Henna Kajavalta perusasiaa

politiikan tärkeitä teemoja

Kirjoittajalta admin Page 1 of 4

Etnisiä kauppoja katsotaan läpi sormien?

Kävin somalialaisessa kaupassa, kun ajattelin, että olisi kiinnostavaa nähdä, olisiko siellä jotain maisteltavaa Somaliasta. Heti alussa rassasi se, ettei tuotteissa ollut hintoja kuin satunnaisesti. Eihän olis kova vaiva laittaa hyllyjen reunoihin hintoja. Mistähän tällainen johtuu; laiskuudesta vai siitä, että hinnat riippuvat naamasta? (Eivät ne hinnat kauppiaan naamassakaan siis riippuneet).

Painoin mieleen kaupan erikoisimmat tuotteet ja ajattelin kysyä hinnat niin nopeassa järjestyksessä peräjälkeen, että ehkä kauppias sanoisi vahingossa jonkun tuotteen kohdalla saman hinnan, jolla myy maanmiehilleen ja -naisilleen. Kun lähdin tykittämään hintakyselyjä sarjassa, niin sainkin jokaisella kerralla kuulla hinnan sijaan itse tuotteesta jotain perusasiaa, jonka jo tiesin ja joka luki purkissakin – halusiko myyjä tällä lisäaikaa sopivan hinnan miettimiselle? Myyjä esitteli esimerkiksi mustaherukkamehua ikään kuin suomalaiselle vieraana tuotteena.

Kassalla myyjää kiinnosti, että olenko suomalainen – ilmeisesti suomalaiset eivät juuri vieraile myymälässä, mitä pidinkin aika selvänä asiana jo etukäteen. Jo hintojen puuttuminen karkottaa helposti suomalaiset kaupoista. Tämä Espoon keskuksessa sijaitseva myymälä oli ollut pystyssä kuulemma kaksi vuotta, mutta ei ollut oikein vielä kannattava. Sain kassakuitin.

Olen aiemminkin tehnyt tällaisia hieman nojatuolimatkoja suurempia kulttuuriseikkailuja etnisissä putiikeissa, lähinnä Helsingissä Hämeentiellä, Myyrmäessä ja Itäkeskuksen Puhoksessa. Erityisesti somalialaisissa putiikeissa tuntuu olevan aina jotain eriskummallista. Esimerkiksi Myyringin somalialaisessa putiikissa oli niin vähän tuotteita, että kokonaiselle yhdelle pitkälle hyllylle oli aseteltu tasaisin välimatkoin samanlaisia yksittäisiä spagettipusseja. On selvää, ettei myymälä ollut ollut koskaan kannattava. Ilmeisesti se pyöri yhteiskunnan tukien varassa.

Kaikkein eriskummallisin, Lähi-idän miesten pyörittämä putiikki on löytynyt kuitenkin Itiksen Puhoksesta. Siellä oli tarjolla käytettyjä vaatteita ja kenkiä niin huimaan hintaan, etten ole missään törmännyt vastaavaan. Käytettyjä vaatteita myytiin kutakuinkin uusien hinnalla niin, että käytetyt kengät ja takit maksoivat useita kymppejä. Kun kauppaan astui sisään, miesmyyjät katsoivat ärtyneesti. Ei siellä ollut varmaan juuri suomalaisia käynyt. Vasta jälkikäteen heräsi ajatus, että varmaan myivät maksusitoumusasiakkaille ylihintaan pukimiaan ja jakoivat asiakkaan kanssa valtavan erotuksen, jonka saivat ylihinnoittelusta. Sellaisia pakolaisia sillä kertaa.

Aluehallintoviraston olisi syytä tehdä etnisiin kauppoihin tarkastuksia aktiivisesti, jotta niissä noudatettaisiin suomalaista lainsäädäntöä. ”Maassa maan tavalla” ei usein näytä toteutuvan tälläkään saralla. Samalla rapautetaan suomalaista perusarvoa, tasa-arvoa, kun elinkeinonharjoittajia kohdellaan epätasa-arvoisesti. Näyttää siltä, ettei etnisiä liikkeitä juuri tarkasteta, vaan niitä katsotaan läpi sormien, vaikka voidaan hyvällä syyllä epäillä jo niissä käymättäkin, että usein näissä jatketaan kotimaan tapojen noudattamista, kuten tinkimiseen perustuvaa basaarikauppaa. Ja jos ei basaarikauppaa harjoitetakaan, niin ainakin hinnat puuttuvat suuresta osasta tuotteita tavan takaa omien kokemusteni perusteella. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan

”Vähittäismyyntipaikassa ja sen yhteydessä olevassa näyteikkunassa sekä verkkosivustoilla tarjottavista tavaroista on ilmoitettava myynti- ja yksikköhinta. Merkinnässä yksikköhinnan on erotuttava myyntihinnasta. (hintamerkintäasetus 4 §)” https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/markkinointi-ja-menettely-asiakassuhteessa/hinnan-ilmoittaminen/?fbclid=IwAR0Hj6MrOnNrETY_8LXONExA35V1vSsHVyGcm1XHQ2yyQFXCByzRJJo6Qds

Ehdotankin, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto ryhtyy tarkastamaan pieniä, ketjuihin kuulumattomia elintarvike- ja vaateliikkeitä aktiivisesti. Tällä torjutaan osaltaan ihmisryhmien välistä segregaatiota. Etnisistä kaupoista saattaa tulla myös hieman aiempaa kannattavampia, jos niistä tulee suomalaisillekin hieman houkuttelevampia. Kansallismielisten on hyvä käydä myös etnisissä kaupoissa silloin tällöin ja katsastaa esimerkiksi, että onko tuotteet hinnoiteltu asianmukaisesti ja saako ostoksesta kassakuitin, johon on merkitty arvonlisävero näkyville. Tarvittaessa voi tehdä ilmoituksen esim. Etelä-Suomen aluehallintovirastolle:  https://www.avi.fi/web/avi/hintamarkkinointi?fbclid=IwAR3OLKaDgnkt4AA0OSDzQ1YVrGd8eSGZdjAeQGOmKg_pG5pPX2LgYFB-miI

Aina kannattaa yrittää, vaikka itse en kylläkään luota viranomaisten toimeliaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Etenkään sen jälkeen, kun tein ilmoituksen Kampin kauppakeskuksessa hyvällä paikalla vitosella kaikkia annoksia pysyvästi myyvästä Lähi-idästä tulleiden pitämästä ravintolasta, mutta hämäräbisnes sen kun jatkuu.

Puhoksen kauppakeskus Helsingin Itäkeskuksessa

ISIS:in vangin tositarina – Nadia Murad

Luin ISIS:in vankina olleen jesiditytön, Nadia Muradin tarinan ”Viimeinen tyttö”. Kirjassa ikään kuin tunnuttiin pitkitettävän jatkuvasti – lukijaa traumoilta säästellen – karmeisiin ISIS:in kohtaamisiin siirtymistä. Lukemisessa oli aina pakko pitää taukoa niissä kohdin, kun tuntui, että nyt siirrytään kauhukohtauksiin. Kirjassa ei kuitenkaan lopultakaan kuvailla hirviötekoja, vaikka niitä joutuukin jännittämään läpi koko kirjan. Kirjan voi siis ihan suht turvallisesti lukea omaa mielenterveyttä ajatellen.

Nadia Murad on kotoisin Sinjarin Kochon kylästä ja pääsi lopulta Saksaan. Hän on jo käynyt tuhotussa kotikylässään pari vuotta sitten ja jatkaa ponnisteluja loppujenkin jesidityttöjen saamiseksi vapaiksi. Nadia ei oikein viihtynyt Saksassa ainakaan alkuun ja rakasti jesidikyläänsä. Kylän asukkaiden joukkomurha oli erityisen traaginen siinä, miten siihen liittyi kirjan mukaan petos. Irakin kurdit nimittäin olivat luvanneet puolustaa jesidikylää ISISiä vastaan ja kurdit käännyttivät kylästä ajoissa pakoon Kurdistaniin lähteneitä takaisin näine lupauksineen. Kyläläiset luottivat kurdeihin. Kuitenkin, kun ISIS piiritti Kochon kylän, kurdit eivät tulleetkaan jesidien avuksi. Heillä oli ilmeisesti sillä hetkellä muualla sen verran tärkeämpiä strategisia kohteita turvattavinaan. Nadia tunsi ymmärrettävästi syvää katkeruutta Irakin kurdeja kohtaan, koska ISIS murhasi tämän petetyn lupauksen seurauksena lähes koko hänen sukunsa.

Kirja alkaa kotiseuturomanttisilla kuvauksilla jesidikylän elämänmenosta ja kulttuurista. Nadia rakasti kotikyläänsä niin paljon, että hänen suosikkileikkinsä lapsena oli rakentaa Kochon pienoismalli pahvilaatikoista ja roskista. Elämä oli vaatimatonta ja maataloustyöt rankkoja, mutta kaikki läheiset olivat ympärillä. Naisilla on jesidikylässä alisteinen asema, mutta tämä ei tunnu vaikuttaneen merkittävästi Nadian onnellisuuteen, koska hän ei ollut vielä naimisissa. Hänen äitinsä ja veljiensä onnellisuuteen sen sijaan asialla tuntui olevan merkittävää vaikutusta, koska Nadian isä otti toisen vaimon samaan taloon ja passitti Nadian äidin heidän yhteisine lapsineen piharakennukseen asumaan. Ainakin yksi veli oli oikeutetusti todella vihainen isälleen tästä tempusta.

Vaikuttaa siltä, että ympäröivä ahdasmielinen ja epätasa-arvoinen kulttuuri vaikuttaa kielteisesti yleensä lempeämpiinkin kulttuureihin, kuten ympäröivä arabikulttuuri jesidikulttuuriin. Nadia kertoo, että jesidiyhteisössä, kuten muuallakin Irakissa, naisilla ei ole juuri mitään oikeuksia avioliiton päättyessä riippumatta siitä, mikä sen lopun aiheuttaa. Toisaalta jesideillä on ollut myös ilmeisen sisäsyntyistä ahdasmielisyyttä, nimittäin koulutuksen ja yhteisön ulkopuolelle avioitumisen suhteen: ”Keskivertojesideiltä oli evätty koulutus jo pitkään. Kyse ei ollut pelkästään Irakin hallituksesta, vaan myös uskonnollisista johtajistamme, jotka pelkäsivät koulutuksen rohkaisevan avioon muita uskontoja edustavien kanssa, uskonnon vaihtamiseen ja sitä myöten jesidien identiteetin katoamiseen.” Tällaiset kitkat yhteisössä on kuitenkin ymmärrettävä pienen, arabiyhteisöjen jatkuvien hyökkäysten kohteena historian saatossa eläneen yhteisön eloonjäämiskamppailuna. Jesidejä elää maailmassa alle miljoona Syyrian, Irakin ja Turkin alueilla.

Jesidien kulttuuri ja uskonto ovat maailmalle varsin vieraita, joten Nadia tutustuttaa lukijan näihin heti kirjan alussa kertoessaan lapsuudestaan. Jesidit uskovat, että ennen kuin Jumala loi ihmisen, hän loi seitsemän pyhää olentoa, jotka ilmensivät häntä itseään ja joita usein kutsutaan enkeleiksi. Muodostettuaan maailmankaikkeuden kahdesta rikkinäisestä helmenmuotoisesta puolikkaasta Jumala lähetti pääenkelinsä Tawusi Melekin maan päälle, missä enkeli otti riikinkukon hahmon ja maalasi maailman värikkäillä sulillaan. Riikinkukkoenkeli Tawusi Melek on Jumalan ja ihmisen välinen yhdysmies, jolle rukoukset usein osoitetaan. Riikinkukkoenkelin vuoksi irakilaiset syyttävät jesidejä usein paholaisen palvonnasta.

Jesidien luomiskertomuksessa esiintyy myös Aatami, mutta tämä söi siinä hauskasti vehnää omenan sijaan ja joutui yhtälailla karkoitetuksi paratiisista. Jesidien uskontoon kuuluu edelleen usko jälleensyntymiseen, kieltäytyminen tietyistä ruoka-aineista, kuten salaatinlehdistä, toisinaan suihkun välttäminen keskiviikkoisin, koska silloin Tawusi Melek saapui ensimmäisen kerran maan päälle, rukoilu aamuisin aurinkoa kohti, päivisin pyhän paikan suuntaan ja iltaisin kuuta kohti, sekä monia muita tapoja.

Kocholaisilla oli ympäröivien arabikylien kanssa ystävyyssuhteita ja etenkin hyvät kauppasuhteet. Nadia oli järkyttynyt, miten tästä huolimatta naapurikylien asukkaat liittyivät Isisiin eivätkä tehneet elettäkään auttaakseen, kun terroristit hyökkäsivät jesidien kimppuun. Suhteet jesidikylää ympäröiviin arabiasukkaisiin olivat olleet kuitenkin kaiken aikaa yleisesti ottaen viileät ja Nadia kuvaa tilannetta muun muassa näin: ”Kukaan irakilaista koulua käynyt ei ollut sitä mieltä, että jesidien ukonto oli suojelemisen arvoinen tai että loputtomassa sotimisessa oli jotain pahaa tai edes kummallista.”

Kun ISIS sitten saapui alueelle, tämä aiheutti kylä kylältä kauhua puhdistaessaan kylät ihmisistä. Miehet ja vanhemmat naiset tapettiin niitä lukuun ottamatta, jotka pääsivät pakenemaan ja tytöt otettiin seksiorjiksi. Nuoret pojat joutuivat ISISin aivopesuun taistelijakoulutukseen. Nadian yksi veljenpoika omaksui ISISin opit, mutta toiseen aivopesu ei tehonnut. Osa kylistä joutui olemaan piiritettyinä pitkään ilman aseita samalla, kun asukkaat olivat tietoisia, että pian alkaisivat samat kauheudet kuin naapurikylissä. Kun tytöt saivat tietää kohtalostaan heille tulivat Nadian mukaan ensimmäisinä mieleen pako ja itsemurha. Tytöt pystyivät kuitenkin kysymään Isis-terroristeiltä syytä järjestöön kuulumiseen: ”Saimme saman vastauksen kaikilta, joilta kysyimme syytä Isisiin kuulumiselle – jopa niiltä, jotka eivät osanneet arabiaa eivätkä tienneet, miten rukoilla. He väittivät olevansa oikeassa ja että Jumala oli heidän puolellaan.”

Nadia kuvaa hänet ensin ostanutta miestä näin: ”Silmät olivat syvällä leveissä kasvoissa, jotka näyttivät kauttaaltaan karvaisilta. Hän ei näyttänyt niinkään mieheltä kuin hirviöltä.” Nadian mukaan suurin osa ISIS:in seksiorjia koskevista laeista ja perusteiluista on peräisin Koraanista tai keskiajan islamilaisista laeista.

Nadia kuvailee, kunka Mosulissa elämä vaikutti normaalilta, eikä kukaan kiinnittänyt huomiota Isisin orjiin yrittääkseen auttaa tai lohduttaa. Tämä järkytti Nadiaa: ”Irakilaiset ja syyrialaiset perheet elivät tavallista arkipäivää, kun meitä kidutettin ja raiskattiin. Ihmiset katselivat, kun meitä kävelytettiin kaduilla vangitsijoittemme kanssa, ja he kerääntyivät seuraamaan teloituksia. En tiedä, mitä kukin yksilö ajatteli. Kun Mosulin vapauttaminen alkoi loppuvuodesta 2016, perheet kertoivat vaikeuksista elää ISISin saappaan alla ja terroristien julmuudesta.. Mutta kun itse olin Mosulissa, kaupungin asukkaiden elämä vaikutti normaalilta ja jopa ihan miellyttävältä. Miksi he ylipäätään olivat jääneet kaupunkiin?”

Kun tyttö lopulta pääsi pakenemaan, hän päätyi kolkuttamaan syvästi uskonnollisten muslimien oveen ja pelkäsi siksi, että nämä olisivat Isis-myönteisiä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan nämä sanoivat vihaavansa ISIS:iä. Perheen nuori isä riskeerasi Nadiaa auttamalla paitsi oman elämänsä, myös vaimonsa sekä kaksi poikaansa ja kaksi pientä tytärtään. Nuori perheenisä ei ainoastaan piilotellut Nadiaa suojissaan, vaan myös salakuljetti Nadian sankarillisesti kurdialueelle ISIS:in tarkastuspisteiden läpi valtavilla riskeillä. Nuori muslimi-isä tuntui suhtautuvan Nadiaan veroisenaan. Muslimimaissa, joissa ei ole juuri vaihtoehtoja uskonnolle, elämäntapa varmasti paljolti periytyy ja samalla uskonnon harjoittamisen muoto, eikä se siten niinkään kerro ihmisen luonteesta ja valinnoista, kuten länsimaissa, joissa on valinnanvapaus ja kattavasti tietoa asioista.

ISIS:in valloittamilla alueilla asuneiden muslimien petomaisuudesta kertoo kuitenkin paljon se, kuinka he tyypillisesti ilmiantoivat pakenijat: ”Kathrine ja Lamia annettiin ilmi kuusi kertaa, kun he menivät pyytämään apua ensin Mosulissa ja sitten Hamdaniyassa, ja joka kerta heitä rangaistiin. Syyriaan viety sabayaryhmä (sabaya=seksiorja) oli mennyt pyytämään apua paikalliselta maanviljelijältä. Hän oli kuitenkin soittanut ISIS-komentajan paikalle..”

Kirja on nopea ja kiinnostava luettava. Kiinnostavuus liittyy selviytymistarinaan elämän äärimmäisissä vastoinkäymisissä ja vainottuun, suhteellisen lempeään kulttuuriin, joka oli minulle ennestään tuntematon. Tietenkin eniten kiinnosti hakea vastauksia siihen, miten kukaan voi antaa elämänsä niin sairaalle ideologialle, mitä ISIS ja radikaali islam tarjoaa. Onko siinä kyse enemmän kuitenkin maailman väkivaltaisten ja sadistisien psykopaattien yhteenliittymästä vai itse uskonnosta? Ihmisellä on kuitenkin yleensä tapana valjastaa uskonto omia tarpeitaan varten, joten kyllä tässäkin ISIS:iin viehtyminen edellyttää varmasti ensin sosiopaattisten piirteiden olemassaoloa ja sitten on valittu uskonto, jolle toiminta voidaan uskottavasti perustaa. Toisaalta valtaosa ihmisistä on joukkosieluisia ja johdateltavia, joten monella sosiopaattisten piirteiden ei tarvitse olla kovinkaan vahvoina, kun nämä ovat jo valmiita osallistumaan raakuuksiin.

(Julkaistu useammissa blogeissa 25.1.2020)

EU tuomitsee possut vankikoppeihin

Rohkaistuin tutkimaan hieman tarkemmin suomalaisten possujen kasvatusolosuhteita. Jopa koiraakin älykkäämmillä possuilla on varsin erilaiset olosuhteet kuin koirilla. Valtaosa suomalaisista emakoista viettää jopa kääntymisen estävissä porsitus- ja tiineytyshäkeissä vähintään 30 päivää kerrallaan ja 44 % elämästään Suomen sikayrittäjien puheenjohtajan Martin Ylikännön mukaan.

https://yle.fi/uutiset/3-10085650

Kuva: Satakunta (v. 2016). Oikeutta Eläimille -järjestön materiaalista näkyy kiistämättömän selvästi, millaiset ovat ne kiinteät rakenteet, joissa eläimiä pidetään aivan yleisesti.

Oikeutta eläimille -järjestö julkaisi aikoinaan salakuvattua materiaalia suomalaisilta tiloilta. Katselin vihdoin eri puolilla Suomea otettuja kuvia näiltä tiloilta. Aiemmin olen ajatellut, että tiedän kyllä, miten eläimet joutuvat tiloilla kärsimään, joten en halua traumatisoida itseäni enää. Nuorena tuli katsottua eräs video, jolla pienet, avuttomat porsaat kastroitiin kovakouraisesti ilman kivunlievitystä ja raivosin sekä itkin. Pikkuvelikin oli järkyttynyt. Nyt kuitenkin tarvitsen kuvamateriaalia. Videomateriaaliakin sivuilta löytyy, mutta onneksi niitä ei tarvinnut käydä läpi. Yhden videon katsoin, jolla porsaita lyötiin kättä pidemmällä, kun olivat stressaantuneita ahtaissa betoniloosseissaan.

Mielenkiintoista, kuinka eräs suomalaisissa sikaloissa Oikeutta eläimille -yhdistykselle kuvannut, ympäri maailmaa kiertänyt ulkomaalainen kuvaaja kertoi, että hänen kokemustensa mukaan ihmiset kaikkia maailmassa ajattelevat, että eläimiä kohdellaan muissa maissa huonommin kuin omassa maassa. Tästä tulevat mieleen vanhemmat, jotka puoltavat aina omaa lastaan esimerkiksi kiusaamistilanteissa välittämättä asian oikeasta laidasta.

Siitä huolimatta, että Suomessakin esimerkiksi turkiseläinten ja possujen kohtelu on tavallisesti hirvittävää tehomaataloudessa, niin toki Suomessa ovat jotkin asiat paremmin kuin joissain muissa maissa, kuten Kiinassa ja USA:ssa. Suomessakin porsaat kastroidaan ilman kivunlievitystä ja ”rääpälepossut” lyödään kuoliaiksi betonilattiaa vasten. Tehtäisiinkö sama koiranpennuille? Ulosteissa possujen ei tarvitse kuitenkaan yleisesti maata, kuten esimerkiksi USA:ssa – ainakin Ylikännön mukaan. Possujen betonikopeissa ei ole kuitenkaan Suomessakaan yleensä pehmikkeitä, kuten olkia. Sehän tietäisi enemmän siivoamista ja siitähän koituisi kustannuksia! Monissa maissa porsailta leikataan myös saparot ja hampaat pois, etteivät nämä sietämättömissä oloissa stressaantuneina vahingoittaisi liiaksi toisiaan.

https://www.is.fi/taloussanomat/art2000001700943.htmlfbclid=IwAR3XGK1_2q2mmk21jq9wRMJWYNie3_LCpSg6Y6R48pvFxbK8olzEECC_480

Suomen on otettava EU:ssa johtajuus tällaisten tuotantotapojen lopettamiseksi koko EU:n alueella. Suomella on myös oltava kanttia sanoa koko maailmalle, ettei tänne enää oteta sianlihaa muista maista, joissa eläimiä kasvatetaan pienissä kopeissa – heti sen jälkeen, kun olemme itse tehneet päätöksen kieltää eläinten kasvattamisen kopeissa.

EU mahdollistaa laajojen vaikutusten aikaansaamisen kerralla esimerkiksi eläinten olosuhteissa koko unionin alueella. Toisaalta EU on pirullinen siinä, kuinka yksittäiset EU-maat eivät voi estää tuontia muista EU-maista, joissa eläinten olosuhteita on kuristettu halpuutuksen nimissä vielä Suomeakin enemmän. Voisiko EU:sta siten olla enemmän hyötyä vai haittaa eläinten kärsimysten vähentämiseksi? Aivan varmasti haittaa. Mitä EU on tähänkään saakka saanut aikaiseksi tuotantoeläinten olojen parantamiseksi? Turvapaikanhakijoiden kanssa kyllä hyvistellään, mutta eläimistä, jotka ovat kaikki viattomia ja avuttomia, toisin kuin turvapaikanhakijat, ei välitetä vähääkään.

Euroopassa ovat jo monet maat yksi toisensa jälkeen kieltäneet turkistarhauksen ilman EU:n minkäänlaista myötävaikutusta. Samoin muidenkin tuotantoeläinten olosuhteiden kohentaminen voisi käynnistyä dominoefektin lailla, jos EU:n vapaa kilpailu ei olisi käytännön esteenä. Ruotsissakin kun kiellettiin emakkohäkit, niin ilmeisesti se nosti kotimaisen lihan hintaa sen verran, että tanskalaista lihaa tuodaan nyt entistä enemmän maahan. Itsenäisenä maana Suomella olisi paremmat mahdollisuudet tehdä parannus suomalaisen eläinväestön kohtelussa.

EU-ongelman ratkaisun ohella eläinten kohtelun parantaminen edellyttää, että myyntiporras suurine kauppaketjuineen aloittaa reilun kaupan tuottajien kanssa niin, että tuottajilla on varaa panostaa tuotantoeläinten hyvinvointiin. Eläinten hyvinvointia parantavissa investoinneissa on myös valtion annettava riittävästi taloudellista tukea.

Eläinten asemaa on Suomessa ja Euroopassa parannettava nopeassa tahdissa. Eläinten huono kohtelu saa ihmislajin näyttäytymään vihamielisenä ja kurjana muita lajeja kohtaan. Tämä ei voi olla vaikuttamatta itse kunkin minäkuvaan, jos asioita tiedostaa. Tällainen rumuus maailmassa järkyttää ihmisten mieliä.

Sikalakuvia lisää Facebook-sivuillani: https://www.facebook.com/Henna.Kajava.Eduskuntaan/

ja vielä enemmän Oikeutta eläimille -yhdistyksen sivuilla: https://elaintehtaat.fi/kuvat-videot.html?fbclid=IwAR3zWRjHB-ASbXn1t7hFTEH_4G9P_qzy8F-LQaKzqqxK1YQr8BUXZNl3NNQ

(Julkaistu useissa blogeissa 19.1.2020)

Miljoonia ihmisiä tulossa ehkä pian Eurooppaan

Hesari kirjoittaa, kuinka EU:ssa yritetään jälleen löytää uutta ratkaisua Välimeren yli virtaavalle kansainvaellukselle. Viime vuonna Välimeren yli pyrki Eurooppaan 60 000 ihmistä, joista noin tuhannen epäillään hukkuneen. Asiantuntijoiden mukaan tilanne on nyt kuitenkin sellainen, että miljoonia ihmisiä saattaa lähteä hyvin nopeasti liikkeelle kohti Eurooppaa jopa miljoonia – viikoissa tai kuukausissa. Suomi, eikä Eurooppa ole varautunut asiaan edelleenkään millään tavoin torjuakseen tällaisen massiivisen, Euroopan tuhoksi koituvan muuttoaallon. EU:n uusissa maahanmuuttopoliittisissa pohdinnoissa on jälleen lähtökohtana se, että miten tulijat saataisiin jaettua tasaisemmin kaikkiin EU-maihin ja erityisesti Itä-Euroopan maat vihdoin vastaanottamaan Afrikasta tulevaa väestöä:

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006363230.html?fbclid=IwAR2NTANHiqoqcS6EQJRdUFGSj-jyAvISTgeVFoRYsXqmfbgt2DVteXxUv2E

EU:ssa keskitytään kantamaan huolta yhä ennen kaikkea siitä, ettei Välimereen huku ketään, vaikka ihmiset lähtevät vapaaehtoisesti ihmissalakuljettajien matkaan ja ottavat tietoisen riskin. Tähän asiaan keskittyminen on selkeän ideologista, sillä se on täysin vailla suhteellisuudentajua. Maailmassa kuolee esimerkiksi yli 6,3 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta vuodessa, joiden henki oltaisiin voitu pelastaa panostamalla melko yksinkertaisiin perusasioihin. Näihin asioihin panostamalla vahvan syntyvyyden säännöstelypolitiikan ohella olisi paljon humaanimpaa sen sijaan, että rajallisia resursseja käytetään ihmisten asuttamiseen Eurooppaan, jossa työpaikkoja on erittäin niukasti heikosti koulutetulle väestölle. Millaiset Euroopan kehitysyhteistyöresurssit tulevat olemaan sen jälkeen, jos tänne päästetään miljoonia ihmisiä Afrikasta? Euroopassa on jo nykyisellään valtavia ongelmia yhteiskuntien kaikilla osa-alueilla.

EU:n uuteen maahanmuuttopolitiikkaan on keksitty nyt uutena ideana sitoa alue- ja kehitysrahoitus maiden halukkuuteen vastaanottaa väestöä, joka tulee Afrikasta. Jos Itä-Euroopan maat eivät halua vastaanottaa uusillakaan ehdoilla turvapaikanhakijoita ja nämä jäävät siten ilman EU:n tukia tämä voi johtaa siihen, että nämä seuraavat Iso-Britannian esimerkkiä.

Kuka enää uskoo, että EU kykenee vastaamaan Välimeren yli purkautuvan Afrikan liikaväestön aiheuttamiin haasteisiin? Ongelma on jo sinällään haastava ja kun asiaa ei edes yritetä ratkaista oikeasta tulokulmasta siten, että lähtökohtana on laittoman siirtolaisuuden pitäminen EU:n ulkopuolella niin EU muodostaa suuren vaaran Euroopan tulevaisuudelle. Euroopan maat odottavat enemmän tai vähemmän EU:lta ratkaisuja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi, eivätkä siksi varaudu tehokkaasti kansallisella tasolla torjumaan laitonta siirtolaisuutta.

Oli EU:ssa sitten mitä tahansa hyviä puolia niin ne eivät kompensoi sitä uhkaa, minkä EU:n kattava, taakanjakoon perustuva maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa. Suomen on vaikea hyvin vientiriippuvaisena maana erota ensimmäisten joukossa EU:sta, mutta täytyy toivoa, että EU alkaa hajota liitoksistaan ja säilytetään EU:n hyvät puolet, kuten vapaakauppa, yhteistyö terrorismin torjunnassa ja ympäristöyhteistyö.

Mutta me länsimaalaisinahan olemme pääasiassa vastuussa ilmastonmuutoksesta ja kansainvaellukset johtuvat paljolti siitä välittömästi tai välillisesti? Afrikan väestöräjähdyksen seurauksena kansainvaellukset olisivat alkaneet joka tapauksessa ja Afrikan maat ovat itsenäisinä maina etupäässä itse vastuussa maidensa väestö- ja kehityspolitiikasta. Länsimaatkin ovat harjoittaneet monella tapaa vastuutonta politiikkaa suhteessa kehitysmaihin aikojen saatossa, mutta se taas ei ole meidän lastemme vika, joiden mahdollisuudet hyvään elämään tuhoamme, jos emme torju Euroopan väestönvaihdosta.

(Julkaistu 6.1. useampina blogeina)

Lääkäreiden palkankorotukset hölmöläisten peiton jatkamista

Helsingin kaupungin palkankorotus lääkäreille on tosiaan kuin hölmöläisten peiton jatkamista. Lääkäripulaan ei auta se, että kunnat lähtevät kilpailemaan lääkäreistä palkankorotuksilla, vaan koulutuspaikkojen lisääminen. Lääkärikoulutukseen pääsi v. 2018 sisään vain vajaa 4 % hakijoista, joten kyvykästä opiskelijamateriaalia varmasti löytyy.

Lääkäripulasta on puhuttu iät ja ajat, mutta koulutuspaikkojen lisäämisen sijaan tuotetaan lääkäreitä ulkomailta usein heikolla suomen kielen taidolla. Eikä niitä ulkomailta tuotettuja lääkäreitä, jotka ovat heikompitasoisia kouluteta helposti laadukkaiksi, kuten J. Sakari Hankamäki siteeraa kirjoituksessaan:

Lääkärien omassa lehdessä Lääkärilehdessä eräs suomalainen lääkäri kirjoitti, että ”edes keskikokoinen terveyskeskus ei yksin pysty kasvattamaan ulkomaalaisesta, ulkomailla vastavalmistuneesta lääkäristä kollegaa, joka tekee itsenäistä laadukasta työtä hyvällä suomen kielellä.” Aiheesta kirjoitti sellainenkin julkaisu kuin ”Potilaan lääkärilehti.”

Hankamäen kirjoitus:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/hankamaki/laakaripulan-todelliset-syyt/?fbclid=IwAR00udV00yQra_AILcPW0J-vjK-cQeXDrDSvVpR_4y_1nE9MD_Pj8fg4ljU

Pääkaupunkiseudun kaupungeissa on kuulemani mukaan toisinaan jopa puolen vuoden jonot kiireettömään hoitoon. Kuitenkin ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa usein korostetaan ja hyvästä syystä. On selvää, että terveyskeskuksia kuormittaa erityisesti paitsi ikääntyvä väestö myös pääkaupunkiseudulle pakkaantunut maahanmuutto. Tulkkeja tarvitsevat maahanmuuttajat tarvitsevat paljon enemmän aikaa asiointeihinsa kuin kantasuomalaiset ja esimerkiksi Espoon valtuustossa punavihreä laita on ehdottanut heikosti suomea osaaville tupla-aikoja jo ennestään pahoin ruuhkautuneisiin psykologipalveluihin.

On melko raivostuttavaa, että kun pienipalkkaisten sairaanhoitajien palkkakuoppa on ollut pitkään julkisen keskustelun aiheena, niin nyt sitten nostetaankin hyväpalkkaisten lääkäreiden palkkoja. Tässä heikkojen kasvunäkymien ja velkaantumisen tilanteessa palkkoja ei tulisi nostaa ylipäänsä millään aloilla, vaan ennemmin suunnitella, miten työtaakkaa voitaisiin vähentää ja työhyvinvointia kehittää. Esimerkiksi lääkärit ovat valitelleet, että suuri osa työajasta menee nykyään paperityöhön toisin kuin ennen.

(Julkaistu myös PS-blogeissa)

Hallitus tukee ISIS-politiikallaan maailman julminta terrorismia

Kuvittelin, että kun ISIS-lapsia ja -nuoria tuodaan Suomeen, että näiden aivopesua puretaan eristyksissä niin, että varmistetaan suomalaisten turvallisuus. Näin asia ei olekaan vaan koko homma jätetään vaihtelevatasoisten lastensuojeluviranomaisten käsiin, joilla ei ole kokemusta aivopestyistä terroristeistä. Toivottavasti emme joudu kokemaan vihervasemmistolaisen naiviuden seurauksissa uusia ulottuvuuksia:

Oheisen Ylen uutisen mukaan aivopestyjä lapsia ja nuoria yritetään muuttaa lähinnä tarjoamalla näille uusia kiinnostuksen kohteita elämäänsä. Mitenkähän tämä onnistuu, kun suomalaisillakin nuorilla monikulttuurisuuden keskellä on nykyään varsin vaikeaa löytää mielekkyyttä elämäänsä?

Yle: https://yle.fi/uutiset/3-11125309 :

”Isis-lasten ja -nuorten on tarkoitus aloittaa normaali arki pian saapumisensa jälkeen. Keidenköhän lapset mahtavat saada nämä luokalleen? Ekana vuonna ovat valmistavalla luokalla muiden maahanmuuttajalasten kanssa.

”Maljan mukaan kunnille ei ole annettu mitään yhteistä yleistä ohjeistusta siitä, miten lapset pitäisi sulauttaa suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Tarkoitus kuitenkin on, että arki alkaisi mahdollisimman pian akuuttien tukitoimien jälkeen.

– Aluksi pyritään vakauttamaan tilanne. Sen jälkeen voidaan alkaa tarkastella näkemyksiä, joihin lapsi on uskonut ja miksi. Mietitään, voiko niille olla vaihtoehtoja. Kenenkään päätä ei käännetä ilman omaa motivaatiota.

Yksi hoidollinen keino on varmistaa, että lapsi löytää uusia kiinnostuksen kohteita uudessa elämässään.

– Pois otetun tilalle pitää tarjota jotakin muuta. Näyttää, että elämällä on hyvää tai jopa parempaa tarjottavana kuin aikaisemmin. Muuten lapsi voi menettää elämästään sen vähän merkityksen, joka ideologian kautta on ollut.”

Tällaisia suomalaisten turvallisuuden vaarantavia toimintatapoja pahempaa hallituksen ISIS-politiikassa on kuitenkin se, että hallitus näyttää vihreää valoa ISIS-äitien tuomiselle Suomeen. Näitä terroristeja, jotka tulee rinnastaa miespuolisiin ISIS-terroristeihin ei pystytä Suomen lakien mukaan tuomitsemaan millään tavoin. On selvää, että hallitus valitsee silloin ISIS-terroristien mielistelypolitiikan vähentääkseen turvallisuusriskejä. Tällainen politiikka on maailman julmimpien terroristien tukemista ja märkä rätti ISIS:iä vastaan taistelleiden kurdisotasankareiden kasvoille.

Suomalaiset lapset tulisi saada kaikin keinoin pois äideiltään Suomeen huostaan ja tarjota suomalaisille orpolapsille turva, mutta jos tämä ei onnistu on otettava vain orpolapset, kuten moni muu länsimaa on tiettävästi toiminut.

Kurditaustainen aito poliittinen pakolainen Anter Yasa tilittää tuntemuksiaan Suomen harjoittamasta ISIS-politiikasta seuraavassa kirjoituksessaan: https://www.anteryasa.fi/syyrian-sankarit-kurdihallinto-ei-katso-suomen-hallituksen-toimia-hyvalla/

(Kirjoituksesta on julkaistu osa Facebook-päivityksenä 20.12.2019)

Amazonian sademetsät ovat maapallon sielu

Olemme joutuneet lukemaan raastavia uutisia siitä, miten Brasiliassa sademetsien jo ennestäänkin kiivastahtiset metsien tuhoamiset ovat lisääntyneet merkittävästi Jair Messias Bolsonaron tultua valituksi maan presidentiksi. Paloja sytytetään pääasiassa siksi, että länsimaihin myytävät naudanliha ja soijarehu saisivat lisää tuotantoalaa. Onneksi armeija on nyt sammuttamassa metsäpaloja. On kuitenkin selvää, että jatkossa tarvitaan jatkuvaa, tarkkaa valvontaa, koska presidentti on aiemminkin pettänyt lupauksensa. Brasilian valtavat köyhyysongelmat ja rikollisuus kertovat selkeästi siitä, millaisia Brasilian poliitikot ovat – korruptoituneita kähmijöitä, jotka eivät välitä kansansa, eivätkä tietenkään silloin myöskään luonnon hyvinvoinnista.

Keskustan valtiovarainministeri Mika Lintilä on peräänkuuluttanut brasilialaisen lihan tuontikieltoa. Olin aika järkyttynyt, että Suomeen saakka tuodaan brasilialaista lihaa. No, mutta Lintilä ja keskusta varmasti ajavat sitten johdonmukaisesti myös soijan tuontikieltoa Brasiliasta, jota tuodaan lähinnä eläinten rehuksi? Valitettavasti epäilen tätä, koska kepulaiset lihan tuottajat kyllä hyötyvät minkä tahansa ulkolaisen lihan tuontikiellosta, kun taas soijarehun tuontikielto haittaisi erityisesti broilereiden kasvatusta.

Kaikkein masentavinta on, ettei edes sademetsistä kaadettua puuta ole saatu blokattua EU:n markkinoilta toisin, kuin on uskoteltu. Brasiliasta tulevan puun sertifiointi kun ei takaakaan, ettei puu ole sademetsistä: https://yle.fi/uutiset/3-10933291 Brasilian tärkein tuontituote Suomeen on paperimassa, jota tuotiin Brasiliasta 236 miljoonalla eurolla viime vuonna. Onko tässäkin käytetty sademetsistä peräisin olevaa puuta? https://yle.fi/uutiset/3-10935490

Olisi toivottavaa, että kaikki puolueet pitäisivät nyt yhtä siinä, että meidän sivilisaatiomme ja maapallon luonnon monimuotoisuus halutaan säilyttää. Tällöin Suomen tulee sekä esittää, että puoltaa kaikkia mahdollisia keinoja, joilla sademetsätuhot saadaan pysyvästi minimoitua. EU:n on esimerkiksi varmasti syytä laittaa tuontikieltoon kaikki tietyn tuoteryhmän tuontituotteet Brasiliasta, jos maassa hävitetään sademetsiä näiden tieltä. Vaikka esimerkiksi brasilialainen tuontipuu ei olisi peräisin sademetsästä ja metsäteollisuus kuitenkin kaataa sademetsien puita, niin puun tuonti Brasiliasta lisää sademetsien kaatamista. Keinovalikkoon sisältyisi myös Brasilian kannustaminen ja tukeminen tuotantorakenteen muutokseen, jotta raaka-aineiden ja matalan jalostusasteen tuotteiden vientiä voidaan vähentää.

Suomi EU:n puheenjohtajamaana voi nyt vaikuttaa erityisen paljon asioihin. Tämän huomasin jopa omalla kohdallani eilen, kun kannustin sekä Lintilää, että ympäristöministeri Krista Mikkosta tekemään kaiken voitavansa sademetsätuhojen pysäyttämiseksi. Sain nimittäin pian tämän jälkeen Brasilian armeijan henkilöltä kommentin omille sivuilleni, jossa hän käski minun – ”nartun” – pitämään turpani tukossa ja olemaan puuttumatta heidän asioihinsa. Itse asiassa olin kehottanut em. suomalaisministereitä tutkimaan jopa mahdollisuuksia eliminoida Bolsonaro sivilisaatiomme pelastamiseksi ja Brasilian armeijan henkilö kysyi tähän viitaten, että haluaisinko, että hän tulisi jonkun tyyppisen rynkyn kanssa Suomeen ammuskelemaan. Brasilian armeijan henkilöstöä on ilmeisesti siis laitettu seuraamaan EU:n puheenjohtajamaan ministereiden sivuja. Vastasin tuhon kommenttiin melko hätäisesti, kun olin juuri lähdössä illanviettoon, mutta ajattelin, että provosoitumatta vastaan kuitenkin tuollaiselle macho-kulttuurin kovikselle samalla mitalla alatyylisesti takaisin, mutta samalla järkevästi perustellen. Armeijatyypin kommentti hävisi tämän jälkeen.

Kansallismieliselle ei pitäisi olla mikään ongelma siinä, että muut maat puuttuvat valtiossa harjoitettavaan luonnon tuhoamiseen tai saastuttamiseen. Luonnon ekosysteemit ja ilmasto eivät tunne valtioiden rajoja, joten on täysin perusteltua vahtia sitä, kuinka muut maat huolehtivat luonnosta ja ilmastopäästöistä. Kyse on kuitenkin meidän kaikkien ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista ja hengissä säilymisestä. Tietenkin muita maita kritisoidessa on syytä huolehtia, että omassa maassa ovat asiat kritisoitavan asian suhteen kunnossa. Esimerkiksi on uskomatonta, että täällä Suomessa kansalaiset ovat joutuneet tekemään kansalaisaloitteen avohakkuiden kieltämiseksi, eivätkä poliitikot ole saaneet tätäkään asiaa kuntoon – toivottavasti edes painostuksen avulla.

Presidentti Bolsonaro on syyttänyt Macronia kolonialismista, kun EU on nyt puuttunut Amazonasin kiivaaseen tuhoamiseen. Kolonialismihan on luonnonvarojen riistämistä ilmaiseksi tai pilkkahintaan heikommalta maalta, eikä siitä ole nyt kyse, joten huono veto Bolsonarolta. EU-maathan haluavat nyt varmastikin pidättäytyä Brasilian luonnonvarojen ostamiselta kokonaan, mikäli ne liittyvät metsätuhoihin.

Oma viidesluokkalainen poikani haaveilee päivittäin matkasta Amazonasin sademetsiin tällä hetkellä ja opiskelee alueen eläimistöä – kuvitellen tietenkin törmäävänsä sademetsissä kaikkiin noihin otuksiin, joita tietää siellä asustavan. En halua synkkää varjoa hänen innostuksensa ylle kertomalla sademetsien tilanteesta. En itse ole koskaan käynyt Amazonasin sademetsissä – Sumatran kylläkin. Olen kuitenkin lukenut niistä esimerkiksi kirjasta Jaguaarin voima. Siinä kuvataan, kuinka upeaa elämä voi alkuperäiskansoilla sademetsissä olla. Heillä on erityistaitoja ja -tietämystä luonnosta ja saa helposti vaikutelman, että heillä olisi jopa yliluonnollisia kykyjä. Tuntuu tosiaan, että Amazonasin sademetsät ovat paitsi maapallon keuhkot, myös maapallon sielu asuu niissä. Vaikkei koskaan tulisi käyneeksi Amazonasin sademetsissä elämän mielekkääksi kokemisessa voi olla ratkaisevaa tietoisuus siitä, että nämä metsät ovat olemassa. Ne vaikuttavat meidän maailmankuvaamme.

Planeettamme tuntuu minusta pelkältä kuorelta ilman Amazonin sademetsiä, jotka ovat kosmisessa mittakaavassa tarkasteltuna mieletön ihme. Sellainen ihme, joka helposti ohjaa ajatukset Jumalaan tai johonkin jumaluuteen. Onkin kumma, että jokin osa kristityistä ei pidä luonnonsuojelua tärkeänä, koska ajatellaan, että elämä on katoavaista ja vain sielulla on merkitystä. Olen kuullut tällaisia ajatuksia helluntailaisten joukosta. Ihmettelen, että miten tällainen on mahdollista, kun kristinuskossa on varsin tiukkoja sääntöjä ihmisen elää siivosti. Luulisi olevan selvää, että siivosti elämiseen liittyy myös luonnonsuojelu ja eläinten laupias kohtelu. Miten Jumala olisi luonut tällaisen lajirikkauden ja hänelle olisi sitten muka ihan ok, että ihminen tuhoaa hänen kehitystyönsä tulokset?

Allekirjoita vetoomus!

(Julkaistu alunperin Uuden Suomen ja Perussuomalaisten blogeissa 25.8.2019.)

Monikulttuurisuus lisää rikollisuutta

Mediasta saa lukea nykyään jatkuvasti seksuaalirikoksista, joissa tekijänä on ulkomaalaistaustainen mies. Etnistä taustaa yritetään kyllä usein peitellä, kuten pahimmillaan tapauksessa, jossa vain vähän aikaa Suomessa asuneesta turkkilaismiehestä otsikoitiin ”Noin 30-vuotiasta espoolais­miestä epäillään laajasta lapsiin kohdistuneesta seksuaali­rikosten sarjasta: uhreja 52, nuorimmat 9-vuotiaita” https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006203691.html

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastojen valossa on ollut jatkuvasti selvää, että lasten hyväksikäyttö ja yleensäkin seksuaalirikokset tulevat räjähtämään Suomessa tietyiltä alueilta suuntautuvan maahanmuuton myötä, kuten on tapahtunut Ruotsissakin. Sitten soimataan suomalaisia ulkomaalaisvastaisiksi, mikä ei edes pidä paikkansa. Pitäisikö omien lasten turvallisuuden vaarantaminen vain hyväksyä? Jos suomalaiset pakenisivat Lähi-itään ja meikäläisistä raiskaisi yksikin paikallisen lapsen, niin Suomen liput palaisivat kaduilla ja suomalaisten kimppuun käytäisiin joukolla.

Nämä jatkuvasti suomalaisia henkisesti rasittavat ja lisääntyvät seksuaalirikokset ovat Valtioneuvoston raportinkin mukaan suoraa seurausta monikulttuurisuudesta:

”Etnisten enklaavien (eli etnis-kulttuurisesti yhtenäisten alueiden) sisällä on vähemmän rikollisuutta; sosiaaliset ja taloudelliset suhteet ovat tiiviimpiä ja sen myötä sosiaalinen kontrolli; etninen yhtenäisyys edistää paikallista yrittäjyyttä ja työpaikkojen syntymistä maahanmuuttajille.

Etnisen diversiteetin kasvun, eli alueiden monikulttuuristumisen on sen sijaan arvioitu useissa tutkimuksissa lisäävän sekä rikollisuutta että haittaavan yhteiskuntarauhaa niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Australiassakin.” (Valtioneuvoston raportti ”Maahanmuutto & turvallisuus – arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle”, s. 76)

https://tietokayttoon.fi/documents/10616/2009122/7_2016_Maahanmuutto+ja+turvallisuus_päivitetty.pdf/7fedab16-e87f-403c-9f87-833b4aabc5ad/7_2016_Maahanmuutto+ja+turvallisuus_päivitetty.pdf.pdf?version=1.0

Suomen pieni kansa joutuu seuraamaan sivusta, kun lapsia ja nuoria raiskataan tai muuten hyväksikäytetään ja sen päälle tuomiot ovat naurettavia. Tästä rikkaudesta joudutaan sitten vielä maksamaan laskua jatkuvasti kasvavien sosiaaliturvamenojen muodossa ja poliisinkin resursseja täytyisi kasvattaa yhtenään. Ruotsissa on jo jouduttu leikkaamaan julkisia menoja vastuuttoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena ja poliisi on menettänyt otteensa kymmenillä alueilla.

Suomessa kirjoitetaan usein, että täällä osataan ottaa oppia Ruotsin virheistä ennaltaehkäisevin toimin ja toisaalta asuntokannat ovat täällä sekoittuneempia kuin Ruotsissa: https://yle.fi/uutiset/3-9779632 On kuitenkin käsittämätöntä, että kuvitellaan väestön sekoittamisen olevan mahdollista loputtomiin heikosti integroituvan väestön jatkaessa kasvuaan loputtomiin, jos maahanmuuttopolitiikkaan ei saada rotia. Ongelmien ehkäisemisessä ei lopulta auta edes se, että turvapaikan saaneita ripotellaan kalliisiin neliöihin jopa Töölöön ja Munkkiniemeen, kuten meillä on tehty. Ei, vaikka Kaivopuistokin lopulta otettaisiin reservinä käyttöön.

Tuoreen uutisen mukaan Suomi on etääntymässä punavihreän maahanmuuttopolitiikkansa kanssa oikeusvaltiosta entisestään. Rikosten selvittämisprosentit ovat nimittäin laskussa. Väkivaltarikosten selvittämisprosentti on laskenut tällä vuosikymmenellä Itä-Uudellamaalla jopa viidenneksen. Nykyään vain 56 % väkivaltarikoksista saadaan selvitettyä Itä-Uudellamaalla: https://yle.fi/uutiset/3-10919613 Tämän kehityksen jatkuessa on selvää, että yhä useammalla nousee mieleen tarve alkaa selvittää itse esimerkiksi lapseensa kohdistunutta rikosta ja laittaa itse tekijä vastaamaan teoistaan.

Kyseenalaista tässä politiikassa on vielä se, että päättäjät ja poliisi vaikuttavat olevan kiinnostuneempia kansalaisten puheiden vahtimisesta verkossa kuin lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tutkinnasta. Vihapuhepoliiseihin kyllä löytyy resursseja, mutta Helsingin Sanomat uutisoi, että 2 000 vihjettä koskien lasten seksuaalista hyväksikäyttöä on jätetty tutkimatta: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006204561.html Myös nettipoliisi Marko Fobba Forss on kommentoinut Twitterissä seuraavasti: ”Juu, itse asiassa voi todeta, että näillä somen möykkääjillä on ollut rooli siinä, että voimavaroja lapsiin liittyviin rikoksiin ei ole ollut yhtä paljon. Möykkääminen on esim kiinnittänyt päättäjien huomiota liikaa viharikoksiin, seksuaali- ja kiusaamisrikosten kustannuksella.”

On tietenkin syytä taas mainita se itsestäänselvyys, että vain pieni osa tietyistä kulttuureista tulevista maahanmuuttajista syyllistyy seksuaalirikoksiin tai jää kiinni näistä.

Tämä ei kuitenkaan muuta millään muotoa sitä tosiseikkaa, että mediassa on jatkuvasti uutisia seksuaalirikoksista, jotka kertovat todella epäeettisestä maahanmuuttopolitiikasta, jonka uhreiksi etenkin nuoret suomalaistytöt joutuvat. Uhreja on paljon etenkin, kun tiedämme, että vain murto-osa uhreiksi joutuvista tekee ilmoituksen seksuaalirikoksista. Voimme myös olettaa, että nimenomaan nuoret uhrit ja lapset kertovat erityisen harvoin tapahtuneesta, koska pelkäävät vanhempiensa reaktioita.

Yhteiskunnan monikulttuurisuuden aiheuttama rikollisuuden lisääntyminen ei näy siksikään niin jyrkkänä, mitä se todellisuudessa on, että kantaväestön rikollisuus usein samalla laskee, kuten Ruotsissa on tapahtunut. Voi olla, että kun sosiaalisessa mediassa tuomitaan niin jyrkästi jatkuvasti uutisoituja, vastuuttoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena tapahtuneita seksuaalirikoksia, niin tämä vähentää kantaväestön seksuaalirikollisuutta.

Suomessa on kaikkein arvokkainta se, että täällä lapset ovat voineet turvallisesti liikkua itsenäisesti toisin, kuin muualla maailmassa. Moraalittomalla maahanmuuttopolitiikalla tämä lasten perusoikeus ja -mahdollisuus tuhotaan!

(Julkaistu alunperin 18.8. muilla blogialustoilla.)

Monikulttuurisuuden edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

Kuva: Guardian graphic

Yle uutisoi, kuinka maapallon väestöräjähdystä käsitellään julkisuudessa ja kansainvälisesti hyvin vähän verrattuna ilmastonmuutokseen, vaikka molemmat ovat maapallon kohtalonkysymyksiä ja liittyvät kiinteästi toisiinsa:

https://yle.fi/uutiset/3-10825443?fbclid=IwAR0Q7_2cBc2nhDpm8AKnJEyQ_GwCXsI5K745JWgMwyn-RWyvr9Ic3KR1Z-M&utm_source=facebook-share&utm_medium=social  

Artikkelissa arvellaan jälleen rasismin pelon olevan syynä siihen, ettei maapallon kohtalonkysymystä uskalleta käsitellä sen vaatimalla painoarvolla. Afrikan väestöräjähdys ei ole lainkaan asialistalla edes kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.Tällainen suhtautuminen on pelkurimaista ja täysin vastuutonta. Ongelmien ratkaisun edellytys on tietenkin niiden käsittely.

Ylen artikkelin mukaan YK:n erilaisten väestöennusteiden mukaan keskimäärin väestön arvioidaan kasvavan seitsemästä 11 miljardiin vuoteen 2100 mennessä. Lähes kaikki kasvu tulee Afrikasta.

Merkittävä syy, miksei Afrikan väestöräjähdyksestä puhuta on ilmeisesti rasismin pelon ohella se, että ihmisoikeuksiin katsotaan kuuluvan myös vaikka kuinka holtittoman lisääntymisen – ja vaikka valtion eli muiden ihmisten elatuksen varassa. Ihmisen lisääntymisoikeudet vahvistettiin vuonna 1994 Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa. Ilmeisesti Kiina ei ole sitten allekirjoittanut sopimusta, kun on harjoittanut tiukkaa yhden lapsen politiikkaa.

Tätäkin kansainvälistä ihmisoikeutta olisi tarkasteltava nyt muuttuneessa maailmantilanteessa uudelleen ja muutettava se tarkoituksenmukaiseksi – aivan, kuten tulee toimia pakolaissopimustenkin kohdalla.

Etenkin nyt, kun elämme historiallisen nopeaa lajien sukupuuttoaaltoa ihmisen vaikutuksesta, ihmislajin lemmikkeineen ja tuotantoeläimineen raivattua muut lajit on täysin moraalitonta vaatia ihmiselle oikeutta lisääntyä mielin määrin. Maapallon nisäkkäistä on nykyään 60 % tuotantoeläimiä, 36 % ihmisiä ja vain 4 % villieläimiä. Sitä paitsi ihminen säätelee usein varsin brutaalisti muiden eläinlajien lisääntymistä ja niiden omien poikasten hoitoa.

Olisikin toivottavaa, että nyt kun Kiina on aktiivinen bisnesmoottori Afrikassa, niin siltä liikenisi myös globaalia vastuuta – tai realistisemmin ajatellen omaa intressiä pyrkiä vaikuttamaan Afrikan maiden väestöpolitiikkaan. Kiinan yhden lapsen politiikassa oli järkyttäviä lieveilmiöitä, mutta jos Afrikassa päästäisiin edes kahden lapen politiikkaan, niin maapallo kiittäisi, eivätkä lieveilmiöt ehkä seuraisi niin voimakkaina ja niihin voitaisiin keksiä myös ratkaisuja.

Mutta millaista väestöpolitiikkaa harjoittaa nykyhallituksemme? Hallitusohjelman mukaan neljännestä ja viidennestä lapsesta aletaan maksaa korotettua lapsilisää! Ketkähän tästä pääasiassa hyötyvät? Lapsia paljon synnyttävät kehitysmaista tulevat naiset jäävät tämän seurauksena entistäkin mieluummin kotiin synnyttämään lisälapsia. Ainakin eräiden kasvatusasiantuntijoiden mukaan lapset eivät myöskään saa enää riittävästi henkilökohtaista huomiota vanhemmilta, jos perheessä on lapsia enemmän kuin kolme. Hallitusohjelmassa ei nurinkurisesti puhutaan mitään siitä, kuinka tuettaisiin perheiden perustamista nykytilanteessa, jossa yhä useampi jää kokonaan vaille perhettä ja usein tahattomasti.

Rinteen hallitukselle monikulttuurisuuden ja väestönvaihdoksen edistäminen onkin tärkeämpi tavoite kuin ilmastonmuutoksen torjuminen. Ilmastopäästöjen vähentämisessä sivuutetaan se oleellinen asia, että kun kehitysmaista otetaan tänne konservatiivisia, suurperheitä ja lihansyöntiä suosivia ihmisiä uudisasukkaiksi, niin tämä tukee ilmastopäästöjen kasvua. Lapsen saaminen Suomessa kuormittaa ilmastoa moninverroin enemmän kuin Afrikassa. Rikkaassa maassa lapsesta koituu vuodessa noin 58,6 tonnia hiilidioksidipäästöjä ja autosta vain 2,4 tonnia. Lisäksi kehitysmaiden kaksoiskansalaiset lentävät pitkiä ja ilmastolle haitallisimpia lentoja kotimaidensa ja Suomen välillä.

Jos keskityttäisiin turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisen sijaan hyvinvoinnin, koulutuksen, yritystoiminnan ja omavaraisuuden kehittämiseen pakolaisleireillä, voitaisiin samalla panostaa pakolaisten ympäristökoulutukseen ja näin he veisivät ympäristöosaamisensa kotimaihinsa, kun jälleenrakennus alkaa.

(julkaistu alunperin 24.6.2019)

Metrot – Suomen kehitysmaalaistumisen näyteikkunat

Ajattelin käydä katsastamassa Kontulan baarielämää. Läksin metrolla täältä Espoon Tapiolasta, joka on jäämässä yhä enemmän saarekkeeksi epäsuotuisan maahanmuuton runtelemalla pääkaupunkiseudulla. Ehdin metroon vasta hieman ennen yhtätoista illalla. Pian alkoi heti takanani olevalta penkiltä kuulua kovaäänistä, vieraskielistä melupuuroa huonolla äänentoistolla. Olin lähes varma ennen kuin käännyin katsomaan, kuka siellä huudattaa urheilutapahtumaa puhelimestaan ilman kuulokkeita, että kyseessä on eteläisen maanosan mies. Nimittäin usein metrossa on tuolta suunnalta miehiä, jotka häiritsevät muita. Yleensä kailottavat kovaa puhelimeensa jollain heimokielellään. En malta kovinkaan kauaa kuunnella tällaista itsekästä puhelimen huudattamista – etenkään jo muutoinkin mitä ilmeisimmin haittamaahanmuuttajalta. Käännyin melko tylysti sanomaan miehelle ensin suomeksi ja kun tämä sitä ei ymmärtänyt niin englanniksi, että laittaa puhelimesta äänen pois ja hankkii kuulokkeet. Homma sujui. Mies heilautti kättään poistuessaan metrosta mulle leveällä hymyllä, mutta mm. koska en tiennyt, oliko se vittuilumoikkaus, en moikannut takaisin.

Taisi olla Rautatientorin asemalla, kun metroon astui – ehkä Ir*kista tullut, jotenkin juuri sellaisen v-mäisen ahdistelijan näköinen mies. Tämä istuutui selin muhun käytävän toiselle puolelle, mutta kääntyi katsomaan mua useita kertoja. Luin kirjaa, enkä pystynyt keskittymään, kun näkökentässä miehen pää kääntyili kuin huomiota hakien ja mietin, että jatkaako tuota koko matkan. Ei jatkanut. Tuollaisessa ahdistelussa on se pahinta, ettei voi oikein reagoida mitenkään, kun katsepoliisinahan ei voi toimia.

Itäkeskuksen kohdalla laskin, että metrovaunussani oli 17 matkustajaa, joista 6 oli vaaleaihoisia. Noista kuudestakin varmasti osa oli ulkomaalaistaustaisia. Tilanne on jo nyt metroissa aivan kaamea, mutta mitä se on esim. 20 vuoden päästä, kun omat lapset ovat kunnolla aikuisia? Helsingin keskustan läheisillä asemilla tilanne voi näyttää esim. suvaitsevaistosta vielä vähän aidommin monikulttuuriselta, mutta Itä-Helsinkiin mentäessä länsimaiden pääkaupunkien keskustoille ominainen sivistyneempi monikulttuurisuus vaihtuu enemmän kehitysmaalaisuudeksi, jossa uudet, hienot sosiaalituilla hankitut lastenvaunut ja vaatteet tuntuvat päälleliimatuilta.

Voidaan vain kuvitella, miten saattaa hyvinkin käydä, kun Suomeen kerätään heikosti integroitunutta väestöä kehitysmaista, joiden syrjäytymisprosentti on suuri ja talous todella romahtaa. Sitten, kun työttömiltä tulokkailta lähtevät sosiaalituet. Luen islamista kertovaa kirjaa ja tässä kerrotaan, kuinka esimerkiksi Jordanian talousvaikeudet lietsoivat tyytymättömyyttä ja turhautuminen fundamentalismia. Jokin ihmisryhmä leimataan tällöin helposti syylliseksi, jos esimerkiksi koetusta tai kuvitellusta toisen väestöryhmän vihamielisyydestä on kertynyt kaunaa. Syntyy mellakoita ja äänestetään oman kulttuurin fundamentalisteja. Jordaniassa äänestettiin talouden romahdettua kovan linjan islamistit valtaan. Kirjassa todetaan myös, että asioiden alkaessa mennä huonosti Lähi-idässä naiset joutuvat kärsimään aina ensimmäisinä.

Kivuttuani metroportaat Kontulan asemalle ymmärsin, että tämähän oli se erityisen ruma metrokeskus lukuisine baareineen, johon olin joskus eksynyt ja josta en meinannut löytää yhtään kelvollista ruokapaikkaa tai kahvilaa. Joka puolella oli tummia miehiä ja heti alkuunsa joku nuorten indonesialaismiesten joukolta näyttävä ryhmä huuteli mulle helouta kuin olisin ollut jossain toisella puolella maapalloa itse turistina.

Katselin sen verran ympärilleni, että arvelin Paris -nimisen kuppilan olevan ainoa mahdollisuus, jos tuolla meinaisi jossain käydä, koska siellä näkyi sisällä jokunen meikäläinenkin istuskelija. Palasin kuitenkin metroasemalle ja kysyin nuorten porukalta, että mistä pääsee bussilla keskustaan. Kontulasta pääsee kuulema Malmille, josta on otettava juna keskustaan. Kysyin korkeintaan 18-vuotiailta suomalaisnuorilta, että onko Kontulassa joku hyvä baari. Nuoren naisen eno kuulema työskentelee Paris-baarissa ja se on tytön mukaan ainoa kelvollinen Kontulassa – yleissilmäykseni tulos sai tästä vahvistusta.

Päätin käydä vielä Mellunmäessä ja yrittää sieltä keskustaan jotain kautta. Mellunmäessä oli aika hiljaista, mutta ne harvat, joita ulkona näkyi olivat Afrikasta tai Lähi-idästä. Bussipysäkillä oli näiltä alueilta molemmilta edustus. Bussin tuloon oli vielä aikaa, joten katsastin läheisen baarin. Siellä oli lähinnä meikäläisiä harvalukuisina. Pian poke ilmestyi jostain ja tiukkasi multa papereita. Toisaalta ilahduttavaa, mutta ensireaktio oli, että ei hemmetti; nythän mua tytötellään!

Kun palasin pysäkille musta mies kysyi, minne olen menossa. Olin tylynä tästä, mutta asiallisena, enkä oikein tiennyt lopulta, että yrittikö mies tutustua vai aidosti auttaa neuvomisessa, että miten päästä sujuvimmin keskustaan. Todennäköisesti tässä yhdistyi molemmat pyrkimykset, mikä oli ihan ok.

Noustessani bussiin kohtasin heti shokeeraavan kehitysmaalaisen näyn. Sarvesta olevan miehen kasvot tuijottivat alkuasukasmaisesti suu auki ja isot hampaat olivat vinossa eri suuntiin, posket lommolla. Mies kääntyi useita kertoja taaksepäin katsomaan mua tyhjillä silmillään. Bussi oli lähes täynnä, mutta järkytyksekseni siellä istui vain kourallinen valkoisia.

Käveltyäni Kamppiin vanhempi, liikemieheltä näyttävä arabimies tuli kävelemään rinnalleni ja kysyi englanniksi, että miten ilta on sujunut. Kun en ilahtunut seurasta, hän ilmeisesti yritti pelastaa kasvonsa ja kysyi tietä rautatieasemalle. Neuvoin ja sen jälkeen kuulin navigaattorin opastavan miestä.

Elämme todella epätodellisen tuntuisia aikoja. Miten me saataisiin kansanedustajat kiertelemään kehitysmaalaisilla kyllästettyjä suomalaisia lähiöitä metrolla myöhään viikonloppuiltaisin, jotta nämä ymmärtäisivät, että missä todella mennään ja mihin nämä ovat Suomea viemässä?!

Page 1 of 4

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén