e74f5884-e998-4940-ba17-d20edcfd8b0a?ref=facebook%3A6b0b&fbclid=IwAR1yVCScxvleC8AbkDqy2ZuW7wILeyRWE_0dASqwH2AveX_LPMbPc7T8x_4

Valitettavasti pelkään pahoin, ettei Rinne, Ohisalo ja muu höttöhallitus uskaltaisi laittaa rautaa rajalle, vaikka Venäjä lähettäisi pakolaisiksi tekeytyneitä miehiä satatuhatta valtaamaan Suomea. Tämä tilanne on tosiaan monesti käynyt mielessä, että kuinka nykyinen holtiton turvapaikanhaku, jossa rajat ovat käytännössä menettäneet täysin merkityksensä mahdollistaa uudenlaisen, helpon ja rauhanomaisen tavan Venäjälle vallata Suomi. Tänne voidaan helposti salakuljettaa ja kätkeä aseita aseettomille venäläisille turvapaikanhakijoille, jotka on koulutettu sotilaalliseen tehtäväänsä. Onneksi on vielä jäljellä Sauli Niinistö, jonka sentään uskon pystyvän toimimaan tosipaikan tullen.

Toisaalta hillittömät ihmisvirrat Afrikasta on tietenkin pyrittävä pysäyttämään jo ennen kuin ne ovat liikkeelle lähteneetkään. Afrikkaan täytyy viestittää tehokkaasti mahdollisimman pian, että jos tänne lähtee tulemaan, niin huonosti käy. Ja tietenkin on saatettava maahanmuuttopolitiikka sellaiseksi, että varoitukset ovat uskottavia. En tässä tarkoita väkivaltaa tai sen uhkaa, vaan kaikenlaisia muita keinoja, jotka tekevät tänne asettumisesta liian vaikeaa.

Myös fyysisten esteiden rakentaminen on keino muiden joukossa silloin kun ne arvioidaan tehokkaiksi. Näitähän on jo rakennettu monin paikoin Eurooppaa ja Espanjalle kuuluvassa Ceutassa rajaesteet ja tekninen valvonta ovat viimeisintä huutoa. Maamiinat tulisi tietenkin palauttaa myös Venäjää ajatellen. Näistä luopuminen on ollut varmasti Suomen typerimpiä poliittisia päätöksiä, kuten asiantuntijoiltakin on kuultu.

Mitä tehokkaammin ja aiemmin ihmisvirta eteläisestä maanosasta kyetään uskottavasti patoamaan, sitä vähemmän sieltä lähdetään. Puskaradion kautta sana leviää tehokkaasti ja ihmiset vielä värittävät nuotiotarinoissaan Afrikassa Eurooppaan lähdön uhkia.

Rinne ja Halla-aho olivat yksimielisiä siitä, että Afrikan maiden olosuhteita täytyy parantaa, jotta ihmiset eivät lähde liikkeelle. Olosuhteita ei kyetä kuitenkaan ainakaan riittävän nopealla aikataululla kohentamaan kovinkaan paljoa. Asiaa olisi tullut hoitaa tehokkaammin ja koordinoidummin jo vuosikymmeniä sitten, eikä harjoittaa kehitysyhteistyötä lähinnä omantunnon pesemiseksi ja mukavuussyistä.

On ollut erittäin järkyttävää lukea, kuinka nyt Rinne ja muu hallituksen poppoo aikoo myydä kansallisomaisuuttamme Afrikan auttamiseksi. Samalla ei ole kuulunut mitään aloitteellisuutta todella vaikuttavien keinojen painostamiseksi käyttöön EU:n laajuisesti. Esimerkiksi EU:n monet yritykset käyttävät Afrikan maiden heikkojen hallituksia hyväkseen neuvottelemalla niiden kanssa sopimuksia, joiden mukaan yritysten ei tarvitse maksaa veroja lainkaan Afrikan maille. Tästä on kertonut mm. eläköitynyt suurlähettiläs Matti Kääriäinen.

Kuinka moni suomalainen onkaan huolissaan, kuinka lastemme tulevaisuus tuhotaan? Sen lisäksi, että lastemme niskaan kasataan velkaa, syödään myös siemenperunoita.

Mysteerimiehet junassa

Kesälomalla on sentään hieman aikaa hoitaa sosiaalisia suhteita ja lähdin Tapanilaan moikkaamaan pitkästä aikaa kaveriani. Kuinkas ollakaan – junareissusta tuli monikulttuurinen. Eteeni istahti kaksi etiopialaismiestä, joiden lähtömaa osoittautui oikein arvatuksi ja käytävän toisella puolella istui Etiopian naapurimaasta peräytynyt nuorukainen. Toinen etiopialaismies joi Koffia ja minulla oli lyhyet shortsit, joten olin varma, että pian kuuluisi jokin rasittava kysymys, kuten ”Mitä kulu?” ja jossain vaiheessa myös kommentointia ulkonäöstäni. Näinhän tietenkin tapahtui hyvinkin pian.

Luontainen reaktio tällaiseen juopuneiden, kieltä osaamattomien tuttavuuden tekemiseen olisi ollut tylyys ja hiljaisuus, mutta ajattelin, että on myönteisempää hyödyntää tilaisuus tiedonhankinnan merkeissä. Kysyin heti alkuunsa kovalla äänellä hiljaisessa, mutta täydessä junanvaunussa, että mitä tekevät Suomessa – ovatko pakolaisia, töissä täällä, vaiko opiskelevat jotain. Opiskelevat kuulema suomen kieltä. Sanoin, että eivät varmasti ole saaneet oleskelulupaa vain sillä perusteella, että tulevat opiskelemaan tänne suomen kieltä. Miehet vain naureskelivat tähän. Kyselin asiaa vielä pari kertaa uudestaan ja joka kerralla yrittivät vakuuttaa, että suomea vain ovat tulleet tänne opiskelemaan. Miehet olivat selvästi yli kolmikymppisiä ja näyttivät nelikymppisiltä, joten tuskinpa olisivat voineet olla opiskelijoiksi tänne valittuja. Totesin tämän keskustelun lopuksi, että ahaa, olette siis laittomia maassaoleskelijoita.

Etiopialaismiehet osasivat erittäin heikosti sekä suomea, että englantia. Pleksit silmillä istuvalla juopottelijan kaverilla oli kuulema suomalainen naisystävä. Kiinnostuin, että mitä kieltä nämä mahtavat puhua kotona, kun kommunikointi ei tuntunut sujuvan juurikaan suomeksi, eikä englanniksi. Kuulema suomea puhuvat. Tämä oli kyllä erittäin hämmentävää, koska keskustelusta ei todella heikon kielitaidon vuoksi tullut juuri mitään. Ilmeisesti löytyy suomalaisnaisia, joille kelpaa kehitysmaasta ilmeisen laittomasti tullut mies, jonka kanssa ei ole mahdollista juurikaan edes keskustella. Toisaalta ei ollut kyse myöskään mistään lihaksikkaasta koripalloilijasta tai muusta vastaavasta, joten jäi kyllä todella mysteeriksi, että millä perusteella kukaan suomalaisnainen päätyisi noin radikaaliin valintaan.

Ajattelin kysellä tahdikkaasti myös Etiopian kuulumisia. Kun kysyin ”No mitäs Etiopiaan nykyään kuuluu – onko kuivuutta vielä pahasti?” Niin sain vastaukseksi, että ”Addis Abeba – you know Addis Abeba in Ethiopia?” Vastasin, että tottakai tiedän, että Addis Abeba on Etiopian pääkaupunki, mutta että onko Etiopiassa vielä tällä hetkellä nälänhätää? Etiopiassa on kuulema nyt kaikki hyvin. Siellä käy myös runsaasti turisteja. Tämä olikin erittäin myönteistä kuulla, vaikka kyllähän se seuraava kuivuuskausi on taas jossain vaiheessa erittäin valitettavasti edessä.

Käytävän toisella puolella istuva Etiopian naapurimaan kansalainen ei vaikuttanut olleenkaan pitävän naapurimaansa poikien ja minun välisestä jutustelusta ja poistui vihaisen näköisenä omalla asemallaan.

Jonkin ajan päästä tuli tietenkin vielä sitten se takuuvarma kommentti, jota en todellakaan olisi halunnut kuulla. Siitä tulee mieleen kamelien ostaja. Verestäväsilmäinen etiopialaismies alkoi analysoida kuin hänellä olisi kiinnostavaa ja ennenkuulumatonta kerrottavaa – käsillään elehtien – kuinka minulla on todella kauniit kasvot. No, kouluttamattomalle kehitysmaan miehelle on sentään jotain annettava anteeksi, joten armahdin vastaamatta mitään.

Tällaiset häiritsevät tilanteet kannattaa näin muuttaa myönteisiksi tiedonhankintatuokioiksi. Parhaassa tapauksessa keskustelukumppanit ymmärtävät, ettei Suomi olekaan niin vieraanvarainen ja hyvä maa asettua asumaan kuin miltä aluksi näyttää. Lisäksi ympäristö kuulee, millaista porukkaa Suomeen päästetään pyörimään ja suomalaiset maksavat.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén