Tekijä: admin Page 1 of 20

Keskustan vaalimainoksesta ja omalääkärimallista. Tämä eräs imelimmistä vaalimainoksista on tullut sen verran monasti jo vastaan, että ansaitsee kritiikin ruoskaa. Tässä on kouluesimerkki siitä, kuinka puolue pyrkii omimaan uudistuksen, jossa sillä ei ole osaa eikä arpaa, vaan uudistus on lähtenyt virkamiesvalmisteluna. Lisäksi en ole kuullut, että yksikään puolue olisi omalääkärimallia vastaan.

Toisaalta into yrittää ottaa omalle puolueelle ansiota uudistuksesta on omiaan ehkäisemään kriittistä keskustelua uudistuksen mahdollisista heikkouksista, jotka olisi huomioitava uudistuksen suunnittelussa.

Omalääkärimalli on ollut jo käytössä joissakin maissa ja mallista on saatu hyviä kokemuksia. Vaikka malli olisi osoittautunut kokonaisuudessaan hyväksi, on löydettävä kuitenkin myös mallin heikkoudet ja pyrittävä minimoimaan niiden vaikutukset. Lisäksi on huomioitava maiden toimintaympäristöjen erot, jotka voivat aiheuttaa eroja mallin toimivuudelle maasta toiseen.

Omalääkärimalli on todettu asiakastyytyväisyyttä lisääväksi ja kustannuksia säästäväksi erityisesti monisairaiden ja paljon terveyskeskuksissa asioivien kohdalla. Valtaosa terveyskeskuskäynneistä koostuukin näistä käynneistä. Muiden kohdalla omalääkärimalli sen sijaan ei tuottane suurempia hyötyjä, ja osa asiakkaista ei välttämättä halua omalääkäriä. En esimerkiksi itse valitsisi omalääkäriä perusterveenä, jos saisin valita.

Omalääkärimallin heikkous on todennäköisesti erityisesti siinä, että hyviä lääkäreitä ei voi riittää kaikille. Tiedämme, että kaikissa ammattiryhmissä on parempia ja huonompia alansa ammattilaisia. Erityisesti työvoimapula-aloilla ja -alueilla ei juuri karsintaa harrasteta. Toiset saavat siten vakituiseksi lääkärikseen parempia ja toiset huonompia lääkäreitä ilman vaihtelevuuden tuomaa tasoitusta. Tiedämme, että hoitovirheet ja väärät diagnoosit ovat arkipäivää. Omalääkärimallin voisi näin olettaa lisäävän asiakkaiden eriarvoisuutta saamansa hoidon suhteen. Toisaalta, jos lääkäreiden tiimimalli on saatu toimimaan kaikissa terveyskeskuksissa hyvin siten, että vaikeammat ongelmat, joissa tapahtuu enemmän virhearvioita, ratkaistaan ennemmin lääkäritiimeissä kuin yksittäisen lääkärin toimesta, hoitovirheiden ja väärien diagnoosien kasaantumista huonompien lääkäreiden asiakkaille voidaan välttää.

Itse toivoisin joka tapauksessa, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen periaatetta asiakkaan valinnanvapaudesta sovellettaisiin myös omalääkärimalliin siten, että saisi jatkaa myös vaihtuvien lääkäreiden mallilla halutessaan. Jos kokee, että ensimmäisen lääkärin luona käynti ei ollut onnistunut, voi saada jo seuraavalla käynnillä parempaa palvelua. Lääkärin vaihto-oikeus kerran vuodessa ei lohduta, jos on hätä kädessä. Omalääkärimalli voi vähentää myös asiakkaan omaa hallinnan tunnetta terveydestään. Mitä paremmin sinut tunnetaan ja mitä vähemmän sinulla on vaihtoehtoja, sitä enemmän sinua voidaan ohjata tahtosi vastaisesti. Itse haluan säilyttää terveydenhoitoni langat ensisijaisesti omissa käsissäni.

Älkää luottako vaalimainoksiin – niillä pyritään luomaan vain hyvä fiilis, joka kuljettaisi sinut äänestyskopille äänestämään mielikuvaa, joka on kaukana todellisuudesta.

(Julkaistu PS-blogeissa 3.4.2025)

Espoon päättäjien suurimpia huolenaiheita on kaupunginosien eriytymiskehitys eli segregaatio – tarkemmin sanottuna lähinnä etninen eriytyminen. Espooseen ei haluta sellaisia ongelmalähiöitä, kuten Ruotsissa. Maahanmuuttajalähiöiden syntyminen on kuitenkin väistämätöntä tilanteessa, jossa on pitkään haluttu harjoittaa höveliä maahanmuuttopolitiikkaa.

Ihmiset nimittäin selvästi haluavat asua kaltaistensa ja erityisesti samaa kieltä puhuvien kanssa. Kun ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, he muuttavat yleensä mieluiten jollakin tavalla kotoisalta tuntuvaan paikkaan.

Vaalimainoksia jakaessani olen seurannut useiden vaalien ajan Espoossa porraskäytävien asukastauluja. Niistä näkyy, että uudetkin vuokratalot alueilla, joissa maahanmuuttajataustaisten osuus on suuri, täyttyvät samojen kulttuuripiirien asukkailla. Näin on esimerkiksi Espoon Suvelassa, jossa maahanmuuttajien osuus on kaikkein suurin Espoon alueista ja lähentelee puolta asukkaista. Sen sijaan Espoon korkeakoulutettujen kaupunginosaan, Suur-Tapiolaan kuuluvan Niittykummun ja vasta vähän aikaa sitten maalaismaisen Finnoon uusissa vuokrataloissa vieraskielisten sukunimien osuus näyttää yllättävän vähäiseltä näiden alueiden viimeaikaisesta kiivaasta kerrostalorakentamisesta huolimatta.

Tiettyjen alueiden etnistymiskehitystä ei voida taklata ns. sosiaalisella sekoittamisella rakentamalla yksityisomisteisia ja vuokra-asuntoja sekaisin ja sekoittamalla niin ikään pieniä ja suurempia asuntoja kerrostaloissa, kuten Espoon päättäjät epätoivoisesti ajattelevat, sillä yksityisomisteiset, pienet asunnot päätyvät usein asuntosijoittajien kautta vuokralle, ja toki vieraskieliset asuttavat mielellään perheasuntoja siinä, missä suomalaisetkin.

Ratkaisuna segregaatio-ongelmaan odotan seuraavalta valtuustolta vihdoin vihreää valoa Espoolle laadittavaan uuteen strategiaan väestönkasvua maltillistavalle kasvutavoitteelle, minkä jälkeen mietittäisiin keinot tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä on Espoossa kaikkein tarpeellisin tavoite, sillä kaupungin väestö on kasvanut jo pitkään nopeammin kuin saadut verotulot. Samalla tarve erilaisille tukipalveluille on kasvanut vieraskielisen väestön osuuden noustua jo 25%:iin.

Saimme juuri kuluneella viikolla kuulla Espoon kaupunginhallituksen kokouksessa Espoon talousjohtajalta, kuinka Espoon verokertymä on 80 miljoonaa ennakoitua alhaisempi ja syyksi kerrottin vieraskielisen väestön kasvu, joka pysyttelee runsaassa seitsemässä tuhannessa uudessa asukkaassa vuosittain.

Pitkään saimme tässä välillä kuulla epämääräistä puhetta toisaalta, kuinka Espooseen suuntautuva muutto olisi lähinnä ulkomaisten osaajien muuttoa (tiesimme tämän tietenkin harhaanjohtavaksi puheeksi). Näin asia ei kuitenkaan ole, vaan laajassa kuvassa muuttoliike heikentää jatkuvasti Espoon investointikykyä. Se, että noin puolet haetuista patenteista Espoossa on kansainvälisten osaajien, ei kerro suuresta kuvasta, sillä vaikka kansainvälisten osaajien määrä on kasvanut kiitettävästi viime vuosina, heidän osuutensa väestönkasvusta on ohut siivu.

Vihervasemmistolla on keskenään ristiriitaiset päämäärät, kun nämä haluavat turvata hyvät palvelut, mutta vastustavat ilmeisesti yhä minkä tahansa keinon käyttöä vieraskielisen kasvun hillitsemiseksi. Eli jos luokkakoot kasvavat tai palvelut muuten heikentyvät Espoossa, katse on suunnattava erityisesti vihervasemmistoon – ja toistaiseksi myös kaikkiin muihin puolueisiin, paitsi perussuomalaisiin.

Vihervasemmistolta tietää jo, mitä odottaa ja siellä on omat ideologiansa, joten suhtaudun oikeastaan tuomitsevammin ja vihaisemmin kokoomukseen, jolla ei ole ideologioita esteenä alkaa Espoon suurimpana puolueena yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa kaupungin taloudelta pohjaa vievän kehityskulun hillitsemiseksi.

On vaan ajan kysymys, milloin demarit ehdottavat, että arabia lisätään Espoon palvelukieliin nykyisten kotimaisten ja englannin lisäksi. Demarit ottavat kaikkein avosylisimmin vastaan hyvin konservatiivisiakin muslimimaahanmuuttajia ehdokkaikseen – jotka sitten ohjailevat demareiden politiikkaa.

Tällä valtuustokaudella demareilla on lähes kolmannes valtuutetuista somaleita (3/10).

”Arabia lähestyy jo viroa suomen toiseksi yleisimpänä vieraana kielenä. Arabiankielisten määrä on lähes kolminkertaistunut vuoteen 2014 verrattuna, Rapo sanoo.”

Vieraskielisten määrä kasvoi Suomessa yli 50 000 henkeä – Uudellamaalla joka viides ulkomaista syntyperää (julkaistu n. viikko sitten)

Meillä Espoon PS:ssä on nyt lähiluonnon säilyttäminen kuntavaaliohjelmassamme. Lasten sen pitkälti omaksi ansiokseni, sillä olen puhunut paljon ryhmässämme luontoarvojen merkityksestä espoolaisille.

Kun nyt vaalien alla kokoan tänne kotisivuilleni joitain aikaansaannoksiani, tuli tämäkin aloitteeni vastaan. Laitoin asiasta tänään opetusministeri Adlercreutzille ehdotusta hänen Fb-sivuilleen. Hän on tähän saakka mukavasti vastannut minulle.

(Julkaistu PS-blogeissa 15.1.2023)

Täällä monikulttuurisessa Espoossa perussuomalaisten usein esille nostama asia on vieraiden äidinkielten opetus kouluissamme – veronmaksajien kustantamana tietenkin. Sitä tapahtuu nykyään yli 40 eri äidinkielellä. Kustannukset eivät ole kovin suuret – noin 1,6 miljoonaa vuodessa. Lisäksi kokoomuksessa naureskeltiin, että tämähän on suorastaan kannattavaa toimintaa Espoolle, koska valtio maksaa valtaosan. Mutta veronmaksajien rahojahan nämä ovat kaikki tyynni. Lisäksi oman äidinkielen opetus vahvistaa vieraiden kulttuurien vaikutusta Suomessa ja segregoi ihmisryhmiä toisistaan. Toisaalta se, että vieraskieliset lapset saavat oman äidinkielen opetusta suomen ja yhteisten kielten opetuksen lisäksi, asettaa kantasuomalaiset eriarvoiseen asemaan, koska kantasuomalaiset saavat vähemmän kielten opetusta kuin vieraskieliset.

Laadin valtuustoaloitteen vieraiden äidinkielten opetuksen rajoittamisesta Espoon peruskouluissa ja jätin sen viime kesäkuun valtuuston kokouksessa. Uutisoin tästä vasta nyt, koska on ollut niin paljon uutisoitavaa, ja toisaalta oli jo etukäteen arvattavissa, ettei valtuustoaloite kerää allekirjoituksia kuin omasta valtuustoryhmästämme. Se tosin oli yllätys, ettei pari valtuutettua omastakaan valtuustoryhmästämme allekirjoittanut aloitetta. Ainakin toinen valtuutetuistamme olisi halunnut aloitteeseen ehdottomampaa linjaa. Itse katson, että on hyvä pyrkiä perusteltuihin kompromisseihin, jotta olisi paremmat mahdollisuudet edetä tavoitteissamme. Muista puolueista aloitteen allekirjoitti ainoastaan opettajana toimiva kokoomuksen valtuutettu.

Ennen valtuustoaloitteeni laatimista olin esittänyt kaupungin luottamuselimissä, kuten opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa useampaan kertaan vieraiden äidinkielten opetuksen rajoittamista veronmaksajien kustannuksella. Näihin ehdotuksiini kuului aina punavihreiltä sama vasta-argumentti. Tutkimusten mukaan muiden kielten, kuten suomenkin, oppiminen edellyttää oman äidinkielen hyvää hallintaa. Olen vastannut tähän aina, että rajataan vieraiden äidinkielten opetus kouluissa sitten siihen, kunnes oppilas osaa riittävän hyvin suomea. Tähän ei koskaan kuulunut minkäänlaista vastavetoa punavihreältä puolelta. Mutta mitä sanovat valtuustoaloitteni vastauksen valmistelijat virkamiespuolelta tähän esitykseeni?

Toinen pääasiallisista perusteluista on tyrmäävän ristiriitainen. Se on omiaan heikentämään omaa luottamustani virkamiesjärkeen ja asioiden hallinnassa pysymiseen. Jopa viiden virkamiehen – jotka kaikki naisia – vastauksessa perustellaan vieraiden äidinkielten opetuksen tärkeyttä kouluissa sillä, että se ”vahvistaa oppilaiden kieli- ja kulttuuri-identiteetin rakentumista” ja ”heidän perheidensä kotoutumista”. Eri kielet ja kulttuurithan nimenomaan erottavat ihmisryhmiä toisistaan, joten miten tämä edistäisi kotoutumista? Taustalla on varmaan ajatus siitä, että kun maahanmuuttajien oman kulttuuri-identiteetin rakentumista tuetaan, he kokevat itsensä arvostetuiksi, juurettomuuden tunne lientyy ja he osallistuvat vastavuoroisesti innokkaammin yhteiskuntaamme. Näinhän asia ei todellisuudessa kuitenkaan mene, kun kyse on paljolti kulttuureista, joissa opetetaan nimenomaan eristäytymään vääräuskoisten kulttuureista ja rajoittamaan naisten oikeuksia. Oman äidinkielen opetus on vetovoimatekijä, jota ilman taloudellista ja muuta taakkaa aiheuttava tulomuutto todennäköisesti vähenisi. Toisaalta erityisosaajien olisi mahdollista järjestää oman äidinkielensä opetus lapsilleen omalla kustannuksellaan ja laadukkaammin. Kouluissa järjestettävä oman äidinkielen opetus on nimittäin usein heikkotasoista asiantuntija-artikkeleiden mukaan. Käsitystäni tästä on vahvistanut keskusteluni parin maahanmuuttajan kanssa.

Toisena, parempana perusteluna vastauksessa valtuustoaloitteeseeni mainitaan opetussuunnitelma, joka edellyttää vieraskielisten oman äidinkielen osaamisen saattamista korkealle tasolle: ”Opetussuunnitelman perusteiden mukaan sekä oman äidinkielen että suomen taitoja kehitetään kielitietoisesti ja niin, että oppilaan molemmat kielet kehittyvät korkealle tasolle”. Tämän mukaan vieraiden äidinkielten opettamisen rajoittaminen kouluissa ei siis olisi kunnallisesti päätettävissä.

Valtuustoaloitteeni vastauksessa on esitetty myös muita, kuin edellä mainitut pääperustelut. Eräs päättömältä kuulostava perustelu siinä kuuluu näin: ”Ei ole pedagogisesti mahdollista rajata oman äidinkielen oppimista suomen kielen taidon mukaan niin, että ainoastaan suomen rooli korostuisi.” Eli suomen kieltä ei Espoon virkamiesten mukaan ole mahdollista korostaa Suomessa, kun kyse on maahanmuuttajataustaisista asukkaista Suomessa.

Tästä syvästä nöyrtymisestä ympäri maailmaa Suomeen väkisin tunkevien maahanmuuttajien edessä on esimerkkinä myös S2-opetus (suomi toisena kielenä). Tämä on suomen opetusta vieraskielisille sillä aikaa, kun kantasuomalaisille opetetaan äidinkieltä. Espoon opetustoimestakin on suoraan kerrottu, että osa vieraskielisistä kikkailee valitsemalla paljon helpomman S2-opetuksen tavallisten äidinkielen tuntien sijaan saadakseen paremman arvosanan. Esitin viimeksi viime syksynä muille valtuustoryhmille ja virkamiehille, että maahanmuuttajataustaiset siirretään automaattisesti normaaleille äidinkielen tunneille, kun heidän suomen taitonsa on riittävällä tasolla. Nyt heitä ainoastaan ”rohkaistaan” siirtymään S2-opetuksesta normaaliin äidinkielen opetukseen, kun he osaavat jo hyvin suomea. Ilmeni, että S2-opetuksesta ei voi siirtää oppilaita väkisin normaaleille suomen tunneille, koska asiasta on säädetty valtakunnan tasolla. Toki tämä pitää vielä varmistaa, sillä kokemus on opettanut, ettei kaikkiin virkamiehiin ole luottaminen.

Tämä valtuustoaloitteeni ei edennyt valtuuston käsittelyyn, koska se ei kerännyt vaadittuja vähintään 14:n valtuutetun allekirjoitusta. Sain kuitenkin valtuustoaloitteeseeni vastauksen, kuten olisin saanut silloinkin, jos aloitteeni olisi kerännyt riittävästi allekirjoituksia. Jos aloite olisi tullut valtuuston käsittelyyn, olisi voinut pitää lisäksi valtuustoaloitteeseen liittyviä puheita ja esittää siihen liittyviä valtuustotoivomuksia.

Palatkaamme lopuksi vielä maahanmuuttajien oman äidinkielen- ja toisaalta S2-opetuksen haitallisiin vaikutuksiin etnisen segregoitumisen näkökulmasta. Molempien voi olettaa heikentävän vieraskielisten koulumenestystä, koska oman äidinkielen opetus on yleensä heikkolaatuista ja riittämätöntä, joten se on omiaan lisäämään vieraskielisten taakkaa ja vähentämään opiskelumotivaatiota. S2-opetus on myös todettu usein heikkolaatuiseksi, joten se on omiaan kasvattamaan kuilua kantasuomalaisten ja vieraskielisten koulumenestyksessä. Näistä oppimiseroista ollaan kovasti huolissaan kaikissa puolueissa, mutta vieraskielisten tilannetta pyritään muissa puolueissa kohentamaan aina positiivisen diskriminaation keinoin, maahanmuuttajataustaisia suosimalla. Tällainen on paitsi väärin kantasuomalaisia kohtaan, myös osaamista ja yhteiskuntaa rapauttavaa sekä karhunpalvelus lopulta myös maahanmuuttajille itselleen.