En ole arvokonservatiivi, enkä -liberaali. En myöskään ole talouspoliittisesti oikealla, enkä vasemmalla. Puolen ottaminen edellämainituissa on omiaan lukkiuttamaan tai vähintään kangistamaan ihmisen ajattelua. Perusarvojani on punnita jokaista asiaa tarkkaan tapauskohtaisesti, ja jos en ole selvittänyt asiaan liittyviä faktoja riittävän laajasti, vältän ottamasta vahvasti kantaa asioihin. Päätöksiä varten on oltava hyvät ja mahdollisimman monipuoliset perustelut.
Olen enemmän ns. pehmeiden arvojen kuin kovien kannalla, sillä kannatan heikoimmista huolehtimista, luonnonsuojelua, ihmisoikeudet ovat minulle tärkeitä ja samoin eläinten reilu kohtelu. Näen myös kansojen ja etenkin pienten kansojen, kuten suomalaisten suojelun pehmeänä arvona. Ihminen on reviirieläin, jolla on oikeus omaan reviiriinsä ja omiin ihmisiinsä monella eri tasolla. Minulla riittää ymmärrystä myös pikkurikollisille, jos heillä on vaikeat taustat. Törkeissä pahoinpitelyissä ja törkeissä seksuaalirikoksissa arvoni muuttuvat kuitenkin koviksi, sillä näissä tapauksissa olen vahvasti uhrien puolella.
Nyt merkittävimmäksi uhaksi ja politiikan kysymykseksi noussut Putinin ja Trumpin jonkinlainen liittoutuminen ja tämän aiheuttamat turvallisuusuhkat yhdistävät suomalaisia ja ehkä Eurooppaakin. Puolustusmäärärahoja kasvatetaan, mutta jalkaväkimiinat jakavat edelleen huolestuttavasti puoluekenttää. Vihreät, vasemmisto, eikä demarit ole monessakaan mielessä turvallisia vaihtoehtoja, koska ne esimerkiksi eivät edelleenkään kannata jalkaväkimiinojen palauttamista osaksi puolustusta sotilasasiantuntijoiden puoltavista kannoista huolimatta.
Suomalaisille, kuten muillekin EU-kansalaisille hyvinvointia heikentävän maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat olleet pitkään tärkeimpiä poliittisia aiheita. Molemmat ongelmat ovat Euroopan kohtalon kysymyksiä – harmi vaan, ettei oikein löydy puolta tai puoluetta, joka edustaisi kansalaisten näkemyksiä näissä molemmissa tärkeissä asioissa – ei Euroopassa, eikä etenkään ääripäiden, perinteisesti sisäänpäin käpertyneessä USA:ssa.
Ihminen on vaikuttanut selkeästi ilmastonmuutokseen päästöillään. Espoon tavoite kaupungin saamiseksi hiilineutraaliksi on korkealla jopa valtakunnan tasoon nähden. Mielestäni Espoon saamisella hiilineutraaliksi on kuitenkin merkitystä vain, jos voimme skaalata käytettyjä keinoja ja teknologioita maailmalle ja suuriväestöisiin ja -päästöisiin maihin. Näin Espoossa toimitaan. Esimerkiksi Shanghai on Espoon kumppanikaupunki.
Länsimaiden päästövähennysten tehostamisen lisäksi tarvitaan Afrikan maiden painostusta kaikin keinoin väestönkasvun hillitsemiseen ja jäljellä olevien maailman vanhojen metsien tiukkaa suojelua etenkin vauhdilla etenevän luontokadon hillitsemiseksi. Etenkin Amazonin sademetsän hakkuiden ehkäisemiseen tulisi panostaa kansainvälisesti. Lisäksi viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä – länsimaiden syntyvyyden romahtamisesta huolimatta on parasta, että Afrikan ja Lähi-idän liikaväestön muuttoliike länsimaihin padotaan, koska hiilijalanjälki on täällä moninkertainen verrattuna lähtöalueisiin. Eurooppa ei saa muutenkaan muuttua Afrikaksi tai Lähi-idäksi, mihin suuntaan liiallinen tulomuutto näiltä alueilta Eurooppaa väistämättä vie. Arvopohjamme ja kulttuurimme ovat hyvin erilaisia. Islam ja paljolti musiikkikulttuuriin perustuvat afrikkalaiset kulttuurit eivät kannattele suomalaista innovaatioihin perustuvaa korkean teknologian yhteiskuntaa.
Meidän ei tule myöskään edistää Suomen väestönkasvua toimimalla varaventtiilinä Afrikan väestöräjähdykselle. Toisaalta humanitaariseen maahanmuuttoon kuluvia varoja tarvittaisiin mm. pakolaisleirien ja kriisinhallinnan ohella myös ilmastonmuutoksen ja sen aiheuttaman kuivuuden torjumiseen kehittyvissä maissa.
Afrikan väestöräjähdys on suuri uhka ilmastonmuutoksen etenemisen kannalta etenkin, jos Afrikan koko pian neljämiljardinen väestö pyritään nostamaan köyhyydestä elämään länsimaista elämäntapaa, joka heillä yleisesti ottaen on haaveena.
Lopuksi taas yleisemmälle tasolle palataksemme, päättäjän voisi olla paikallaan seurata kansan enemmistön näkemyksiä asioita edistäessään. Olen huomannut omien arvojeni olevan lähes aina valtavirtaa, vaikka olenkin keskivertoa tiukempi niiden suhteen. Koska kansa on yleensä tolkullisempaa kuin eduskunnassa keskenään populistisesti riitelevät ja huomiohuoraavat puolueet, kannatan myös suoraa demokratiaa tärkeissä arvokysymyksissä. Tällöin esimerkiksi turkistarhaus olisi ollut historiaa jo kauan sitten meilläkin, kuten niin monissa ja yhä useammissa Euroopan maissa nykyään.
Henkilökohtaisesti arvostan ennen kaikkea henkisiä arvoja – oman pääoman kartuttamista, sen ilmentämistä luovuuden kautta ja toisaalta maailmaan liittymistä erilaisten ihmisten kohtaamisten kautta. Rahaa olen aina halunnut vain sen verran, että voin toteuttaa itseäni melko vapaasti. Muiden ihmisten arvostus lämmittää minua syvästi, mutta en ole riippuvainen muiden antamasta arvostuksesta. Arvostan pitkälle menevää individualismia ja omaperäisyyttä jopa diagnooseihin saakka. Erityislapset ovat sydäntäni lähellä.
Vielä nousevat mieleen paljon julkisessa keskustelussa olleet LGBT-vähemmistöt ja eutanasia. Homo- ja lesboseksuaalisuus ovat minulle yhtä luonnollisia asioita kuin heterouskin. Transseksuaalit ja transvestiitit voivat olla piristäviä, kunhan olisivat luonnollisia, eikä näistä tehtäisi matalaotsaisesti itseään toistaen suurta numeroa. Sukupuolen vaihdoksiin suhtaudun kriittisesti. Osa korjausleikkauksiin päätyneistä on katunut leikkaustaan. Kannattaisi varmasti ensin kokeilla hoitoa, jossa opetellaan hyväksymään oma, synnynnäinen sukupuoli ja kehittämään itselle hyväntuntuista identiteettiä sen pohjalle. Ehkä sukupuolen merkitystä voisi opetella olemaan korostamatta niin paljon, että tuntee voimakasta tarvetta sukupuolenvaihdosleikkaukseen? Olen itse ehkä lähinnä postgenderisti, eli sukupuolten moninaisuuden sijaan unohtaisin mielelläni koko aihepiirin yhdentekevänä.
Eutanasia tulisi sallia kaikille tasapuolisesti ja iästä riippumatta. Kaikki me kuolemme joskus ja joka tapauksessa osan meistä elinkaari jää lyhyeksi. Mielestäni on tärkeää, että säästymme turhalta kärsimykseltä, jos loppu on joka tapauksessa käsillä.
