Henna Kajavalta perusasiaa

politiikan tärkeitä teemoja

Valtuustokysymykselläni nuorten vakavan rikollisuuden torjunnasta oli kivinen tie

Maanantaina valtuuston kokouksessa jättämälläni valtuustokysymyksellä nuorten ryöstö- ja väkivaltarikollisuuden torjunnasta Espoossa oli pitkä ja kivinen tie. Muut puolueethan eivät allekirjoittaneet sitä viimeistä edellisessä kokouksessa, kun tarjosin sitä kokousjärjestelmän kautta.

Koska aihe kuitenkin on mielestäni poikkeuksellisen tärkeä ja olen erityisen kiinnostunut vastauksesta, jonka tuottavat toivoakseni kysymysteni perusteella poikkeuksellisen useat tahot, lähdin vielä pyytämään allekirjoituksia perinteisellä menetelmällä paperia kierrättäen. Näinkään asia ei olisi mennyt maaliin ilman itselleni vierasta tyrkytysmentaliteettia.

Sain kuitenkin ruuvia kiristämällä tarvitut allekirjoitukset. Kristilliset ovat yleensä allekirjoittaneet hyvin aloitteitani, mutta tämä oli heidän mielestään ”maahanmuuttokriittinen”, eikä siksi heidän allekirjoitettavissa. Yllättäen RKP pelasti tilanteen. Tuli verkostoiduttua myös Liike Nyt:in kanssa, jossa PS:ään suhtaudutaan myönteisesti. (Yksi allekirjoittajista halusi allekirjoituksensa peitettäväksi, joten peitin nuo jälkikäteen kuvasta.)

Valtuustoaloitteeni vaaranpaikasta, kun jalankulkijalle ja autoilijalle palaa vihreä samaan aikaan

Valtuustoaloitteeni suojateiden turvallisuuden parantamiseksi kääntyvän liikenteen risteyksissä on menossa KH:n käsiteltäväksi. Se uupui pari nimeä, jotta olisi tullut käsiteltäväksi myös valtuustoon. Vastaus on kuitenkin mielenkiintoinen. Liikenneturvallisuus on kehittynyt Espoossa hyvään suuntaan väestönkasvusta huolimatta. En kyllä ymmärtänyt, miksi vastauksessa puhutaan jalankulkijoiden ja saman suunnan ajoneuvojen samanaikaisesta vihreästä valosta, kun aloitteessa on kyse jalankulkijoiden ja risteävän ajoneuvoliikenteen samanaikaisesta vihreästä valosta. Oheisessa linkissä vastaus aloitteeseeni ja sen jälkeen siteerauksia sen kiinnostavimmista kohdista:
”Liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden määrä on vähentynyt yli 70 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2020. Samaan aikaan kaupungin asukas- ja automäärät ovat kasvaneet runsaasti. Espoossa tapahtuu liikenneonnettomuuksia asukaslukuun suhteutettuna hyvin vähän – noin 67 prosenttia vähemmän kuin koko maassa keskimäärin.”
”Liikennevalosuunnittelun vakioitu tapa on, että suojatien vihreä valo syttyy yhden sekunnin ennen saman suuntaisen moottoriajoneuvoliikenteen vihreän alkamista. Jos kohteessa on paljon jalankulkijoita, ja etenkin lapsia, silloin liikennevalot ohjelmoidaan usein siten, että jalankulkijat saavat vihreän valon jo kolme sekuntia ennen ajoneuvoja. Tässä tilanteessa jalankulkijat ehtivät kävelemään paljon pidemmälle suojatiellä, ennen kuin autoilijat pääsevät liikkeelle. Tällöin autoilijoilla on hyvin aikaa huomata tietä ylittävät jalankulkijat.
Jalankulkijoiden ja saman suunnan ajoneuvojen samanaikainen vihreä valo on vakiintunut tapa liikenteenohjauksessa liikenteen sujuvuuden takaamiseksi. Näiden vihreiden vaiheiden jakaminen eri vaiheisiin lisäisi liikenteen kiertoaikaa ja sen seurauksena riskinottoa ja punaisia päin ajamista. Eritystapauksissa moottoriajoneuvoliikenne voidaan ohjata erillisellä nuolivalolla, jolloin jalankulkijoille näytetään punaista. On kuitenkin kaikkien etu, että eri risteysten liikennevalojen toimintalogiikka on mahdollisimman samanlainen toisiinsa nähden. Tällöin valojen toiminta on ennakoitavaa, joka minimoi riskiä vaaratilanteille. Riskejä pyritään minimoimaan myös katuympäristön suunnittelulla ja liikenneohjauslaitteiden sijoittelulla.”
(Julkaistu Facebookissa 13.11.2021)

Ensimmäinen KH:n kokoukseni – en löytänyt Marimekon talolle puolustajia

Eilen ensimmäinen osallistuminen Espoon kaupunginhallituksen kokoukseen. Se olikin sopivasti eka läsnäkokous KH:n jäsenillä. Kahtena ekana vuonna olen vara- ja loput varsinainen jäsen. Jouduin äänestyttämään puolet kokouksen äänestyksistä, koska taas oli maahanmuuttoon liittyvää asiaa, johon piti puuttua. Kuvassa näkyy toinen asioista. Toinen oli pienempi, mutta periaatteellinen asia, joka koski Espoon jatkuvaa tapaa korostaa hunnutettuja tyttöjä julkaisuissaan. Äänestysten lopputulos oli selvä jo ennen äänestyksiä.

KH:n elinkeino- ja kilpailukykyjaoston kokous oli aamupäivällä ja sekin oli poikkeuksellisen pitkä. Siellä yritin saada Tapiolan kulttuurikeskuksen Tapionaukion Marimekko-talon säilytettyä, koska arkkitehti Arto Sipinen suunnitteli sen pariksi kulttuurikeskukselle. Ainoastaan PS äänesti kuitenkin säilyttämisen puolesta. Tilalle halutaan rakentaa ilmeisesti hotelli.

Muita nostoja KH:n ja EKY:n kokouksista: Datakeskuksen asemakaavoitus Oittaalle. Tein esityksen asian jättämisestä pöydälle, koska selvitystä vaihtoehtoisista sijaintipaikoista vaihtoehtoiskustannuksineen ei ole saatu. Esitystä ei kuitenkaan kannatettu. Puolueet vaikuttavat yksimielisiltä hankkeen suhteen. EKY:ssa kuumin asia oli rantaravintola-kahviloiden rakentaminen Haukilahteen ja Soukkaan. Soukasta ei tullut asukkaiden valituksia ja asia hyväksyttiin, mutta Toppelundista tuli enemmänkin. Asia jätettiin pöydälle, jotta saadaan vielä lisätietoja. Minua kiinnostaa lähinnä löytyykö parempia sijaintipaikkoja kuin rantametsä päiväkodin vieressä.

Espoon väestönkasvu on kestoaihe kokouksissa. Saimme taas esittelyn, jossa kerrottiin, kuinka nopeasti Espoon vieraskielisen väestön osuus on kasvanut neljästä prosentista 22 %:in samalla, kun vieraskielisten työttömyysaste on yleiseen työttömyysasteeseen nähden 2,3-kertainen.

(Julkaistu Facebookissa 2.11.2021)

Hyviä ja huonoja uutisia valtuuston aloittaessa livenä jälleen

Eilen oli ensimmäinen valtuuston live-kokous sitten koronarajoitusten. Noin kolmannes valtuutetuista oli uusia, joten liekö siitä johtui, että koin suhtautumisen valtuustoryhmäämme kohtaan aiempaa kielteisempänä. Esimerkiksi nuorisorikollisten parissa työskentelevän kanssa yhteistyössä laatimaani valtuustokysymystä nuorten ryöstö- ja väkivaltarikollisuuden torjunnasta Espoossa eivät allekirjoittaneet muut kuin oman valtuustoryhmämme jäsenet. Vastaavaa ei ole niiden kolmen vuoden aikana sattunut, joiden aikana tein edellisellä valtuustokaudella paljon valtuustoaloitteita, -kysymyksiä ja -toivomuksia. Valtuustokysymykseni ei edes kohdistunut sanallisesti maahanmuuttajiin. Jos valtuustokysymykseni olisi ollut muiden valtuustoryhmien jäsenten mielestä jotenkin huonosti laadittu, olisi siitä voinut antaa palautetta, koska lähetin sen viikkoa ennen kokousta kaikille. Lisäksi, jos aihe on tärkeä ja siinä kuitenkin oli kiistämättä tärkeitä kysymyksiä, se olisi allekirjoitettu. Minulle soitti myös eräs demari, joka kertoi pitävänsä valtuustokysymystäni tärkeänä. Hänkään ei silti allekirjoittanut aloitetta. Valtuustoryhmät olivat selvästi päättäneet ryhmäpäätöksin olla allekirjoittamatta puolueidensa kannalta kiusallista, haittamaahanmuutosta tietoa tuottavaa aloitetta, joka olisi syönyt pohjaa näiden ajamalta monikulttuurisuuspolitiikalta.

Alla linkki eiliseen kokoukseen, jossa valtuutetut toistelevat toinen toistaan samanlaisempia, ympäripyöreitä, hyviä asioita uudesta Espoo-tarinasta eli strategiasta, kun muut puolueet, paitsi PS ovat siinä osallisina. Ehdotin kokouksen jälkeen valtuuston puheenjohtajalle, että valtuutettuja evästettäisiin pitämään ytimekkäämpiä puheita. Valtuutetut eivät selvästi huomioi ja empatisoi muita, kun eivät säästä heitä pitkiltä, turhanpäiväisiltä puheilta ja puhu vaan, kun heillä on uusia näkökulmia tai ideoita tarjottavana. https://www.mediaserver.fi/live/espoo?fbclid=IwAR1ctLOTDTgkkwbl5kJ4GtRVeDHx3MbeGeq-CUSBvnktO4LFqGA9pvOmj6w

Oma pääpuheeni näkyy kohdasta 4:33:00. Aiemmin pidän toisenkin, paikan päällä kyhätyn puheenpätkän, mutta siinä puhun vahingossa monikulttuurisesta Espoosta, vaikka piti sanoa monikeskuksinen Espoo. Vähän harmittaa ja nolottaa. 🙂

Myönteisenä asiana mainittakoon, että Espoo-strategiaan oli jätetty ryhmämme irtaantumisesta huolimatta muutama tärkeä ehdotukseni – Espoo palautetaan jälleen Suomen turvallisimmaksi kaupungiksi, maahanmuuttajien houkuttelun sijaan siinä puhutaan osaajaperusteisesta maahanmuutosta ja kolmanneksi yksityisautoilu asetetaan tasavertaiseen asemaan muiden liikkumismuotojen kanssa.

Kuvassa istun uuden valtuustotoverini Jiri Kerosen kanssa, joka huomautti useista puolueista heti alkuunsa tulleisiin piikittelyihin rasismista, että valtuutetut eivät selvästikään ymmärrä, mitä rasismi oikeasti tarkoittaa.

(Julkaistu Facebookissa 26.10.2021)

Gangsta rap lisännyt maahanmuuttajataustaisten väkivaltaisuutta

Olen kirjoitellut somessa, kuinka rapin alalajin, gangstan suosion kasvu ja sen uhoava ja vahvaa myötähäpeää aiheuttava, ylimielinen asenne on tuhoisaa yhdistettynä Afrikasta ja Lähi-idästä suuntautuvaan maahanmuuttoon. Nyt gangstan merkityksestä on alettu puhua toistuvasti katujengeistä uutisoitaessa. Tuhoisat yhteiskunnalliset liikehdinnät tarvitsevat aina jonkun liiman ja katujengien kohdalla se on uskonnon tai ideologian sijaan gansgsta. Mtv3:n Rikospaikassa (linkki lopussa) kerrotaan, että Suomen kaduilla on nyt noin 100:n henkilön ja 10 jengin muodostama turvallisuusuhka. Vähän aikaa sitten kauhisteltiin, kuinka nuoret ovat alkaneet kantaa teräaseita, mutta nyt on jo ampuma-aseet otettu käyttöön ja sivullisetkin ovat vaarassa. Kehitys on Helsingin poliisin, Markku Heinikarin mukaan ollut hämmästyttävän nopeaa.

Poliisista on esitetty, että tähän tuontirikollisuuteen on käytettävä sekä kovia että pehmeitä keinoja. Toivon sydämestäni, että gangstarikollisiin ei kaihdeta käyttää etälamauttimia ja muuta riittävää voimankäyttöä poliisin taholta. Nämä ovat valinneet voimankäytön ruman polun rikollisella tiellä, joten arvostavat myös voimankäyttöä itseensä.

Valitettavasti gangsta myös vähentää tietyistä kulttuureista tulevien miesten koulunkäyntimotivaatiota samalla, kun heikko kielitaito ja koulumenestys edellyttäisivät normaalia enemmän panostusta koulunkäyntiin. Ongelmakulttuureista tulevien miesten koulumenestys tulee todennäköisesti heikkenemään entisestään gangstakulttuurin vallatessa alaa, vaikka täällä Espoossakin on tavoitteena nostaa maahanmuuttajataustaisten koulumenestystä lähemmäksi suomalaista tasoa.

Ohjelman mukaan myös Turun maahanmuuttajavaltaisilla alueilla on nyt menossa sama jengiytymiskehitys kuin pk-seudulla. Aiemmin Turun Varissuota pidettiin esimerkkinä lähiöpoliisitoiminnan onnistuneesta interventiosta, joka rauhoitti aluetta.

Ohjelmassa kysytään, miksi juuri nyt tilanne on lähtenyt luisumaan näin nopeasti. Varmasti korona on kiihdyttänyt kehitystä tilanteeseen, johon oltaisiin joka tapauksessa tultu. Lisäksi näillä paikkein on varmasti ylitetty tietty kriittinen piste ongelmakulttuurien edustajien määrissä ongelmallisilla alueilla.

Sain vasta viestiä yläkoululaiselta pojalta, että täällä Espoossa eräässä koulussa, joka ei edes sijaitse varsinaisella segregaatioalueella, on maahanmuuttajataustaisia huumediilereitä. Nämä pyrkivät saamaan jonkinlaista valta-asemaa koulussa. Porukka on verkostoitunut heimolaistensa kanssa läheisessä kaupunginosassa siten, että mm. pyytävät toisiltaan palveluksia hakata joku itselleen epämieluisa nuori. Suomalainen yläkoululainen totesi, että ”Ei auta kuin pitää matalaa profiilia.” Näin vihervasemmisto ja kokoomus huolehtivat omien nuortemme tulevaisuudesta.

Miten on muuten mahdollista, että jopa ihan kunnolla aikuiset ihmiset makeilevat isottelevilla rap-käsimerkeillä, eikä se vaikuta aina olevan edes vitsi?

Mtv3:n Rikospaikassa haastatellaan Markku Heinikaria Helsingin poliisista: Rikospaikka – Katso ilmaiseksi mtv-palvelussa Ohjelmassa on käsitelty myös aiemmin tuontiväkivaltaa. Aiemmassa jaksossa käsiteltiin kiristystä. Kaksi somalia, kaksi kurdia ja albaani lypsivät rahaa suomalaiselta uhrilta sen jälkeen useaan otteeseen tuhansia euroja, kun tämä oli jo maksanut velkansa. Uhri lainasi hädissään jopa isältään rahaa kiristäjille antaakseen, koska pelkäsi tulevansa vakavasti pahoinpidellyksi tai jopa tapetuksi. Valitettavasti uhka toteutui: Rikospaikka – Katso ilmaiseksi mtv-palvelussa

Aaltoyliopisto: Haja-asutusalueiden pientaloasuminen nykyään ekotehokasta

Somepäivitykseni 11.10. Erityisesti vihreät haluavat edelleen tiivistä, kaupunkimaista rakentamista ekotehokkuuden perusteella, vaikka tällaiselta perustelulta on pudonnut jo pohja.

 

Länsiväylä uutisoi 2.10. kuinka Suomi on Ruotsin tiellä

Mielipiteeni teatterin tilajärjestelyistä LV 26.9.

Suunniteltu uusi rakennus teatterille valmistuisi vasta nykyisten tilojen vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen siten, että teatterille joudutaan joka tapauksessa etsimään väliaikaistilat. Espoon teatteri voisi jatkaa noissa vuokratiloissa.

Ihan riittävän lähellä Helsingissä on kaksi laitosteatteria – Kansallis- ja Helsingin kaupunginteatteri sekä useita harrastelijateattereita, joten Espoon ei tarvitse profiloitua erityisemmin juuri teatteritoiminnalla. Kirjoituksessani on virhe siinä, ettei Espoolla ole laitosteatteria. Kuitenkin sekä valtio että kaupunki tukevat Espoon teatteria – kaupunki ennen koronavuotta, v. 2019 runsaalla puolellatoista miljoonalla.

Luonnon monimuotoisuus katoaa nopeasti – miten käy ihmisen?

Luin Juha Kauppisen kirjan ”Monimuotoisuus”, joka käsittelee Suomen luonnon monimuotoisuuden katoamista osana maailmanlaajuista biodiversiteetin hupenemista. Opus käsittelee monimuotoisesti ja syvällisesti mitä keskeisintä globaalia ongelmaa, joten tässä pureskellaan hieman sen sisältöä.

Kasvi- ja eläinlajit ovat kehittyneet miljoonien vuosien kuluessa, mutta ihminen on vaarassa hävittää suuren osan lajeista vain kymmenissä tai sadoissa vuosissa. Kauppisen kirjan mukaan pelkästään vuoden 1990 jälkeen maapallon erämaa-alueista on hävitetty kymmenesosa (viittaus Science-lehdessä julkaistuun tutkimukseen). Yllättävän usein suojellutkaan alueet eivät ole turvassa. Jos riittäviin toimiin ei ryhdytä, häviämiskierre jatkuu Kauppisen mukaan, kunnes ollaan nollassa, koska eliöt ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja riippuvaisia toisistaan ekosysteemeissä. Kauppinen on kehityksen ja sen huolestuttavuuden suhteen oikeassa, mutta eivät luonnonvaraiset kasvi- ja eläinlajit varmasti hupene kokonaan, koska osa on generalisteja, ”joka paikan eliöstöä”, jotka hyötyvät muiden lajien sukupuutoista. Toisaalta ihminen saattaisi selvitä luonnon tuhoutumisesta, sillä suunnitteleehan ihminen muuttoa Kuuhunkin, jossa aikoisi pärjätä ilman luonnon ekosyysteemejä. Proteiiniravintoakin ollaan saatu kehitettyä vastikään ilmasta. Mutta kuinka suuren ihmismäärän maapallo pystyisi elättämään ilman toimivia luonnon ekosysteemejä? Varmasti mitättömän vähäisen nykyiseen väestömäärään nähden. Elämisen laatu romahtaisi mitä ilmeisimmin aika alhaiselle tasolle. Masennus on jo nyt yleisin kansantauti Suomessa – varmasti pitkälti ihmislajille luonnottoman elämänmallin seurauksena – kuinka sen merkitys räjähtäisi, jos luonto tuhotaan lähes kokonaan maapallolta!

Luonnon monimuotoisuutta uhkaavat ennen kaikkea elinympäristöjen tuhoaminen ja pirstominen sekä ilmastonmuutos, jossa lämpötila uhkaa nousta kymmenisen kertaa nopeammin, ja kiihtyessään jopa 65 kertaa nopeammin verrattuna lämpenemisnopeuteen viime jääkauden lopulla (kirjassa viitataan Science-lehden artikkeliin). Eliöiden on vaikeaa ehtiä reagoida näin nopeaan muutokseen. Suomen kaltaisessa vähäväestöisessä maassa, jossa luontoa on tiheään asuttuun Länsi-Eurooppaan verrattuna vielä paljon jäljellä, elinympäristöjen suojeluun panostaminen on kuitenkin ensisijaista hiilineutraaliustavoitteisiin verrattuna. Monesti osa porukasta täällä väittää, että meillähän metsää riittää, ei pitäisi olla valittamista, mutta silloin ei tiedä toimivista ekosysteemeistä, eikä luonnosta mitään.

Yleensä talousmetsät ovat lajistoltaan köyhiä ja siksi myös haavoittuvaisia. Ekosysteemin vakaus liittyy tutkimusten mukaan sen monimuotoisuuteen. Eläin- ja hyönteislajisto eivät niissä juuri viihdy vierailevia puuntaimien rouskuttajia lukuun ottamatta. Esimerkiksi linnuille ne eivät sovellu, koska ne ovat liian aukeita, jolloin petolinnut nappaavat pikkulinnut helposti. Pölyttäjät taas ovat erikoistuneet eri kasvilajeihin, joita yksipuolisista talousmetsistä ei löydy.

Metsät ovat tietenkin suomalaisille tärkeä vientituote, mutta ihmiselle on pitkässä juoksussa edullisinta huolehtia, että luonnontilaisia metsiä olisi riittävästi talousmetsien lomassa. Ilmaston lämmetessä talousmetsiin iskevät entistä helpommin myös tuholaiset, kun niissä ei ole petohyönteisiä ja lintuja kurin pitäjinä. Saksassa onkin tutkittu, että sekametsät ovat taloudellisesti kannattavimpia, koska ne eivät ole yhtä haavoittuvia olosuhdemuutoksille kuin yhden puulajin monokulttuurit. Metsissä pitäisi olla myös kaikenikäisiä puita. Vanhoja talousmetsiä kuusineen on kuitenkin hakattu paljon viime vuosina, koska nykyään suositellaan hakkaamaan koko metsikkö, jos sieltä löytyy kirjanpainajia. Talousmetsistä juuri nämä vanhat ovat lajistoltaan monimuotoisimpia. Näin monimuotoisuuden tuho kiihtyy entisestään.

Moni kuitenkin ajattelee, että onhan laajan Suomen pinta-alasta suojeltu 10 % – ihan mukavasti. Eliölajien monimuotoisuuden ja säilymisen kannalta on kuitenkin oleellista, missä suojelualueet sijaitsevat. Suojelu on painottunut niukkalajisempaan Pohjois-Suomeen, jossa kasvukausi on lyhyempi ja luonnon taloudellinen hyödynnettävyys heikompaa. Etelä-Suomessa luonnontilaisia metsiä on Kauppisen mukaan vain noin 1-3% pinta-alasta. Lisäksi suojelualueetkaan eivät ole turvassa hävitykseltä. Esimerkiksi ulkomaiset kaivosyhtiöt saavat yhä temmeltää vapaasti maassamme malmia etsien ja kaivosvarauksia tehden, myös luonnonsuojelualueilla. Myös pohjoisen suojelualueet ovat Kauppisen mukaan joutuneet suureen vaaraan vuosituhannen vaihteesta lähtien. Metallien kysynnän ennakoidaan kasvavan räjähdysmäisesti. Paradoksaalisesti uusiutuvan energian akut ja tuulivoimalat ovat eräs syy tähän kasvuun.

Ongelmana on tyypillisesti myös suojelualueiden suppeus. Suojelualueet ovat usein niin pieniä, etteivät ne kykene ylläpitämään lajistoa pitkällä aikavälillä, koska uhkana on sisäsiittoisuus tai paikallisia populaatioita kohtaava yllättävä satunnaisvaihtelu, joka hävittää populaation. Suuret pedot vaativat myös laajoja, yhtenäisiä suojelualueita säilyäkseen. Suojelualueita on toki pyritty verkostoimaan jo pitkään viheryhteyksillä, mutta tämä ei selvästi riitä. Kauppisen mukaan esimerkiksi Etelä-Suomen soiden perhosten populaatiot tulevat katoamaan heikon kytkeytyneisuuden vuoksi. Suojelualueiden ympärille tulisi jättää myös laajoja suojavyöhykkeitä, jotta lajisto niissä säilyisi.

Lajiston monimuotoisuuden kannalta tärkeinä elinympäristöinä mainitaan kirjassa myös niityt ja suot. Niityt ovatkin myönteinen esimerkki ihmisen toiminnasta – perinteisessä maataloudessa – joka on edesauttanut Jääkauden vetäytyvän jään perässä Suomeenkin saapuneita lajeja selviytymään maassamme. Alunperin niittyjen ja ketojen lajit ovat eläneet jo mammuttien ja muiden ruohonsyöjien laidunruohostoilla, joten ne eivät ole ihmisen aikaansaannosta ja siten jollain tapaa keinotekoisia ja vähempiarvoisia. On tutkittu, että pölyttäjät ovat moninkertaisesti tuotteliaampia luonnonkukissa ahkeroidessaan kuin istutettuja kukkia pölyttäessään. Niittyjen lajisto pölyttäjineen on kuitenkin hupenemassa, kun karja teljetään sisälle, eikä sitä enää yleensä päästetä laiduntamaan.

Soiden kuivattaminen ja niiden lajiston uhanalaistuminen on kirjan mukaan surullinen luku Suomen historiassa. Suomessa soista on LUKE:n (Luonnonvarakeskuksen) mukaan ojitettu sentään vain noin 60 %, mutta maailman kosteikoista on hävitetty lähes 90 % vain kolmessasadassa vuodessa. Juha Kauppisen mukaan Suomen soille kaivettiin 1900-luvun jälkipuoliskolla ojia niin paljon, että niitä pitkin pääsisi kaksi kertaa Kuuhun ja takaisin. Ojitustrendi oli huono idea, koska suot osoittautuivat kuivattuina metsätaloudelle heikkotuottoisiksi ja kuivaus tuhosi soiden turpeen sekä niiden kasvit ja eläimet. Lisäksi kun suot eivät toimineet enää veden varastoina, seurasi tulvia, ja toisaalta kuivina kesinä vesiuomat kuivuivat ilman soiden tihkuttamaa vettä niihin. Uudisojituksia ei enää tehdä, mutta ennallistamista on ollut jonkin verran. Ennallistaminen ei Luken vanhemman tutkijan Juha-Pekka Hotasen mukaan ole kannattavaa, koska kuiva metsämaa on ennallistettua suota tehokkaampi hiilinielu. Juha Kauppinen sen sijaan kannattaa ennallistamista ja kritisoi sitä, että Suomen luontoa tarkastellaan nykyään ennen kaikkea hiilinielujen näkökulmasta, vaikka hänen mukaansa suon lajirikkaus ei ylläkään enää lähelle luonnontilaisen suon tasoa. Niinhän se on, ettei Suomen mittaluokan päästöjen valossa Suomen luonnon ensisijainen tehtävä voi olla toimia hiilinieluna.

Virtavesien liiallinen patoaminen vesivoiman käyttöön ja muut vesiesteet, kuten huonosti suunnitellut siltarummut ovat osaltaan tuhonneet luonnon monimuotoisuutta. Luonnontilaisista joista ja puroista on jäljellä enää muutama prosentti. Kalakannat ovat samalla vähentyneet, vaikka kalan syönti on lisääntynyt. Paljon suurempi osuus virtavesistä olisi tullut jättää rauhaan. Onneksi nyt on käynnistetty laajamittaisia virtavesien ennallistamishankkeita mm. WWF:n toimesta. Kyllä sähköä saadaan tarpeen vaatiessa fiksummista energianlähteistä kuin virtavesistä.

Suomen luonnon monimuotoisuus on niin ihmislajin säilymisen kuin elämän mielekkyydenkin kannalta niin tärkeä asia ja sen merkittävä, tahallinen tuhoaminen niin raskas synti, että on syytä nostaa tikun nokkaan myös suurta tuhoa aikaansaanut poliitikko. Sellainen on kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen. Hän päätti vuonna 2014 soidensuojelun täydennysohjelman keskeyttämisestä heti ympäristöministeriksi päästyään. 70 000 hehtaaria uhanalaisia suotyyppejä tai soita uhanalaisine lajeineen jäi suojelematta. Monet näistä on sittemmin avohakattu tai turveyhtiöt ovat aloittaneet niillä turpeennoston. Sanni Grahn-Laasosen elämäntyöllä tuskin tulee olemaan nettopositiivista vaikutusta.

Suomessa kadonneiksi havaittuja lajeja on 312. Uhanalaisia sekä silmälläpidettäviä lajeja, jotka ovat matkalla kohti häviämistä – koska käännettä parempaan tapahtuu harvoin – on tuhansia. Lisäksi lajien paikallisia populaatioita paikallisiin olosuhteisiin erilaistuneine geenistöineen on hävinnyt monin verroin enemmän. Tällä on merkitystä esimerkiksi siinä, että monet lajit on todettu vaikeiksi tai mahdottomiksi palauttaa alueille, joilta ne ovat hävinneet. Esimerkkeinä kirjassa ovat taimen ja perhoset. Paikallisten taimenyhteisöjen geenistöjen eriytyminen näkyy myös ulospäin niiden nahkan pilkuista. Käyttäytymisessä eräs oleellinen ero niillä on se, että osa populaatioista vaeltaa ja osa ei.

Lentävät lajit pystyvät yleensä pitämään pintansa muita lajeja paremmin, koska ne voivat siirtyä sujuvammin uusille alueille. Kuitenkin Suomen linnuistakin jo yli kolmannes on uhanalaisia. Esimerkiksi hömötiainen on hävinnyt järkyttävän nopeasti. Se luokiteltiin vaarantuneeksi vuonna 2015, mikä ärsytti monia, koska lintua pidettiin yleisenä. Väheneminen oli kuitenkin niin nopeaa, että vuonna 2019 hömötiainen luokiteltiin jo erittäin uhanalaiseksi. Miltä tuntuisivat keväät ja kesät ilman lintujen laulua? Linnut syövät myös ahkerasti metsien tuholaisia, kuten kirjanpainajaa. Juha Kauppisen nuoruuden seikkailuihin houkutellut kultasirkku katosi Suomesta ja koko EU:sta 90-luvun jälkeen, mutta tässä olivatkin syyllisiä lähinnä maailman eläimistöstä piittaamattomat kiinalaiset, jotka raukkamaisuuttaan ja typeryyttään viitsivät syödä näin pieniä eläinproteiinin lähteitä. On myös muita maita, kuten Ranska, jotka massamurhaavat syötäviksi pikkulintujamme.

Biodiversiteetin suojelu ei toimi riittävästi myöskään siksi, että suojelutoimet ja luontoystävällinen metsänhoito yksityismetsissä on jätetty vapaaehtoisuuden varaan. Tämä kertoo siitä, kuinka lajiston suojelun arvoa ihmiselle sekä taloudellisesti että luontoon kytkeytyvän ihmislajin elossa säilymisen kannalta ei ymmärretä, vaan lajiston monimuotoisuuden suojelua pidetään usein lähinnä vain esteettisenä, hyvien ihmisten puuhasteluna.

Suomelle metsäteollisuus ja metsätuotteiden vienti on tietenkin taloudellisesti tärkeää. Rajansa kuitenkin hakkuumäärilläkin, joita ollaan jatkuvasti kasvattamassa. Metsistämme hakattiin vuonna 2019 Luke:n mukaan runkopuuta 73 miljoonaa kuutiometriä. 80 miljoonaa kuutiota pidetään ylärajana, jonka jälkeen hakkuiden haitat voivat kasvaa liian suuriksi hyötyihin nähden. Teollisuus on kuitenkin hahmotellut omassa ilmastovisiossaan, että hakkuutason pitäisi olla aluksi 80 miljoonassa kuutiossa ja nousta 2030-luvun alkupuolella lähelle 90 miljoonaa kuutiota.

Suomi on valitettavasti kaivosteollisuuden ohella metsäteollisuuden banaanitasavalta, joten puuaines myydään selluna ja muuten vähän jalostettuna ulkomaille huonolla hinnalla. Sellun vienti Kiinaan kasvaa nopeiten ja siellä Suomen metsistä tehdään mm. alehintaista paskapaperia. Puolet Suomessa hakatusta puusta poltetaan ja EU on osaltaan tässä syyllinen bioenergiavaatimuksineen. Tuli mieleen, että onko jo keksitty puutonta veskipaperia ja hetihän netistä sellaistakin löytyi – nopeakasvuisesta bambusta tehtyä. Metsien hakkaamisen paskapaperiksi täytyisi loppua heti! Sitä en ymmärrä, miten korkean teknologian Suomessa ei ole onnistuttu vuosikymmenten saatossa nostamaan hakatun puun jalostusastetta, jolloin siitä saataisiin parempi hinta ja hakkuita voitaisiiin jopa vähentää.

Jos ajatellaan Lappia, jossa uhkat luonnolle ovat varmasti suurimmat, kun suojelualueet painottuvat sinne ja toisaalta kaivosteollisuus on alkanut etsiä aktiivisesti sieltä kaivannaisia, on muistettava matkailun merkitys. Lapin matkailussa liikkuvat isot rahat, ja myös matkailun voi katsoa olevan vientiä, joka tuo valuuttaa ulkomailta. Ihmiset etsivät Lapista luonnontilaista erämaata ja rauhaa. Kaivosteollisuudella matkailualan edellytykset voidaan pilata, jos ei ole strategiaa, jossa näiden intressit yhteensovitetaan niin, että arvokkaat luontoalueet säilytetään. Kauppisen mukaan metallien kierrätystä tulisi vähintään tehostaa ennen kaivosten perustamista luonnontilaisille alueille – tässä olisi vielä paljon pelivaraa.

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus allekirjoitettiin Rio de Janeirossa vuonna 1992, mutta kuten niin usein politiikassa, se on jäänyt lähinnä tyhjiksi tavoitteiksi ja sanahelinäksi. Vuonna 2015 EU:n komissio laati väliarvioinnin tavoitteiden saavuttamisesta ja tulos oli, ettei luonnon monimuotoisuuden katoa ole saatu pysäytettyä ja että tällä tulee olemaan ”merkittävät haitalliset vaikutukset luonnon kykyyn vastata tulevaisuuden yhteiskuntien tarpeisiin”. Eräs syy tuloksettomuuteen lienee, ettei päättäjillä ole ollut rohkeutta puuttua yksityisten maanomistajien intresseihin. Kuten Juha Kauppinen kirjoittaa, esimerkiksi Suomessa on 600 000 metsänomistajaa, joiden tienestit metsistä ovat vuosittain miljardiluokkaa. ”Heidän suututtamistaan ei ole pidetty poliittisesti mahdollisena.” Siksi ei ole tehty esimerkiksi Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmaa, vaan perustettiin Metso, jossa luontoarvoiltaan merkittäviä metsiä voi myydä suojeltaviksi vapaaehtoisesti. Sipilän hallitus leikkasi Metsolta kuitenkin 70% rahoituksesta, jolloin uusien suojelualueiden perustaminen halvaantui. Metson puitteissa suojellut metsät eivät olleet myöskään kovin laadukkaita – muilla suojelualueilla oli uhanalaisten lajien esiintymiä kymmeniä kertoja enemmän.

Juha Kauppisen kirjassa törmää myös yhteen hauskaankin ajatukseen. Hän pohtii, että ihmiset saattavat paheksua vaateliaiden eliölajien nirsoutta: ”Miksi pitää olla nirso? Tällainen ajatus saattaa karata ilmoille, kun tutkija kertoo pitkälle sopeutuneen spesialistilajin vaatimuksista. Miksi olla hankala, miksei vain eläisi monenlaisissa paikoissa?” … Ei kai kukaan oikeasti moralisoi kasveja? 😀

Edelliseen, viihdyttävään kappaleeseen tätä kirjoitusta ei voi kuitenkaan jättää, ettei pyyhi asian vakavuutta pois. Päätetään tämä sen sijaan jonkinlaiseen toiveikkaaseen positiivisuuteen, jälleen kirjan kirjoittajaa siteeraten: ”On helppoa pelastaa luonnon monimuotoisuus ja ihmiskunta. Riittää, kun asettaa kourallisen eliölajeja ihmisen edelle tärkeysjärjestyksessä. Ehdoitta, ilman poikkeuksia. Kaikki muu tulee itsestään, toimivat ekosysteemit, joiden osana itsekin elämme.” Tällä Kauppinen tarkoittanee riittävän harvinaisten lajien suojelua, jotka tarjoavat samalla elinympäristön lukuisille muillekin, myös vaativille lajeille. Kauppinen painottaa kahta avainsanaa luonnon kuluttamisessa, jotka ovat ”kohtuus” ja ”säästäminen”. Luonnon kuluttaminen kohtuudella jopa hyödyttää luonnon monimuotoisuutta. Toisaalta luontoa ei tulisi säästää vain luonnonsuojelualueille, vaan kaikkialla ja koko ajan, kun sitä ei ole pakko hävittää.

(Kirjoitus perustuu biologi Juha Kauppisen kirjaan ”Monimuotoisuus”, 2019. Juha Kauppinen on voittanut sekä kansallisia että kansainvälisiä journalistipalkintoja.)

(Julkaistu alunperin mm. PS-blogeissa 24.9.2021)

Älä ota rokotteita köhässä tai nuhassa

Tämä on vähän poikkeuksellinen, lyhyt kirjoitus, jonka on tarkoitus toimia vain varoituksena. Löysin tämän muutaman vuoden takaisen Maikkarin uutisen sattumalta, kun etsin jotain muuta tietoa koronasta netissä.

Sain itse vasta tänään koronan toisen piikin, koska olin lykännyt sitä köhän ja nuhan vuoksi kolmella viikolla. Nyt toivon, että tulis päivän kuume huomiseksi, koska kuumehan on vain osoitus, että immuunipuolustus toimii hyvin, kuten on uutisoitu!

Soitin Espoon perusturvajohtajalle, Sanna Svahnille ja kyselin Espoon mahdollisuudesta ottaa käytäntö, jossa kehotetaan rokotukseen aikovia siirtämään aikaa, jos on köhää tai nuhaa. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, kuten arvasin, vaan Suomen on noudatettava yhtenäisesti THL:n ohjeita. Lähetin viestiä asiasta myös useammalle henkilölle THL:ssä.

Flunssatoipilaana rokottaminen voi laukaista kroonisen sairauden? Professori: Näyttöä on jo – MTVuutiset.fi

Page 1 of 9

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén