Henna Kajavalta perusasiaa

politiikan tärkeitä teemoja

Kuukausi: heinäkuu 2019

Monikulttuurisuuden edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

Kuva: Guardian graphic

Yle uutisoi, kuinka maapallon väestöräjähdystä käsitellään julkisuudessa ja kansainvälisesti hyvin vähän verrattuna ilmastonmuutokseen, vaikka molemmat ovat maapallon kohtalonkysymyksiä ja liittyvät kiinteästi toisiinsa:

https://yle.fi/uutiset/3-10825443?fbclid=IwAR0Q7_2cBc2nhDpm8AKnJEyQ_GwCXsI5K745JWgMwyn-RWyvr9Ic3KR1Z-M&utm_source=facebook-share&utm_medium=social  

Artikkelissa arvellaan jälleen rasismin pelon olevan syynä siihen, ettei maapallon kohtalonkysymystä uskalleta käsitellä sen vaatimalla painoarvolla. Afrikan väestöräjähdys ei ole lainkaan asialistalla edes kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.Tällainen suhtautuminen on pelkurimaista ja täysin vastuutonta. Ongelmien ratkaisun edellytys on tietenkin niiden käsittely.

Ylen artikkelin mukaan YK:n erilaisten väestöennusteiden mukaan keskimäärin väestön arvioidaan kasvavan seitsemästä 11 miljardiin vuoteen 2100 mennessä. Lähes kaikki kasvu tulee Afrikasta.

Merkittävä syy, miksei Afrikan väestöräjähdyksestä puhuta on ilmeisesti rasismin pelon ohella se, että ihmisoikeuksiin katsotaan kuuluvan myös vaikka kuinka holtittoman lisääntymisen – ja vaikka valtion eli muiden ihmisten elatuksen varassa. Ihmisen lisääntymisoikeudet vahvistettiin vuonna 1994 Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa. Ilmeisesti Kiina ei ole sitten allekirjoittanut sopimusta, kun on harjoittanut tiukkaa yhden lapsen politiikkaa.

Tätäkin kansainvälistä ihmisoikeutta olisi tarkasteltava nyt muuttuneessa maailmantilanteessa uudelleen ja muutettava se tarkoituksenmukaiseksi – aivan, kuten tulee toimia pakolaissopimustenkin kohdalla.

Etenkin nyt, kun elämme historiallisen nopeaa lajien sukupuuttoaaltoa ihmisen vaikutuksesta, ihmislajin lemmikkeineen ja tuotantoeläimineen raivattua muut lajit on täysin moraalitonta vaatia ihmiselle oikeutta lisääntyä mielin määrin. Maapallon nisäkkäistä on nykyään 60 % tuotantoeläimiä, 36 % ihmisiä ja vain 4 % villieläimiä. Sitä paitsi ihminen säätelee usein varsin brutaalisti muiden eläinlajien lisääntymistä ja niiden omien poikasten hoitoa.

Olisikin toivottavaa, että nyt kun Kiina on aktiivinen bisnesmoottori Afrikassa, niin siltä liikenisi myös globaalia vastuuta – tai realistisemmin ajatellen omaa intressiä pyrkiä vaikuttamaan Afrikan maiden väestöpolitiikkaan. Kiinan yhden lapsen politiikassa oli järkyttäviä lieveilmiöitä, mutta jos Afrikassa päästäisiin edes kahden lapen politiikkaan, niin maapallo kiittäisi, eivätkä lieveilmiöt ehkä seuraisi niin voimakkaina ja niihin voitaisiin keksiä myös ratkaisuja.

Mutta millaista väestöpolitiikkaa harjoittaa nykyhallituksemme? Hallitusohjelman mukaan neljännestä ja viidennestä lapsesta aletaan maksaa korotettua lapsilisää! Ketkähän tästä pääasiassa hyötyvät? Lapsia paljon synnyttävät kehitysmaista tulevat naiset jäävät tämän seurauksena entistäkin mieluummin kotiin synnyttämään lisälapsia. Ainakin eräiden kasvatusasiantuntijoiden mukaan lapset eivät myöskään saa enää riittävästi henkilökohtaista huomiota vanhemmilta, jos perheessä on lapsia enemmän kuin kolme. Hallitusohjelmassa ei nurinkurisesti puhutaan mitään siitä, kuinka tuettaisiin perheiden perustamista nykytilanteessa, jossa yhä useampi jää kokonaan vaille perhettä ja usein tahattomasti.

Rinteen hallitukselle monikulttuurisuuden ja väestönvaihdoksen edistäminen onkin tärkeämpi tavoite kuin ilmastonmuutoksen torjuminen. Ilmastopäästöjen vähentämisessä sivuutetaan se oleellinen asia, että kun kehitysmaista otetaan tänne konservatiivisia, suurperheitä ja lihansyöntiä suosivia ihmisiä uudisasukkaiksi, niin tämä tukee ilmastopäästöjen kasvua. Lapsen saaminen Suomessa kuormittaa ilmastoa moninverroin enemmän kuin Afrikassa. Rikkaassa maassa lapsesta koituu vuodessa noin 58,6 tonnia hiilidioksidipäästöjä ja autosta vain 2,4 tonnia. Lisäksi kehitysmaiden kaksoiskansalaiset lentävät pitkiä ja ilmastolle haitallisimpia lentoja kotimaidensa ja Suomen välillä.

Jos keskityttäisiin turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisen sijaan hyvinvoinnin, koulutuksen, yritystoiminnan ja omavaraisuuden kehittämiseen pakolaisleireillä, voitaisiin samalla panostaa pakolaisten ympäristökoulutukseen ja näin he veisivät ympäristöosaamisensa kotimaihinsa, kun jälleenrakennus alkaa.

(julkaistu alunperin 24.6.2019)

Metrot – Suomen kehitysmaalaistumisen näyteikkunat

Ajattelin käydä katsastamassa Kontulan baarielämää. Läksin metrolla täältä Espoon Tapiolasta, joka on jäämässä yhä enemmän saarekkeeksi epäsuotuisan maahanmuuton runtelemalla pääkaupunkiseudulla. Ehdin metroon vasta hieman ennen yhtätoista illalla. Pian alkoi heti takanani olevalta penkiltä kuulua kovaäänistä, vieraskielistä melupuuroa huonolla äänentoistolla. Olin lähes varma ennen kuin käännyin katsomaan, kuka siellä huudattaa urheilutapahtumaa puhelimestaan ilman kuulokkeita, että kyseessä on eteläisen maanosan mies. Nimittäin usein metrossa on tuolta suunnalta miehiä, jotka häiritsevät muita. Yleensä kailottavat kovaa puhelimeensa jollain heimokielellään. En malta kovinkaan kauaa kuunnella tällaista itsekästä puhelimen huudattamista – etenkään jo muutoinkin mitä ilmeisimmin haittamaahanmuuttajalta. Käännyin melko tylysti sanomaan miehelle ensin suomeksi ja kun tämä sitä ei ymmärtänyt niin englanniksi, että laittaa puhelimesta äänen pois ja hankkii kuulokkeet. Homma sujui. Mies heilautti kättään poistuessaan metrosta mulle leveällä hymyllä, mutta mm. koska en tiennyt, oliko se vittuilumoikkaus, en moikannut takaisin.

Taisi olla Rautatientorin asemalla, kun metroon astui – ehkä Ir*kista tullut, jotenkin juuri sellaisen v-mäisen ahdistelijan näköinen mies. Tämä istuutui selin muhun käytävän toiselle puolelle, mutta kääntyi katsomaan mua useita kertoja. Luin kirjaa, enkä pystynyt keskittymään, kun näkökentässä miehen pää kääntyili kuin huomiota hakien ja mietin, että jatkaako tuota koko matkan. Ei jatkanut. Tuollaisessa ahdistelussa on se pahinta, ettei voi oikein reagoida mitenkään, kun katsepoliisinahan ei voi toimia.

Itäkeskuksen kohdalla laskin, että metrovaunussani oli 17 matkustajaa, joista 6 oli vaaleaihoisia. Noista kuudestakin varmasti osa oli ulkomaalaistaustaisia. Tilanne on jo nyt metroissa aivan kaamea, mutta mitä se on esim. 20 vuoden päästä, kun omat lapset ovat kunnolla aikuisia? Helsingin keskustan läheisillä asemilla tilanne voi näyttää esim. suvaitsevaistosta vielä vähän aidommin monikulttuuriselta, mutta Itä-Helsinkiin mentäessä länsimaiden pääkaupunkien keskustoille ominainen sivistyneempi monikulttuurisuus vaihtuu enemmän kehitysmaalaisuudeksi, jossa uudet, hienot sosiaalituilla hankitut lastenvaunut ja vaatteet tuntuvat päälleliimatuilta.

Voidaan vain kuvitella, miten saattaa hyvinkin käydä, kun Suomeen kerätään heikosti integroitunutta väestöä kehitysmaista, joiden syrjäytymisprosentti on suuri ja talous todella romahtaa. Sitten, kun työttömiltä tulokkailta lähtevät sosiaalituet. Luen islamista kertovaa kirjaa ja tässä kerrotaan, kuinka esimerkiksi Jordanian talousvaikeudet lietsoivat tyytymättömyyttä ja turhautuminen fundamentalismia. Jokin ihmisryhmä leimataan tällöin helposti syylliseksi, jos esimerkiksi koetusta tai kuvitellusta toisen väestöryhmän vihamielisyydestä on kertynyt kaunaa. Syntyy mellakoita ja äänestetään oman kulttuurin fundamentalisteja. Jordaniassa äänestettiin talouden romahdettua kovan linjan islamistit valtaan. Kirjassa todetaan myös, että asioiden alkaessa mennä huonosti Lähi-idässä naiset joutuvat kärsimään aina ensimmäisinä.

Kivuttuani metroportaat Kontulan asemalle ymmärsin, että tämähän oli se erityisen ruma metrokeskus lukuisine baareineen, johon olin joskus eksynyt ja josta en meinannut löytää yhtään kelvollista ruokapaikkaa tai kahvilaa. Joka puolella oli tummia miehiä ja heti alkuunsa joku nuorten indonesialaismiesten joukolta näyttävä ryhmä huuteli mulle helouta kuin olisin ollut jossain toisella puolella maapalloa itse turistina.

Katselin sen verran ympärilleni, että arvelin Paris -nimisen kuppilan olevan ainoa mahdollisuus, jos tuolla meinaisi jossain käydä, koska siellä näkyi sisällä jokunen meikäläinenkin istuskelija. Palasin kuitenkin metroasemalle ja kysyin nuorten porukalta, että mistä pääsee bussilla keskustaan. Kontulasta pääsee kuulema Malmille, josta on otettava juna keskustaan. Kysyin korkeintaan 18-vuotiailta suomalaisnuorilta, että onko Kontulassa joku hyvä baari. Nuoren naisen eno kuulema työskentelee Paris-baarissa ja se on tytön mukaan ainoa kelvollinen Kontulassa – yleissilmäykseni tulos sai tästä vahvistusta.

Päätin käydä vielä Mellunmäessä ja yrittää sieltä keskustaan jotain kautta. Mellunmäessä oli aika hiljaista, mutta ne harvat, joita ulkona näkyi olivat Afrikasta tai Lähi-idästä. Bussipysäkillä oli näiltä alueilta molemmilta edustus. Bussin tuloon oli vielä aikaa, joten katsastin läheisen baarin. Siellä oli lähinnä meikäläisiä harvalukuisina. Pian poke ilmestyi jostain ja tiukkasi multa papereita. Toisaalta ilahduttavaa, mutta ensireaktio oli, että ei hemmetti; nythän mua tytötellään!

Kun palasin pysäkille musta mies kysyi, minne olen menossa. Olin tylynä tästä, mutta asiallisena, enkä oikein tiennyt lopulta, että yrittikö mies tutustua vai aidosti auttaa neuvomisessa, että miten päästä sujuvimmin keskustaan. Todennäköisesti tässä yhdistyi molemmat pyrkimykset, mikä oli ihan ok.

Noustessani bussiin kohtasin heti shokeeraavan kehitysmaalaisen näyn. Sarvesta olevan miehen kasvot tuijottivat alkuasukasmaisesti suu auki ja isot hampaat olivat vinossa eri suuntiin, posket lommolla. Mies kääntyi useita kertoja taaksepäin katsomaan mua tyhjillä silmillään. Bussi oli lähes täynnä, mutta järkytyksekseni siellä istui vain kourallinen valkoisia.

Käveltyäni Kamppiin vanhempi, liikemieheltä näyttävä arabimies tuli kävelemään rinnalleni ja kysyi englanniksi, että miten ilta on sujunut. Kun en ilahtunut seurasta, hän ilmeisesti yritti pelastaa kasvonsa ja kysyi tietä rautatieasemalle. Neuvoin ja sen jälkeen kuulin navigaattorin opastavan miestä.

Elämme todella epätodellisen tuntuisia aikoja. Miten me saataisiin kansanedustajat kiertelemään kehitysmaalaisilla kyllästettyjä suomalaisia lähiöitä metrolla myöhään viikonloppuiltaisin, jotta nämä ymmärtäisivät, että missä todella mennään ja mihin nämä ovat Suomea viemässä?!

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén