politiikan tärkeitä teemoja

Kategoria: Uncategorized Page 1 of 10

Kustannusten kasvun hillitseminen sote-uudistuksen perimmäisenä tavoitteena

Vaalityössä Kirkkonummen Veikkolassa muutama päivä sitten

Tässä hieman tämänhetkisiä ajatuksiani sote-uudistuksesta. Olen kuullut toistuvasti, kuinka ihmiset mainitsevat sote-uudistuksen kantavana ajatuksena olevan palveluiden parantamisen. Tämähän ei ole pääsyy, miksi sote-uudistukseen on lähdetty, vaan taloudelliset syyt, kun sote-palveluiden rahoituspohja heikkenee väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä.

Tämän vuoksi on todennäköistä, että palveluita pyritään keskittämään hyvinvointialueilla nykyisestä – etenkin, jos hyvinvointialueille ei tule omaa verotusoikeutta, joka aika varmasti kasvattaisi asukkaiden verotaakkaa. Rahoitusongelmia sote-palveluiden järjestämiseksi on jo tiedossa Espoossa.

Väestön ikääntyessä tarvitaan kuitenkin yhä enemmän nimenomaan lähipalveluita. Erityisesti heikosti liikkuvan ja pienituloisen on vaikea lähteä kauemmas terveyskeskukseen. Esimerkiksi 8000:n asukkaan Hangossa jo kolmannes asukkaista on ikäihmisiä ja huoltosuhde heikkenee edelleen. Hanko kuuluu Suomen ikääntyneimpiin kuntiin. Nyt terveyspalvelut ovat hyvät ja näin pitäisi olla myös tulevaisuudessa.

Etävastaanotoilla sote-palveluiden järjestämisen ongelmia voidaan ratkaista vain osittain. Jokaisella tulee jatkossa olla edelleen mahdollisuus tavata lääkäri halutessaan. Digitaalisuus ei saa pakottaa ihmisiä käpertymään sisäänpäin elämään digimaailmoissa. Se ei ole inhimillistä. Lisäksi voisi olettaa, että hoitovirheiden mahdollisuus on suurempi etävastaanotoilla, joissa inhimillinen kohtaaminen jää etäisemmäksi.

On myös ikävää, jos hyväkuntoisia sote-rakennuksia aletaan purkaa palveluiden uudelleenjärjestelyiden seurauksena. Kestävän kehityksen perusteella hyväkuntoiset rakennukset tulisi pyrkiä saamaan aina tehokkaaseen hyötykäyttöön. Tuttuni ehdotti, että jos palveluverkkoa karsitaan, voitaisiin perustaa terveyskeskuksia kuntien rajoille siten, että niihin olisi sisäänkäynnit molempien kuntien puolilta. 🙂

On nurinkurista, jos kustannussäästöjen vuoksi peruspalvelumme heikentyvät samalla, kun elintasomme on parempi kuin jokunen vuosikymmen sitten, jolloin palveluita sai kaikessa sujuvasti normaalin ja inhimillisen fyysisen kanssakäynnin välityksellä. Palveluiden heikkenemisestä tulevat monelle mieleen varmasti ensimmäiseksi pankki- ja postipalvelut. Toivotaan, ettei julkisille palveluille käy vastaavanlaisesti.

Toki säästöjä tarvitaan, mutta säästökohteita on etsittävä ensisijaisesti muualta kuin sote-palveluista ja toisaalta koulutuksesta. (Maahanmuuton kustannukset, julkisen sektorin ja sen hallinnon supistaminen, eutanasian salliminen, jne.)

Virolaisen päihderiippuvaisen tarina

Olin eilen jakamassa vaalimainoksia Espoon Kirkkojärvellä. Kerron tässä yhteydessä tapahtuneesta upeasta, erittäin surullisesta, mutta samalla myös erittäin onnekkaasta kohtaamisesta. Sympatisoin aika paljon päihderiippuvaisia, koska he ovat usein tavallaan epäitsekkäitä hyvinvointinsa suhteen, toisinaan liian kilttejä murtautuakseen ahdingostaan ulos, sekä usein myös kovan onnen sotureita. Ne, jotka elävät talvipakkasilla yksin metsässä, ovat sitkeitä sissejä. Kohtasin tämän tapauksen, kun hän oli tonkimassa isoa tupakantumppisankoa kerrostalon pihalla. Merkittävin opetus tässä tarinassa on, että bongaamalla huumeissa sekoilevan ihmisen ja menemällä juttelemaan hänelle voit pelastaa jopa ihmishengen ainakin joksikin aikaa eteenpäin.

Kysyin virolaismieheltä, että eikö hänellä ole rahaa tupakkaan, kun täytyy tonkia natsapurkkia. Hän vaikutti ilahtuneelta, että joku huomasi ja välitti hänestä. Virolaismies oli kuulemma tehnyt asbestitöitä Suomessa kymmenen vuotta, mutta hänellä on diagnosoitu sekä keskittymishäiriö adhd että depressio. Hän käyttää päihteinä alkoholin lisäksi lakkaa ja rauhoittavia lääkkeitä. Jokaisen onkin erittäin tärkeää ymmärtää, että päihderiippuvuus on itse asiassa – jos ei aina – niin hyvin usein depression ilmenemismuoto. Jos päihteet eivät natsaa, depressoitunut makaa tyypillisesti sängyn pohjalla, mutta jos hän kokeekin, että päihteet jollakin tavalla tuovat helpotusta sietämättömään oloon, sitä lääkitsee helposti itseään päihteillä. Virolaismies totesi, että hän ei ehkä sen vuoksi makaa sängyn pohjalla, koska hän on asunnoton.

Päihderiippuvaiset tulisi kohdata depressiopotilaina, eikä vailla itsekuria olevina luusereina. Tietenkin depressiota on järkevää hoitaa lääkkeillä ja terapialla, eikä päihteillä, mutta lääkkeet eivät tutkitusti tehoa suureen osaan. Lisäksi tälläkään kaverilla ei todennäköisesti ole rahaa lääkkeisiin. Terapiaan taas ei tunnetusti pääse helposti – etenkään, jos on pitkään pohjalla ollut virolaismies, jolla ei ole oikeutta Suomen sosiaaliturvaan.

Sote-palveluissa on panostettava päihderiippuvaisten tukipalveluiden saatavuuteen siinä, missä mielenterveyspalveluidenkin saatavuuteenkin.

Virolaismies puhui hiljaisella äänellä ja minun oli usein vaikea kuulla, mitä hän sanoi, mutta ilmeisesti hän oli peliriippuvuudessaan Casino-peliautomaatteihin menettänyt rahansa ja samalla asuntonsa sekä työpaikkansa ja suistunut päihderiippuvuuteen. Peliriippuvuudesta hän oli ollut kuivilla jo vuoden verran, mutta päihderiippuvuudesta on tunnetusti vaikea päästä eroon, kun on asunnoton. Syntyy vaikea kierre, kun ei ole asuntoa, jolloin on vaikea kestää kovia olosuhteita ilman päihteitä, jolloin ei tietenkään saa töitä. Sossunkaan tukeen hän ei ole kuulemma enää oikeutettu.

Missä asunnoton virolaismies viettää yönsä? Kuulemma vuoden verran hän on jo nukkunut teltassa metsässä. Usein on niin kylmä, että hän joutuu murtautumaan sorkkaraudalla johonkin käyttämättömänä olevaan rakennukseen. Hän pahoitteli tätä kovin, mutta sanoin, että tärkeintä on, ettei hän palellu kuoliaaksi.

Virolaismies puhkesi kyyneliin pariin kertaan, pahoitteli tätä ja kutsui minua useaan kertaan enkeliksi. Pitkäänkin päihteitä käyttäneillä on tunteet tallella ja sydän paikallaan. Usein kyse on kovia kokeneista ihmisistä, ja jokaisella ihmisellä on kestokyvyssä rajansa. Toisinaan on kyse ehkä liian kilteistä ihmisistä, jotka ajattelevat, että vika on heissä, eikä ympäristössä ja sen seurauksena he alkavat käyttäytyä itsetuhoisesti. Oikeastihan vika on ympäristössä, sillä yhteisön tulisi perinteisen ja luonnollisen ihmislajin elämänmallin mukaisesti kannatella ihmistä, eikä jättää näitä selviytymään yksin maailmaan.

Sain lopulta kuulla, että mies oli aikonut ottaa rauhoittavia niin paljon, että olisi saattanut kuolla, mutta se, että menin juttelemaan hänelle, muutti hänen mielensä. Hänestä oli tuntunut, ettei ollut väliä, kuoliko nyt vai myöhemmin. Sovimme, että tapaamme kahvilassa, kun hän on selvin päin.

Harmittaa, ettei tullut jutellessa mieleen, että varmaan miehellä olisi ollut myös ravinnon tarvetta. Ostin hänelle vain kahvin, joka meinasi läikkyä jatkuvasti tulikuumana hänen käsilleen. Mies olisi tarjonnut kahvin ostamiseksi omia hilujaan, jotka putoilivat tämän tästä taskuista, kuten muutkin tavarat. Jos ajatellaan kristillisesti, minun olisi kuulunut majoittaakin mies, eikä ottaa riskiä, että pakkanen vie hänet. Tein siis paljon vähemmän kuin velvollisuuteni olisi ollut.

Yleensä en mene juttelemaan päihtyneille katujen sankareille. Mutta jos näen suht nuoren, selvästi päihderiippuvaisen miehen, minulle tulee jossain määrin huono omatunto, jos en koeta jotenkin tsempata häntä. Lisäksi suht nuorten päihderiippuvaisten puheesta saa vielä aika hyvin selvää ja tuntuu, että heidän kohdallaan kierteen voisi paremmin vielä katkaista. Tälle miehelle kukaan ei ollut kuulemma vielä mennyt puhumaan, vaikka tilanne oli kestänyt jo vuosia.

Haastankin nyt kaikki menemään kuuntelemaan ja kannustamaan erityisesti sellaisia päihderiippuvaisia, jotka vaikuttavat siltä, että heissä voisi olla vielä pelastettavaa. Toivon myös, että saisin tämän jutun kommentteihin vinkkejä, kuinka voisin auttaa virolaismiestä edelleen eteenpäin, kun toivottavasti näemme vielä kahvilassa. Hän sanoi, että autoin häntä jo pienen askelen eteenpäin.

Linkitetään tämä juttu vielä maahanmuuttoonkin, sillä tuoreesta tositarinasta puuttuu vielä tilanne, jossa havaitsin virolaisen lyöttäytyvän afrikkalaismiehen seuraan ennen kuin ryhdyimme kunnolla juttusille. Haistoin tästä asetelmasta heti päihteiden diilauksen ennen kuin pillerit vaihtoivat omistajaa. Asia varmistui jutellessa ja kun varoittelin, että nuo tyypit vievät helposti huonossa kunnossa olevan miehen rahat, virolaismies totesi, että kyllähän ne yrittävät monin tavoin huijata.

Lieneekö haittamaahanmuuton nopea kasvu syynä sille, että nuorten huumeiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti? Poliisistahan on todettu, että huumebisnestä pyörittävät nykyään pääasiassa maahanmuuttajataustaiset miehet.

 

Tulkkaukset hoidettava ystävänpalveluina

Törmäsin demareille ääniä keräävän Husein Hamiidin aluevaalimainokseen. Hän on ilmoituksensa mukaan ammatiltaan kulttuuritulkki. Ollaan ritarillisia ja annetaan demareille tässä samalla hieman ilmaista mainostilaa. Mainos herätteli minut selvittämään, mikä on kulttuuritulkki. Se ei toki riittäisikään, että meillä annetaan yhteiskunnan piikkiin niin kauan kielellistä tulkkausta, kun maahanmuuttajat haluavat – vaikka vuosikymmeniä. Tarvitaan tietenkin myös kulttuuritulkit.

Tässä on Suomen tukitalon tarjoamista kulttuuritulkeista briiffausta: “Kulttuurien välisen ymmärtämisen lisäämiseen tarvitaan kulttuuritulkkia. Kulttuuritulkki voi olla asiakkaan apuna esimerkiksi työpaikalla tai opiskelupaikalla helpottamassa kirjoittamattomien sääntöjen tai käyttäytymisnormien ymmärtämistä. Kulttuuritulkkia voidaan käyttää myös perhetyössä auttamaan suomalaisia viranomaisia ja maahanmuuttajaperheitä ymmärtämään toistensa kasvatuskulttuuria ja tapoja, käsitystä lapsuudesta ja lapsen oikeuksista sekä esimerkiksi Suomessa hyväksytyistä rangaistus- ja kurinpitokeinoista.”

Meidänkin perheellä on kokemusta kulttuuritulkkauksesta. Lapsen koulussa oli haukkumista puolin ja toisin. Oma lapseni oli siinä sivullisena. Koulu kutsui avuksi kulttuuritulkin vanhempien ohella. Vanhemmat ovat asuneet Suomessa yli kymmenen vuotta, mutta toki tarvittiin kulttuuritulkki selvittämään asiaa. Mutta tämähän on sitä maahanmuuttajien työllistämistä, jota etenkin kokoomus kovasti peräänkuuluttaa!

Kulttuuritulkin veloitus on sama kuin asioimistulkinkin, 78 € /h + ALV. Muodollisia vaatimuksia kulttuuritulkeille ei ole – riittää, kun osaa suomen kieltä välttävästi.

Itse olen sitä mieltä, että maahanmuuttajien tulisi järjestää tulkkaus omasta takaa pyytämällä esimerkiksi sukulaisia, lapsiaan tai tuttuja tulkkaamaan tarvittaessa ystävänapuna. Ei mitään julkisen sektorin kustantamaa tulkkausta lainkaan. Tässä ovat nimittäin taas tietenkin vastakkain erilaiset rahankäyttökohteet – järjestettäisiinkö esimerkiksi nuorille paremmat mielenterveyspalvelut ja kustannetaan osa niistä ottamalla rahat kulttuuri- ja kaikesta muustakin tulkkauksesta?

Tulkkaukset on sote:ssa hoidettava mielestäni ehdottomasti jatkossa ystävänpalveluina. Vihervasemmistolle tällainen ajattelu on kauhistus. Jos vielä lapsia käytetään tulkkauksessa, niin se olisi näiden mielestä lasten riistämistä. Tämän tyyppisiä kommentteja olen kuullut tuolta suunnalta.

Mutta kyllä se niin vaan on, että julkiskustanteisen tulkkauksen lopettaminen maahanmuuttajille olisi luonteva ja varmasti melko tehokas kannustin opetella kieltä. Lisäksi ei mielestäni ole lainkaan pahaksi, että lapsille opetetaan vanhempiensa pientä auttamista ja vähäistä vastuunkantoa perheen asioissa.

Koska tähän ei saa kuvaa vaalimainoksesta, joka innoitti kirjoittamaan tämän, laitan vielä hieman mainoksen sisältöäkin alle – sen ainoan suomenkielisen tekstin, joka tulee pitkän arabiankielisen tekstin lopuksi:

“Esteettömiä hyvinvointipalvelut ja yhdenvertaisuutta.

Parempaa kouluterveydenhuolto ja lasten suojelutyö.

Sujuvaa ja helppo vanhus ja vammaispalvelut.

Lisää tukea lapsiperheille.”

Olemme molemmat – Hamiid ja minä – ehdolla Länsi-Uudellamaalla. Sinä päätät – Ditt beslut!

(Ensijulkaisu blogeissa 16.1.2022. PS:n pj. Riikka Purra siteerasi kirjoitustani myös Suomen Uutisissa 18.1.: https://www.suomenuutiset.fi/maahanmuuttajille-ikuinen-tulkkauspalvelu-vanhuksille-kielitaidoton-hoitaja-purra-irvokasta/)

Hoitajapula ei ratkea maahanmuutolla

Kirjoitukseni viikonvaihteen (18.-19.12.) Länsiväylässä, aluevaalisivulla. Vähän harmittaa, kun usein kirjoituksen lähettämisen jälkeen ehtii karttua enemmän tietoa asiasta, joten julkaisuhetkellä kirjoituksesta olisi saanut paremman. Esimerkiksi Työmiehen tuumaustunnilla Riikka Purra tiesi kertoa, että hoitajia on lähtenyt alalta joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 000! Mietin, voiko tämä pitää paikkansa, mutta kyllä sairaan- ja lähihoitajien määrä Suomessa on paljon päälle 200 000! (Sairaanhoitajia 73 688 ja työllisiä lähihoitajia 147 630)

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto: Ruoalla jopa liikuntaa suurempi merkitys!

(Julkaistu sosiaalisessa mediassa 17.12.2021)
Soten kustannuksia saadaan leikattua nykyään paljon painotetulla ennaltaehkäisevällä terveydenhuollolla. Muistan lukeneeni tai kuulleeni jostain arvovaltaisesta lähteestä, että ravinnolla on tässä kaikkein suurin merkitys – jopa suurempi kuin liikunnalla. Kiteytettynä kyse on ruokavaliosta, johon kehomme ovat evoluution aikana kehittyneet – paljon kasviksia ja vähän lihaa sekä kirsikkana kakun päällä vielä mahdollisesti lyhyitä paastoja välillä.
Välimerellinen ruokavalio ja oliiviöljy! Joten ei kun aloitetaan valmentautuminen soten menojen karsimiseen. Katsokaapa tämä elämänne laadun kannalta erittäin tärkeä ohjelma Yle Areenasta, jota Riikkakin Facebook-sivullani peukutti: Miten välttää syöpä? Jakso 1: Ruoka (Prisman dokkari)

Valtuusto vaisusti monisukupolviasumisen lisäämisen puolesta

(Julkaistu sosiaalisessa mediassa 15.12.2021)
Valtuuston kokouksessa maanantaina sain 1/3 toivomusesityksistäni lävitse. Tämä oli odotettavissa. Maahanmuuttajien oman äidinkielen opetuksen rajaamista peruskouluissa siihen, kunnes osaavat hyvin suomea ei hyväksytty. Vihervasemmistosta kuuluu aina sellainen vasta-argumentti, kun Espoossakin noin 40:n maahanmuuttajien äidinkielten opettamisen lopettamista yhteiskunnan tuella ehdotetaan, että tutkimusten valossa oma äidinkielen opettaminen edistää suomen oppimista. Huomioin tämän ehdotuksessani, mutta edes kokoomuksen hyvin arka ja vaisu maahanmuuttokriittinen siipi ei uskaltanut toivomusesitystäni tukea, vaikka ovat kritisoineet asiaa toistuvasti.
Voitto tässä oli kuitenkin se, että sain kannatusta aloitteelle RKP:stä sekä demareiden somalitaustaiselta valtuutetulta. Tässä taas nähtiin, kuinka maahanmuuttajat ymmärtävät monikulttuurisuuden ongelmat usein paljon paremmin kuin suomalainen suvaitsevaisto ja ovat usein lähempänä perussuomalaisten ajatusmaailmaa (tai sitten kyseessä oli äänestysvirhe).
Alla näkyy myös soteen liittyvä, läpi mennyt toivomusesitykseni. Olen pitkään nähnyt suuren tarpeen monisukupolviasumisen edistämiselle, jotta saataisiin helpotettua vanhojen ihmisten ongelmia ja hoitajapulaa sekä lisättyä yhteisöllisyyttä. Läpi mennyttä aloitettani kannattivat lähinnä vihreät, rkp, kristilliset ja osa demareista. Kokoomukselta muiden kuin heidän omien puoluetovereidensa on vaikea saada myötämielisyyttä aloitteille – ainakin perussuomalaisten. Toki yksittäistapauksia löytyy.

Nuorten mielenterveydestä aluevaaliwebinaarissa

Osallistuin valtakunnallisen nuorisojärjestö Allianssin aluevaaliwebinaariin. Yllä tärkein ja pysähdyttävin slaidi, joka kertoo parhaiten koko kuvasta. Webinaarissa nostettiin koulujen psykologipalvelut tärkeimmäksi asiaksi nuorten mielenterveyden edistämisessä. Kouluissa kaikki nuoret tietenkin tavoitetaan parhaiten ja heidän ongelmiinsa on mahdollista puuttua varhaisessa vaiheessa.
Keskeisin korjaustarve on nuorten mielenterveyspalveluiden sirpaleisuudessa ja sattumanvaraisuudessa. Yhtenäistä palvelupolkua ei ole kumma kyllä olemassa toistaiseksi, joten nuoren mielenterveyden hoito saattaa tyssätä ensimmäiseen tahoon, joka häntä kuuntelee tai sitten hänet ohjataan vain johonkin paikkaan, jonka kontakti sattuu tietämään.
Sekin tuotiin esille, kuinka nuorten tyytyväisyys elämäänsä on tällä hetkellä mittaushistorian alhaisin – tosin mittaushistorian alkukohtaa ei esitetty.
Itselleni ovat vielä hämärän peitossa, että millaiset mielenterveyspalvelut nuoret kokevat tehokkaimmiksi ja pääasialliset syyt mielenterveysongelmiin. Ehkä syyt ovat pääasiassa yksinäisyys ja kiusaaminen, koska nämä ovat niin yleisiä. Toisaalta pahoinvointia on lisännyt nuorten elämän digitalisoituminen vähintään siksi, että se on vähentänyt nuorten liikkumista
(Julkaistu sosiaalisessa mediassa 14.12.2021)

Ensimmäinen hyväksytty muutosesitykseni kaupunginhallituksessa

(Julkaistu sosiaalisessa mediassa 29.11.2021)
Sain toisessa kaupunginhallituksen kokouksessani ensimmäisen, vaikka vähäisen muutosesitykseni läpi. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa oli hyväksytty äänestyksessä täpärästi muutosesitys, jonka mukaan kaavasuunnittelijan esitys edellyttää Kattilalaaksoon rakennettaviksi suunnitellut kerrostalot punatiiliverhoiltaviksi kumottiin, jotta grynderi saisi vapaasti päättää kerrostalojen pintamateriaalista. Tietenkään rakennuttajalla ei ole vastaavaa asiantuntemusta ja intressiä suunnitella pintamateriaalia alueelle sopivaksi kuin kaavoittajalla ja arkkitehdeillä. Helposti mentäisiin halvimmilla ratkaisuilla, jotta saadaan parhaat voitot.
Espoossa kun asuntoihin saadaan aina asukkaat, vaikka kuinka paljon rakennettaisiin, kuten kaupunginjohtajakin on todennut – ja tässä tapauksessa voisi lisätä – ja vaikka rakennettaisiin minkä näköistä. Punatiili kuulostaa aika perusvaihtoehdolta, mutta tässä tapauksessa kaavoittajalla on ilmeisesti ollut mielessä alueen tiilitehdashistoria.
En kannata turhaa sääntelyä, mutta vierastan myös sellaista dogmaattisuutta ja sinisilmäisyyttä, jota kokoomuksen nuorempi polvi valtuustossa tuntuu edustavan ja jossa uskotaan markkinavoimien siunauksellisuuteen ja sääntelyn purkamiseen lähes kaikessa. Markkinavoimat eivät toimi kunnolla, kun asunnoilla on täällä kysyntää rajattomasti niin kauan kuin turvapaikanhakijoita virtaa Suomeen.

Enemmän yhteisöllistä asumista ja vähemmän vieraskielisiä

(Julkaistu mm. Pt-mediassa 26.11.2021)

Kotikaupunkini Espoo, jossa toimin kaupunginvaltuutettuna, kasvaa pääasiassa voimakkaan vieraskielisen väestön muuton seurauksena n. 6000 asukkaalla vuosittain. Monet espoolaiset ovat hyvin huolissaan nopeasta rakentamisesta ja maisemien ankeutumisesta, kun luontoalueet samalla hupenevat. Valtuustossa hyväksyttiin vasta Keski- ja Pohjois-Espoon yleiskaava, joka tasoittaa tietä 40 000 uudelle asukkaalle alueilla, joilla on totuttu pientaloasumiseen ja asumisväljyyteen.

Perussuomalaisten tärkein yhdistävä tekijä on oman kulttuuripiirimme ulkopuolelta tulevan massamaahanmuuton vastustaminen. Kuntapolitiikassa kaavoitus on tässä varmasti keskeisin keino pyrkiä hillitsemään kielteistä kehitystä. Kuitenkaan perussuomalaiset eivät ole yhtenäisesti edes sosiaalisen asuntotuotannon hillitsemisen takana. Tätä perustellaan ainakin sillä, että tarvitaanhan opiskelijoille ja pienipalkkaisille hoitajille asuntoja.

Asunnoista on kuitenkin täällä Espoossa nyt jo liikatarjontaa pakonomaisen ja väestöpaineille alistuvan rakentamisen seurauksena. Meillä on Espoossa tarjolla vuokra-asuntoja nyt jopa kolme kertaa enemmän kuin syksyllä 2019. Helsingissä lukema on yli kaksinkertainen. Uutisten mukaan vuokranantajat saavatkin nyt taistella vuokralaisista, kun aiemmin tilanne oli päinvastainen. Onkin jännä nähdä, että auttaako se liikarakentaminenkaan poistamaan asunnottomuuden Espoosta ja pääkaupunkiseudulta.

Keskeisin pääkaupunkiseudun liikarakentamiseen vaikuttava seikka on maahanmuutto. Turvapaikan saaneille järjestetään edelleen omat kämpät kalliilla yhteiskunnan tuella, vaikka heidät voitaisiin asuttaa kimppakämppiin edullisemmin, mikä vähentäisi myös rakentamispaineita ja kannustaisi työelämään tai vaihtoehtoisesti lähtemään takaisin kotikonnuille.

Toisaalta rakentamispaineita lisää myös se, että yhä suurempi osa ihmisistä asuu yksin. 50-luvulla yhden hengen talouksia oli vain 11 %, kun nyt lähes puolet helsinkiläisistä asuu yksin. Tuoreena ilmiönä myös opiskelijat ovat alkaneet asua yksin soluasumisen sijaan. Vuonna 2013 helsinkiläisistä ekan vuoden opiskelijoista 29 % asui soluasunnoissa, mutta tänä vuonna enää 9% korkeakouluopiskelijoista asuu soluissa. Eräs syy kehitykselle on ollut opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin. Asumistuki kaipaisikin nyt remonttia siten, että yhteisöllisempi soluasuminen olisi taloudellisesti kannattavaa.

Yhteisöllisen asumisen suosiminen olisi järkevää Espoossa ja kaikkialla muuallakin paitsi rakentamisen hillitsemisen kannalta, myös ihmisten mielenterveyden vuoksi. Ihminen on yhteisöllinen eläin, vaikka erot ihmisten välillä ovatkin tässä suuria. Etenkin nuorten naisten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet huolestuttavasti, mikä johtuu varmasti paljolti yksinäisyydestä, jossa suorituspaineet tuntuvat kovemmilta.

Seitsemän miehen solussa asuva Leevi Hirvi elää varmasti elämänsä parhaita aikoja. Hän kuvaa soluasumisen rikkautta HS-kaupunkiliitteessä näin: ”Yksi kämppiksistäni muutti hetkeksi yksiöön Kallioon ja oli, että ”täällähän syrjäytyy”, ja muutti takaisin. Minunkin fuksivuoteni olisi ollut paljon synkempi, jos olisin muuttanut yksiöön. Tässä joukossa on helppo päästä sisälle yliopistoelämään ja -kulttuuriin. Jokaisella asukkaalla on täällä oma roolinsa yhteiselon parantamisessa. Yksi isännöi ja viihdyttää ihmisiä, toinen on loputon tietopankki, ja yksi paistaa meille lettuja ja munakasta. Meillä on tapana juoda joka päivä yhdessä lounaskahvit ja katsoa jakso South Parkia.” (HS Espoo & Kauniainen 26.8.-1.9.2021)

Yhteisölliseen asumiseen voisi kannustaa myös vanhoja, yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä. Yhteisöllisyys on varmasti tärkein vanhan ihmisen toimintakykyä ylläpitävä tekijä. Tässä on kuitenkin ongelmana se, että jos yhden toimintakyky alkaa pahasti reistailla, saattavat muut joutua hoitajiksi. Tai korostuuko kuoleman odotus, kun lopulta yksi asukas kerrallaan siirtyy ns. paremmille metsästysmaille? Joka tapauksessa pienten eläkkeiden kanssa kamppaileville kimppa-asuminen olisi varmasti usein kannattava vaihtoehto.

Toivottavasti päättäjät täällä Espoossa alkaisivat miettiä vaihtoehtoja loputtomalle rakentamiselle. Espoon raivaaminen ulkomaisen väestön tarpeisiin tulisi vihdoin alkaa nähdä kestämättömänä kehityksenä niin talouden kuin luonnonkin kannalta. Vaikka Espoon tuleekin kilpailla jossain määrin hyvistä veronmaksajista kaavoittamalla pientalorakentamista, tulisi pitää mielessä koko Suomen etu, jonka mukaista ei ole pyrkiä imemään elinvoimaa liikaa muualta Suomesta.

Huomasitteko ristiriidan kirjoituksessani? Ajattelen, että kimppa-asuminen ajaisi turhapaikanhakijoita takaisin lähtöalueilleen tai muualle Eurooppaan, kun samalla ajattelen kimppa-asumisen lisäävän ainakin opiskelijoiden elämänlaatua? Selitän tämän sillä, että turvapaikanhakijat kokevat huonommuutta kantaväestöön ja muualla Euroopassa asuvaan turvapaikkaväestöön verrattuna, jos he joutuvat kimppa-asumaan ja tämä laskee heidän elämänlaatuaan. Tulisempi luonne aiheuttaa myös helpommin konflikteja. Toisaalta suomalaiset kokevat kimppa-asumisen opiskeluvaiheessa luonnollisena vaihtoehtona, heille ei tule helposti verisiä uskonkiistoja ja he saanevat helpommin vuokrattua ylellisempiä asuntoja kimppa-asumiseensa kuin turhapaikanhakijat.

PS. Unohdin mainita kirjoituksessa ajatuksen siitä, kuinka kannattaisi harkita mallin ottamista Etelä-Euroopasta siinä, kuinka ainakin Italiassa nuoret asuvat pidempään lapsuudenkodeissaan. Se saattaisi vähentää yksinäisyyttä, parantaa mielenterveyttä ja vähentäisi asumiskustannuksia sekä rakentamispaineita. Asumme toisaalta eurooppalaisittain ahtaasti. Kyllä sitä ehtii itsenäistyä kokonaan varmasti hieman vanhempanakin.

Toppelundin ravintola-kahvilahanke

(Julkaistu sosiaalisessa mediassa 18.11.2021)

KH:n elinkeino- ja kilpailukykyjaoston vpj:nä on ollut erityisen tärkeää miettiä kantaa pariin rantakahvila-ravintolahankkeeseen. Soukan hanke hyväksyttiin täpärästi, vaikkei siitä tullut edes valituksia. Toppelundin hankkeesta osa asukkaista ei ole pitänyt hankkeen nakertaessa rantametsää päiväkodin vierestä.

Kävin paikan päällä alueella asuvan kaverini opastamana. Ensimmäisessä kuvassa näkyy joidenkin ehdottama parempi paikka Café Mellstenin vieressä, joka tosiaan vaikutti paljon paremmalta, koska siinä en nähnyt erityisiä luontoarvoja ja se toisaalta nousee merestä ylemmäs. Lisäksi vieressä olisi valmiiksi laaja parkkialue (1. kuva). Toisessa kuvassa näkyy päiväkodin viereistä metsää, jota asukkaat puolustavat. Se ei ollut sellaista upeaa merenrantamännikköä, mitä ajattelin, mutta paikka ei olisi hyvä kahvilalle mielestäni siitäkään syystä, että edustalla on koirien uimaranta, joka on aidattu rumalla kalteriaidalla. Aluetta ei tulisi raivata myöskään enempää parkkipaikoille.

Parhaalta ratkaisulta tuntuisi, että nykyisen Café Mellstenin paikalle saataisiin vastaavanlainen, mutta nykyistä tilavampi kahvila, joka vastaisi paremmin runsaaseen kysyntään alueella. Monet ovat kuvailleet nykyistä kahvilaa liian ahtaaksi ja huonokuntoiseksikin.

Page 1 of 10

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén