Henna Kajavalta perusasiaa

politiikan tärkeitä teemoja

Page 2 of 3

Lastenmaailma yltiöoptimistinen hanke?

Kirjoitukseni Länsiväylässä 12.1.2019

Iranilaiset kansallismieliset suomalaisten isäinmaallisten rinnalla

Terveisiä iranilaisten juhlasta. Mukava yhteensattuma, että iranilaiset zarathustralaiset viettävät vuoden pääjuhlaansa näin lähellä jouluaattoa 21.12. Juhlaa vietettiin Helsingin Itäkeskuksen eräässä yökerhossa, mutta juhlia on kuulemma useammassa vuokratussa tilassa pk-alueella. Kävelin Itiksen kauppakeskuksen aukion kautta ja siellä oli niin paljon sydänvaloja ja toisaalta käsilaukun muotoisia jouluvalosysteemejä, että tuli mieleen joulua ennemmin ystävänpäivä. Oliko joulukoristus suunniteltu etupäässä muita kuin suomalaisia ja suomalaista kulttuuria ajatellen? Kysyin eräältä naiselta reittiä yökerholle ja hän oli kuulemma asunut Itiksessä neljä vuotta. Kuulemma oli ollut niin rauhatonta, että hän oli muuttanut sieltä pois. Hän kertoi olevansa tyytyväinen, ettei hänellä ole koiria, koska niiden kanssa olisi joutunut ulkoilemaan Itiksessä – naisella olikin kissoja.

Juhlissa tanssittiin iranilaisen musiikin tahdissa ja kansallismieliselle iranilaiselle kutsuisännälle tuli kappaleista mieleen lapsuus Iranissa. Iranilaisilla on säkkipillin tyylinen ja kuuloinen perinnesoitin.

Iranilaisia yhdisti hyvin kielteinen suhtautuminen islamiin. Vasemmistolaisittain puhuttaisiin jo pahimman asteisesta islamofobiasta, mutta persialaisethan ovat saaneet maksaa äärimmäisen kovan hinnan islamilaisen hallinnon vuoksi. Islamilainen hallinto on tuhonnut heidän alkuperäisen kulttuurinsa ja jopa heidän kirjallisuutensa poltettiin, kun islam levittäytyi alueelle. Iranilaisten kansalliseepoksesta, joka vastaa meidän Kalevalaamme tehtiin islamilaistettu versio, mikä ymmärrettävästi raivostuttaa iranilaisia. Osa Iranin poliittisista pakolaisista on joutunut virumaan maansa karmeissa vankiloissa sekulaariutensa vuoksi ja sukulaiset ovat jääneet Iraniin tai hajautuneet maailmalle.

Kuulemma vallassa olevat eivät olekaan itse persialaisia, vaan arabeja. Eräs iranilainen taiteilija, josta piti tulla Iranissa elokuvaohjaaja, mutta joka ei voinut toteuttaa itseään kertoi, että koko maa on todellisuudessa arabien hallussa, eikä persialaisten. Ulkopuoliset olisivat siten vallanneet maan. Hallinto ei siksi välitä iranilaisten hyvinvoinnista. Esimerkiksi maanjäristysten uhrien auttamisessa kestää tämän vuoksi pitkään. Suuri osa iranilaisista elää kuitenkin valetodellisuudessa – he eivät tiedä asioiden laitaa.

Koska iranilaiset vaikuttavat yleensä ottaen fiksuilta esitin, että ilmeisesti islam ei ole tuhonnut Iranin matemaattista korkeakouluopetusta. Eräs suomalaisessa yrityksessä työskentelevä iranilainen DI sanoi, että näin on. Iranissa myös kannustetaan kovasti lapsia opiskelemaan ahkerasti. Em. DI kertoi, että hänenkin vanhempansa uhkasivat, että pojasta voi tulla vielä pizzan paistaja, jos ei opiskele ahkerasti. Kaikki arvostus pizzeriatyöntekijöille niin kauan kuin heitä ei ole liikaa Suomessa, mutta onhan se hikistä hommaa, jos koko elämän joutuu olemaan uunin ääressä.

Iranilaiset vaikuttavat vähien kokemusteni perusteella varsin kohteliailta. He eivät vaadi oikeuksia, kuten eräät toiset maahanmuuttajaryhmät ja ainakin kansallismieliset iranilaiset ymmärtävät täysin suomalaisten maahanmuuttokriittisyyden. Heidän mielestään suomalaisten täytyy saada itse päättää, keitä maahan tulee ja miten paljon. Jos ei haluta tiettyä määrää enempää tai ollenkaan, niin se on täysin suomalaisten päätös, jota täytyy kunnioittaa. Suomessa leviävän Lähi-idän uskonnon vaaroista he sen sijaan varoittavat hyvin painokkaasti. He kokevat elämän ja kuoleman kysymyksenä sen, ettei Suomi islamilaistu. Tärkeimmät keinot tähän vaikuttamiseksi ovat heidän mielestään se, ettei huomioida muiden kulttuurien uskonnollisia tapoja ja velvoitteita missään asiassa sekä tiukka maahanmuuttopolitiikka. Olin luullut, että minut juhliin kutsunutta iranilaista islamkriittisempää ihmistä ei voisi enää löytyä Suomesta, mutta mies väitti erästä kaveriaan vielä häntäkin kriittisemmäksi. Oma kriittisyys asiassa jää valjuksi varjoksi näiden rinnalla, mutta se pohjaakin vain kirjaviisauteen, eikä omakohtaiseen kärsimykseen.

Islaminuskoon vihastuneet iranilaisetkaan eivät ole kuitenkaan yhtenäinen ryhmä. Jakaantuneisuutta löytyy ainakin siinä, että osa on zarathustralaisia esi-islamilaisten perinteiden vaalijoita ja toinen puoli taas kannattaa marxilaisuutta ilman uskonnollista “hapatusta”. Ryhmien välillä on kiistaa. Marxilaisten toimet aiheuttivat Iranin shaahin vallasta syöksemisen, jonka jälkeen hirviömullahit ottivat vallan, joten eipä ole ihmettelemistä tässäkään. Zarathustralaiset ihmettelevätkin helposti, että miten marxilaisuutta voi enää tuon tragedian jälkeen kannattaa. Itse esitin myös, että on aika epäempaattista ja epätieteellistä ajatella, että marxilaisuus tyydyttäisi kaikkia ihmisiä sikälikään, että osa ihmisistä on jo geneettisestikin todettu uskonnollisiksi.

Kotimatkalla juhlista bussipysäkille nappasin kuvan ikkunan takaa näkyvästä possusta erään vietnamilaisravintolan tiskillä. Iranilainen ystäväni kertoi, että vietnamilainen omistaja oli laittanut ison possun tiskille karkoittaakseen ihmisiä, jotka pitävät possuja uskontonsa vuoksi epäpuhtaina eläiminä. Omistajalle olikin kuulemma eräs tällainen asiakas valittanut komeasta röhkijästä, mutta vastaus ei ollut kovin asiakasystävällinen.

Hyvää joulua kaikille!!

(Julkaistu Uudessa Suomessa 22.12.2018, sekä Kansalaisessa ja Oikeassa Mediassa)

Kehitysyhteistyö ei ratkaise siirtolaisongelmaa

Usein esitetään, että kehitysyhteistyö olisi tosiasiassa ainut tehokas keino ratkaista Afrikasta Eurooppaan suuntautuva siirtolaisongelma. Kuinka voidaan kuvitella, että länsimaat täysin ulkopuolisina maina voisivat ehkäistä Afrikan väestöräjähdyksen tässä vaiheessa, kun väestö Afrikassa tuplaantuu 30 vuodessa?

Länsimaiden ponnistelut Afrikassa ei voi olla ensisijainen keino vaikuttaa siirtolaisvirtoihin Afrikasta Eurooppaan. Ulkopuoliset maat pystyvät etenkin tässä vaiheessa vaikuttamaan hyvin rajallisesti Afrikan kehitykseen. Vastuu Afrikan maiden kehityksestä on ensisijaisesti itsenäisillä mailla itsellään.

Suomalaisten ja muiden maiden päättäjien velvollisuus on huolehtia ensisijaisesti omien maidensa asukkaiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Kaikki muut puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat laiminlyöneet tärkeimmän velvollisuutensa. Nämä ovat altistaneet maamme lapset aivan toisenlaisista oloista tulleiden miesten tekemälle seksuaaliselle väkivallalle, josta olemme joutuneet lukemaan uutisista Oulun tapausten johdosta. Tämän on uutisoitu olevan vasta jäävuoren huippu ja ilmiö on levittäytyneenä todennäköisesti myös muualla Suomessa. Joka päästää ketun kanatarhaan on syyllinen siinä, missä kettukin.

Suomalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnin kestävyydestä huolehtiminen edellyttää rajavalvontaa matkustusasiakirjoineen jokaisen maahan pyrkivän kohdalla. Viime kädessä maata on turvattava vaikka muurein tai muunlaisin fyysisin estein strategisissa paikoissa, jos on tarpeen – kuten historiallisissa kaupunkivaltioissa konsanaan. Maamiinojen ottaminen uudelleen käyttöön etenkin Venäjän vastaisella rajalla olisi tietenkin kustannustehokkainta ja asiantuntijoiden mukaan järkevää. Asianmukainen maan puolus ei estä laillista muuttoliikettä tai kaupankäyntiä. Kuitenkin jo oikeanlaisella viestinnällä Afrikan suuntaan ja asianmukaisin rajakontrollein saadaan paljon aikaan.

Täällä päässä vaadittavat toimet ovat selvät suomalaisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Entä sen toisen pään hoitaminen, josta ongelmat ovat lähtöisin? Afrikan kehittämisen ongelmina ovat ainakin yleisafrikkalainen mentaliteetti ja etninen hajanaisuus. Näille emme ulkopuolisina mahda suoraan mitään. Voimme kyllä pyrkiä vaikuttamaan afrikkalaiseen mentaliteettiin, mutta on monet kerrat todettu eri yhteyksissä, kuinka muutos kulttuurisissa ajattelutavoissa kestää yhteisöissä sukupolven tai useampia. Myönteisenä viime aikojen uutisena Afrikasta on onneksi se, että afrikkalaiset nuoret miehet eivät pidä enää monivaimoisuutta kuumana juttuna, vaan vähän jopa nolona.

Afrikan kuntoon laittamisessa on pari muutakin ongelmaa, sillä afrikkalaisten tulojen kasvaessa muuttovirtakin tutkitusti kasvaa, kun on rahaa matkalippuihin. Afrikan taloudellinen kehittäminen länsimaiseen malliin on myös ekologisesti kestämätöntä.

On toki oltava reilu kansainvälisissä sopimuksissa, kuten kansainvälisessä kaupassa ja oltava yhteistyössä muiden maailman maiden kanssa, mikäli ne eivät toimi siten, ettei yhteistyötä sovi tehdä. Tietotaitoa ja ympäristöteknologiaa kannattaa ainakin viedä edukkaasti kehitysmaihin ja edistää tyttöjen koulumenestystä. Auttamisen ehtona yleensä ottaen tulee olla voimakas väestöpolitiikka väestönkasvun hillitsemiseksi.

Afrikan kehittämisessä tarvitaan myös selkeää visiota, jotta kehitys olisi ekologisesti kestävää. Länsimaiden tulee miettiä joko yhdessä afrikkalaisten kanssa kestävää kehitysvisiota maanosalle tai sitten ilman heitä, jos Afrikan johtajat eivät vielä ymmärrä kestävän kehityksen päälle. Afrikan korruptoituneet johtajat, joille tärkeintä on monta autotallissa kiiltelevää urheiluautoa tuskin suostuvat maapallon kannalta kestävään kehitysvisioon omien maidensa kehittämisessä. Länsimaiden tulee kuitenkin auttaa Afrikkaa vain sellaisissa kehitysponnisteluissa, jotka edistävät Afrikan kestävää kehitystä.

Meilläkin on toki vielä paljon tehtävää kestävän kehityksen eteen. Turhaa kulutusta riittää karsittavaksi. Tuoreen uutisen mukaan suomalaisista varakkaimman kymmenyksen ilmastopäästöt ovat kaksi ja puolikertaiset köyhimpään kymmenesosaan verrattuna. Köyhin kymmenesosa täyttää jo Suomen ilmastotavoitteet.

Etupäässä länsimaiden ilmastopäästöt, mutta toisaalta kehitysmaiden kiivas väestönkasvu kuormittavat maapalloa. Suuremmat ilmastopäästömme johtuvat kuitenkin vain korkeammasta teknologiastamme. Afrikkakin olisi saastuttanut yhtä lailla – tai korruptoituneisuus huomioiden vielä pahemmin – jos afrikkalaiset päättäjät olisivat ryhtyneet jo tosissaan kehittämään maitaan omiensa suosimisen ja pröystäilyn sijaan.

Kuten lentokoneen turvallisuusohjeissakin neuvotaan; ensin on turvattava itsensä, jotta voi auttaa muita. Suomen rajoista, turvallisuudesta ja kaikinpuolisesta kestävästä kehityksestä on huolehdittava ensisijaisesti ja sitten autettava muita.

(Julkaistu US (19.12.2018), Kansalainen ja Oikea Media)

Liikekeskustoja ei tule kehittää vain kaupallisin ehdoin

Kirjoitukseni Länsiväylässä 8.12.2018

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

Huumeiden käytöstä on tullut Afrikan pahimpia ongelmia – aivan kuin ongelmia ei maanosassa olisi jo muutenkin yllin kyllin. Afrikan väkirikkaimmassa maassa Nigeriassa huumeiden käyttö on jo räjähtänyt käsiin. Erityisesti nuoret, joissa on tulevaisuus käyttävät huumeita ja raskaana olevilla naisillakin käyttö on yleistä. Ylen Perjantai-dokkarissa esitellään Nigerian tilannetta. Erään haastatellun mukaan naisistakin jopa viidennes saattaa käyttää aineita ja raskaana olevia huumeiden käyttäjiä näkee helposti kaduilla.

Ongelma on kasvanut niin suureksi, että dokumentissa kerrotaan huumeongelman saattavan romauttaa Afrikan kehityksen. Ryöstöt ja kidnappaukset ovat lisääntyneet ongelman seurauksena. Erityisen järkyttävää dokkarissa on se, kuinka nuoret miehet kertovat muitta mutkitta huumepöllyssä, että “Voimme ihan hyvin vaikka tappaa, että saamme rahaa aineisiin.” He näyttävät itse pellistä tehtyjä ohuita miekkoja, joilla he ryöstävät ihmisiä. Eräs miehistä sanoo, että he voivat viiltää kaulan ja hän voi juoda vielä veret päälle. Dokumentti on ohjelman loppuosassa ja nähtävissä täältä:

https://yle.fi/uutiset/3-10545772

Täytyy olla heikko suhteellisuuden- ja todellisuudentaju, jos kuvittelee, että kykenemme mainittavasti vaikuttamaan Afrikan muuttovirtoihin Eurooppaan kehitysyhteistyön keinoin. Afrikan maiden ongelmat ovat niin valtavat ja moninaiset ja syntyvyys käsittämättömissä mittasuhteissa. Toisekseen viimeistään tässä vaiheessa tulisi jo olla selvää, ettei EU kykene toimimaan suurissa asioissa.

Kyse onkin nyt siitä, että haluammeko kaatua yhdessä Afrikan kanssa? Afrikan tulevaisuuden näkymät ovat valitettavasti joka tapauksessa hyvin heikot. Haluammeko me ottaa osamme tästä Afrikan valitettavasta kohtalosta vastaanottamalla Eurooppaan heikosti koulutettua väestöä, jolle ei ole käyttöä ja joka siten muodostuu turvallisuusuhkaksi ja taloudelliseksi rasitteeksi? Huono-osaisuus periytyy tyypillisesti sukupolvesta toiseen ja erilainen etninen tausta ehkäisee integroitumista suurella osalla.

Rajakontrolli ja kaiken panostuksen ohjaaminen afrikkalaisten auttamiseksi tasapuolisesti heidän omalla maallaan on ainut järkevä ja humaani vaihtoehto.

Meidän täytyisi ymmärtää, että elämme Euroopassa ihan omassa todellisuudessamme. Juttelin juuri erään yli viisi vuotta Afrikassa asuneen suomalaisen kanssa. Afrikassa ihmisarvon käsite on aivan toinen kuin Euroopassa. Ihmisen kuolemaan suhtaudutaan kevyesti. Jos joku tekee kuolemaa kadulla, kukaan ei kiinnitä siihen huomiota. Etelä-Afrikassa keskellä ajoväylää pyöri ruumis, eikä kukaan tehnyt asialle mitään. Poliisit ovat niin tehottomia Afrikassa, että slummeissa oman käden oikeus on sääntö, eikä poikkeus. Tuttuni näki auton ikkunasta Etelä-Afrikassa autojen renkaita, joiden sisällä oli palaneet jalat. Slummeissa rikollisten ympärille pujotetaan auton renkaita ja nämä sytytetään elävältä tuleen.

Tuttuni asuinkorttelissa Etelä-Afrikassa murtauduttiin 11:een asuntoon hänen korttelissaan yhden jouluviikon aikana – siitä huolimatta, että asuntojen ympärillä on korkeat muurit, piikkilangat ja hälytysjärjestelmät. Myös pistoolin täytyi olla valmiina öisin sängyn vierellä.

Uudessa Etelä-Afrikassa apartheid on nykyään kääntynyt päinvastaiseksi ja valkoiset ovat nykyään sorrettuina mustien sijaan. Valkoisten tiloille hyökätään ja jopa lapsia raiskataan ja tapetaan sadistisilla tavoilla. Uusien lakien mukaan mustia tulee suosia työnhaussa ja lisäksi monien valkoisten toimitusjohtajien tilalle on uusien mustia voimaannuttavien lakien hengessä otettu mustia tilalle. Tämän seurauksena yrityksiä on mennyt nopeasti konkurssiin.

Eräällä persikkatilalla esimerkiksi kävi näin: Nelisenkymmentä vuotta tilalla työntekijänä ollut musta määrättiin valkoisen sukutilan uudeksi omistajaksi. Vesipumppujärjestelmä hajosi, mutta uudella omistajalla ei ollut varaa ostaa kuulemma uutta tilalle, kun hän oli ostanut itselleen mm. kalliin urheiluauton. Itkevän omistajan taustalla näkyivät kuolleet persikkapuut.

Etelä-Afrikassa asunut suomalainen kertoi, että moni paikallinen musta oli jo haikaillut valkoisten johtamaa Etelä-Afrikkaa takaisin. Se oli karmea, rasistinen järjestelmä, mutta tilalle on tullut vielä enemmän väkivaltaa ja köyhyyttä. Koulutettu väestö pyrkii maasta pois.

Ei sosialisoida maapalloa, vaikka kaikki puolueet isäinmaallisia puolueita lukuun ottamatta ovatkin Euroopassa nykyään tällaisen sosialismin kannalla! Ei anneta turvattomuuden ja kurjuuden levitä kaikkialle sairauden tavoin. Jos säilytämme maapallolla “lintukotoja” vahvojen rajojen avulla, antavat nämä tulevaisuuden toivoa ja mallia huono-osaisemmille maille. Myös resursseja riittää tällöin kanavoitaviksi vauraammista maista köyhempiin maihin.

(Julkaistu useilla blogialustoilla 9.12.2018)

Impivaaralaisuus on ympäristöystävällistä

Valitettavasti parhaillaan Puolassa käytävässä ilmastokokouksessa on jouduttu toteamaan, että globaalit päästöt ovat kasvaneet sitten edellisen ilmastokokouksen. Suomessa päästöt henkeä kohden ovat melko korkeat lämmityskustannusten ja energiaintensiivisen teollisuuden vuoksi. Pienet kotitaloudet kylmässä ilmastossa kuluttavat paljon energiaa. Kotitalouksien pienuus johtuu kuitenkin pitkälti vähäisestä väestöstä. Alhainen väestönkasvu tulisi laskea maalle eduksi hiilijalanjäljen mittauksessa. Ehkä Afrikan johtajiakin saataisiin tällä kannustettua vastuulliseen väestöpolitiikkaan.

Asumista tulee kuitenkin muokata energiatehokkaammaksi, mutta myönteisin keinoin. Yhteisasumista ja monisukupolviasumista tulee kehittää ja kannustaa, jolloin yksinäisyyskin vähenee. Asuntokohtaisista saunoista tulee siirtyä yhteissaunoihin. Lisätään maalämpöä ja aurinkoenergiaa asuntojen lämmityksessä.

Energiaintensiivistä teollisuutta ei liene ilmaston kannalta järkevää karkottaa verotuksella Suomesta pois. Ydinvoiman ohella tarvitaan EU:n yhteisen hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmän kehittämistä tukineen. Hyödyttömistä yritystuista on siirryttävä yritysten ympäristötukiin.

Ulkomaankauppaa tulee hillitä liikenteen ilmastopäästöjen vuoksi. Asetetaan tuontitullit turhakkeille, kuten kiinalaiselle rihkamalle ja laitetaan “hiilivero” vielä päälle aiheutuneiden päästöjen mukaan. Palataan enemmän lokalisaatioon ja virkistävään omaan käsityöläisyyteen. Lentokuljetuksille säädetään lentovero.

Ilmastokokouksessa vaaditaan yhtälailla toimia niin teollisuus- kuin kehitysmailtakin. Kehitysmaille on mietittävä vihdoin maapallon kannalta kestäviä kehitysmalleja. Länsimainen kulutusyhteiskunta ei ole ihmisoikeus.

Kehitysmaiden väestönkasvu on saatava hallintaan. Ei auta, että kehitysmaissa hiilijalanjälki on pieni, jos jalanjälkiä on tiuhassa ja sen seurauksena maapallon väkiluku kasvaa puolellatoista miljoonalla viikossa.

Kehitysyhteistyön rahoitusta tulee siirtää ilmastohankkeisiin ja ympäristöteknologian vientiin. Ulkomaisen kehitysrahoituksen vähentyessä kehittyvät maat joutuvat ottamaan enemmän vastuuta omasta kehityksestään. Tarvitaan toimiva hallinto, jota voidaan edistää vaikka ulkomaisilla neuvonantajilla ja virkamiehillä, jotka uudistavat kehitysmaiden korruptoituneita ja muuten heikkoja systeemejä.

Perussuomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kannattavan ympäristöaktiivin Eero Paloheimon ilmastohanke Afrikan kehitysmaanosassa on koota maailman armeijat yhteen istuttamaan puita Saharaan maapallon yhdeksi merkittävistä hiilinieluista. Käyhän allekirjoittamassa addressi hankkeen toteutumiseksi:

http://unite-the-armies.org/?fbclid=IwAR0h9fC78vyPnziNUhzbYaAlqzi1PHDeq-_Am-Z7y7nTvm_bEVi3jOvUhEw

Impivaaralaisuudelle on nyt tilausta.

(Julkaistu 8.12.2018 Uudessa Suomessa)

Ihmiskunnan harmoninen yhteensulautuminen monikulttuurisuuspolitiikalla

En ihmettele ajankohtaa, jona tämä kaunis J. Eskelisen kappale Suomeni maa (2015) on julkaistu:

https://www.youtube.com/watch?v=KH_LXeDZb5o&t=68s

Suomi ei ole enää Suomi ilman vahvaa suomalaisenemmistöä. Suurimmissa kaupungeissa ja etenkin Espoossa sekä Helsingissä – Suomen näyteikkunassa – suomalaiset jäävät pian vähemmistöksi. Vuonna 2030 jo joka neljäs espoolainen on vieraskielinen:

https://www.lansivayla.fi/artikkeli/599184-vieraskielinen-vaesto-kasvaa-rajusti-espoossa-joka-neljas-espoolainen-on

Ymmärrän hyvin monikulturistien haavekuvan siitä, kuinka maailman eripuraiset ihmiset yhdistyvät lopulta sekoittuessaan keskenään ja maailmasta tulee yksi. Itsekin voisin tällaisesta ajatuksesta tykätä, jos unohdettaisiin reaalitodellisuus.

Jos monikulturismin suosiminen ei tarkoittaisi Euroopassa lisääntyviä – erityisesti seksuaalirikoksia. Jos monikulttuurisuus tarkoittaisi aitoa monikulttuurisuutta siten, ettei se olisi ensisijaisesti islamilaista kulttuuria. Jos kaikki tulokaskulttuurit edustaisivat yleisinhimillisiä arvoja, kuten tasa-arvoa ja väkivallattomuutta.

Edelleen eri kulttuureista tulevien ihmisryhmien tulisi kokea kaikkien toisensa aidosti rikkautena siten, että ne jopa vahvistaisivat alueen yhteisöllisyyttä. Tämän seurauksena kulttuurit sekoittuisivat myönteisesti niin, että kulttuureista muotoutuisi niiden parhaista ja hyödyllisimmistä puolista uusi sekoitus.

Lisäksi sulautuvilla kulttuureilla ja ihmisryhmillä tulisi olla myönteinen suhtautuminen koulutukseen ja työhön, sekä edellytykset osallistua vallitsevaan yhteiskuntaan sitä kannattelevasti.

Valitettavasti monikulttuurisuus kuitenkin kaikkialla vähentää yhtenäisyyttä ja lisää juurettomuutta, sekä turvattomuutta.

Monikulttuurisuus on myös uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Kelalta meinaavat jo loppua rahat. Kotikaupungissani Espoossa jo 40 % toimeentulotuen asiakkaista on vieraskielisiä.

https://www.iltalehti.fi/talous/a/4f865273-c188-45b3-afa4-0ecb8d71bf8b

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/619776-toimeentulotuki-kasautuu-yha-voimakkaammin-vieraskielisille-espoossa-osuus-nousi-40

Peruskoulun jälkeen opintien hylkäsi kokonaan joka kolmas maahanmuuttaja (v. 2013) – ja huom. tässä ei erotella humanitaarisina tulevia muuttajia:

https://yle.fi/uutiset/3-6531006?fbclid=IwAR1tcBvN4BbGZjiSsIGrPdUysu1DyJwmMU86GmYeSkA4d8QzjtTvdtjks5s​

Yhteiskunta muuttuu monikulttuurisuuden seurauksena pakotetusti, eikä ihmisten vapaaehtoisten valintojen kautta.

Ja PS. suomalaisuus muuten on geneettistä vastoin vihervasemmiston propagandaa. Olemme uhanalainen laji!

https://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/201691-geenitutkijat-yllattyivat-eurooppa-nyt-jaettu-suomalaisiin-ja-ei

Synnytyssairaalassa: “Tässä näet Suomen tulevaisuuden”

Missä tavallisen suomalaisen, vähän yli kolmikymppisen naisen silmät avautuivat Suomessa nopeasti etenevälle väestönvaihdokselle? Nainen ei ole ollut yhteiskunnallisesti erityisen valveutunut. Hän on kuunnellut aiemmin, kun olen kertonut Suomen maahanmuuttopolitiikan tuottamista ongelmista, mutta ei ole ollut erityisen kiinnostunut niistä. Nyt hän oli kuitenkin täysin muuttunut ja kertoi, että hänen “silmänsä olivat avautuneet”.

Hän oli ollut synnytyssairaalassa synnyttämässä esikoistaan. Hän näki, miten sairaala oli täynnä vierasperäistä väestöä, joukossa vain jokunen hassu suomalainen. Sairaalassa näytettiin noudatettavan kaksoisstandardeja maahanmuuttajien suhteen, sillä kaukaisista kulttuureista tulleiden naisten miehiä oli ollut käytävillä öisinkin, vaikka heillä ei olisi ollut oikeutta olla sairaalassa, koska vierailuajat olivat ohi.

Kun erityisen vaikean synnytyksen läpikäynyt nainen jakoi oman huoneensa toisesta kulttuurista tulleen kanssa, niin huoneeseen punki kuulemma ainakin kahdeksan sukulaista yhtaikaa, vaikka sairaalan sääntöjen mukaan huoneeseen olisi saanut tulla noin kaksi vierasta kerralla. Suomalainen, nuori nainen koki vastasyntyneen imetyksen vaivaannuttavaksi tällaisessa ympäristössä, josta muualta tulleet tulivat viemään rauhan ja yksityisyyden. Lopulta henkilökunta sentään ryhtyi rajoittamaan naisten huoneeseen tunkevien ihmisten määrää, kun huomasivat tilanteen ahdistavuuden.

Nuoren naisen isä kiinnitti myös huomiota sairaalan väestökoostumukseen ja tokaisi tyttärelleen, että “Tässä näet Suomen tulevaisuuden.”

Oman lapsen syntymä on yleensä elämän suurin tai suurimpia hetkiä. Tällaiselle elämän kohokohdalle on järjestettävä rauhallinen, mukava ja arvokas ympäristö. Monikulttuurisia kaksoisstandardeja sairaaloissa tai muualla ei tule hyväksyä hetkeäkään. Sellaisten hyväksyminen on tehokkain tapa lisätä ihmisryhmien välisiä jännitteitä.

Kirjoitus julkaistu myös useilla blogisivustoilla. Uudessa Suomessa tästä tuli päivän keskustelluin puheenvuoro yllättäen (14.11.2018).

Espoo-lisän leikkaus kohdistuu pienituloisiin naisiin

Länsiväylä julkaisi kirjoitukseni viikonvaihteen numerossaan 9.-10.11.2018. Arvostelen Espoon aikeita leikata kotihoidontuen Espoo-lisää. Kirjoituksen jälkeen olen saanut tukevaa viestiä siitä, kuinka eräät vasemmistosuuntautuneet puolueet haluaisivat leikata kotihoidontuen lisää nimenomaan maahanmuuttajien vuoksi – jotta tyypillisesti kotiin jäävien naisten lapset saataisiin oppimaan suomenkieltä riittävän varhain.

En hyväksy sitä, että suomalaisilta leikataan kestämättömän maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Sen sijaan maahanmuuttopolitiikka on muutettava kestäväksi tulevia sukupolvia ajatellen.

Perussuomalainen arvostaa suomenruotsalaista monikulttuurisuutta

Harmittaa, että heräsin ruotsalaisuuden päivään näin myöhässä. Kuulin sattumalta ohimennen, että joku puhui ruotsalaisuuden päivästä ja osasin yhdistää kuulemani lipputangossa roikkuvaan siniristiin. Aloin miettiä, että tiedänkö varmasti, miksi ruotsalaisuuden päivää vietetään – tarkalleen ottaen. Löysin netistä testin, jolla pääsin testaamaan sivistystäni suomenruotsalaisuudesta – toisesta kansalliskulttuuristamme.

En kuitenkaan häpeä, vaikka sain tulokseksi heikon 2/5. En esimerkiksi tiennyt, että mikä on merkittävin ruotsalaisuuden päivän tapahtuma tai mikä laulu kuuluu ruotsalaisuuden päivään. Laitan tämän suomensuomalaisten sivistämisen nimittäin suomenruotsalaisten vastuulle. Heidän tulisi tehdä tunnetuksi Suomessa kaikille toinen kotimainen kulttuurimme. Ruotsalaisethan ovat vanhoja sivistäjiämme, joten suomenruotsalaiset: Sivistäkään meitä kulttuuristanne! Erityisesti isäinmaalliselle perussuomaliselle on tärkeää tuntea kansalliset kulttuurimme hyvin.

Ruotsalaisuuden päivää vietetään tosiaan Suomen kaksikielisyyden kunnioittamiseksi ja päivän viettäminen aloitettiin jo vuonna 1908. Päivän tarkoitus on vahvistaa ruotsinkielisen kansanosan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miksei meillä ole suomenruotsalaisia, kaikille avoimia festareita ruotsalaisuuden päivänä, kun on muidenkin vähemmistöjen, kuten vähemmistöseksuaalien Pridet? Ehkä siksi, että suomenruotsalaiset ovat monissa asioissa etuoikeutettuja toisin kuin vähemmistöseksuaalit, joiden on täytynyt kamppailla oikeuksiensa puolesta. Kuitenkin olisi mukava maistella suomenruotsalaisia herkkuja ja kuunnella iloisia suomenruotsalaisia lauluja.

On yleinen harhaluulo, että perussuomalaiset suhtautuisivat karsaasti suomenruotsalaisiin. Voi tietenkin olla joitakin kuppikuntia, joilla on tällaisia ikäviä asenteita. Perussuomalaisissa on paljon myös suomenruotsalaisia ja samoin maahanmuuttokriittisessä liikehdinnässä hyvinkin vahvasti mukana.

Perussuomalaiset vastustavat ainoastaan pakkoruotsia ja vaativat oppilaille mahdollisuutta aitoon kansainvälisyyteen, jossa voivat valita kansainvälisesti hyödyllisemmän opiskelukielen ruotsin tilalle niin halutessaan. Tämän vaatimuksen voi pitää täysin erillään suhtautumisesta suomenruotsalaisuuteen. Osa suomenruotsalaisistakin vastustaa pakkoruotsia. Eräs tunnettu suomenruotsalainen pakkoruotsin kiivas vastustaja oli kauniaislainen maailmanennätyspianisti Richard Järnefelt, joka osasi soittaa eniten maailmassa kappaleita ulkoa pianolla ja menehtyi valitettavasti hiljattain. Hän oli tämän vuoksi päällystänyt toilettipytyn istuinrenkaankin Rkp:n leppäkertuin.

Samalla, kun pakkoruotsista luovuttaisiin, on luovuttava tietenkin myös ruotsinkielen taitovaatimuksista virkojen täytössä niissä kunnissa, joissa ruotsinkielisiä on riittävän pieni vähemmistö. Vahvoilla ruotsinkielisten alueilla vaatimus säilytettäisiin. Katukyltit voisivat olla alueilla, joilla ei ole kymmentä prosenttia enempää ruotsinkielisiä pelkästään suomeksi, mutta toisaalta alueilla, joilla valtaosan äidinkieli on ruotsi pelkästään ruotsiksi. Muualla kylttien paikannimet voisivat olla edelleen suomeksi ja ruotsiksi. Jotenkin tähän tyyliin.

Mitä pienemmäksi suomenruotsalaisten osuus käy ja ohi menevät Lähi-idän ja Afrikan kieliryhmät, sitä enemmän olen alkanut arvostaa suomenruotsalaisuutta. Suomenruotsin kuuleminen rauhoittaa minua väestönvaihdoksen edetessä kiivaalla vauhdilla. Sen kuuleminen tuo raikkaita kaikuja menneisyydestä. Vietin lapsuuteni kesät idyllisessä Hangossa, joka on suomenruotsalaisten kaupunki – pieni paratiisi ainakin kesäisin.

Suomalaista kulttuuria tulee vahvistaa ja siihen kuuluu kiinteästi myös suomenruotsalainen kulttuuri, josta toivoisin, että me suomensuomalaisetkin pääsisimme jatkossa jonkin verran osallisiksi. Kehitettäisiinkö seuraavaksi ruotsalaisuuden päivänä nautittava leivos ja millainen se olisi, jotta se kuvastaisi suomenruotsalaisuuden syvintä olemusta?

Page 2 of 3

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén