politiikan tärkeitä teemoja

Kategoria: Uncategorized Page 1 of 8

Kuka on suomalainen, Kai Mykkänen?

Kokoomuksen Kai Mykkänen muotoili kokoomuksen kantaa siitä, ketä voidaan pitää suomalaisena. Mykkäsen mukaan jokainen Espoossa asuva pysyvä asukas on espoolainen ja kansalaisuuden saatuaan suomalainen. Samalla Mykkänen syytti puheenjohtajaamme Riikka Purraa väestönvaihdospuheista.

Mykkänen sekoittaa onnettoman triviaalisti suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden käsitteet keskenään. Suomen kansalaisuus ei merkitse aina geneettistä tai kulttuurista suomalaisuutta. Suomalaisuuden alkuperän perusteella suomalainen on siperialaisen ja eurooppalaisen sekoitus, eikä esimerkiksi afrikkalainen tai arabi. Mykkäseltä on myös hyvin epäisänmaallista tyrkyttää omaa käsitystään suomalaisuudesta, kun hän on polkenut suomalaisuuden niin arvottomaksi asiaksi, että siitä on karsittu myös oma kielemme ja kulttuurimme kokonaan pois. Mykkäsen mukaan suomalaisuus ei edellytä, että äidinkielenä olisi suomi tai ruotsi tai että olisi integroitunut suomalaisiin arvoihin ja kulttuuriin.

On täysin mahdoton ajatus, että suomalaiset hyväksyisivät yksissä tuumin kaikki Suomen kansalaisuuden saaneet suomalaisiksi jo senkin vuoksi, että Suomeen on päästetty asettumaan pysyvästi valtavasti ihmisiä ympäri maailman vilpillisin perustein, joita he ovat esittäneet turvapaikkaprosessissa. Lisäksi suuri osa suomalaisista ei hyväksy maahanmuuttopolitiikkaa, johon perustuen potentiaaliset uudet suomalaiset on tänne otettu. Migrin johdosta on selväsanaisesti kerrottu, että turvapaikkaprosessin päätökset ovat lopulta hyvin mielivaltaisia, koska todisteita turvapaikanhakijoiden kertomusten tueksi ei yleensä ole. Lisäksi valtaosa suomalaisista on kyselytutkimusten mukaan sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden tulisi palata takaisin kotimaihinsa, kun turvan tarvetta ei enää ole, mutta heidän annetaan kuitenkin jäädä Suomeen kuvitteellisiksi suomalaisiksi.

Suomessa saa kansalaisuuden jopa suomen kieltä osaamaton pakolainen, jos on luku- ja kirjoitustaidoton. Tällainenkin henkilö on Kai Mykkäsen mukaan ns. ”supisuomalainen”.

Lisäksi meillä on etnisiin vähemmistöihin kuuluvia Suomen kansalaisia, jotka eivät itse koe itseään suomalaisiksi, tai ainakin ensisijaisesti he kokevat olevansa muslimeita ja vaikka somalialaisia. Mekö sitten olemme oikeutettuja määrittelemään heidät kuitenkin suomalaisiksi? Kyllä määrittelyn vapaus on jokaisella ihmisellä itsellään – niin määriteltäessä toisen suomalaisuutta kuin ihmisen itsensä suomalaisuutta.

Etenkin kaksoiskansalaisten kohdalla on aiheellista pohtia, tulisiko heitä ennemmin kutsua puolisuomalaisiksi tai Suomen kaksoiskansalaisiksi kuin suomalaisiksi. Ajatellaanpa vaikka tapausta, jossa ihminen on asunut täällä minimiajan saadakseen Suomen kansalaisuuden, minkä jälkeen hän muuttaa takaisin vaikka Afrikkaan elämään leveästi Kelan tuilla. Tällaista ihmistäkö pitäisi suomalaisten pitää suomalaisena, koska Kai Mykkänen vaatii?

Mutta mikä olisi hyvä ”suomalaisen” määritelmä, jotta ei pitäydyttäisi tiukasti sen etnisessä määritelmässä ja jotta Suomessa syntyneillä olisi mahdollisuus olla kuitenkin jossain vaiheessa myös suomalaisia, eikä ainoastaan Suomen kansalaisia?

Koska suomalaisuus on myös geneettistä, suomalaisen tai toisen hänen vanhemmistaan tulisi lähtökohtaisesti olla vähintään osittain geneettisesti suomalainen. Toisaalta äidinkieli on keskeisin kulttuurielementti ja identiteetin pohja. Niinpä suomalaisen äidinkielen tulee olla jompi kumpi Suomen kansalliskielistä, suomi tai ruotsi. Tämän määritelmän tulisi olla suomalaisuuden pohjana, mutta emme saa kuitenkaan unohtaa niitä Suomessa syntyneitä toisen polven maahanmuuttajia, jotka ovat geeneistään huolimatta sulautuneet suomalaisiksi. Myös Japanissa on ollut harvinaisia poikkeuksia, jolloin ulkomaalaisia on hyväksytty japanilaisiksi, vaikka he pitävät ulkomaalaiset yleensä tiukasti yhteisönsä ulkopuolella. Me voimme olla hieman avoimempia hyväksymisessä. Jos omista tai vanhempien geeneistä ei löydy suomalaisuutta, voisimme kuitenkin hyväksyä suomalaiseksi yksilön, jonka äidinkieli on suomi ja jonka sosiaalinen verkosto koostuu pääasiassa kantasuomalaisista (geneettisistä suomalaisista).

Kai Mykkäsen kokoomuksen tulisi herätä myös vallitsevaan käytäntöön jakaa Espoon ja maamme asukkaat suomen- ja vieraskieliseen väestöön niin uutisoinneissa kuin tilastoissakin. Jaamme väestöä myös kantaväestöön ja toisaalta ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajiin. Tämä tarkoittaa, että kaikkia Suomessa asuvia Suomen kansalaisia ei pidetä virallisestikaan täysin suomalaisina. Väestön jakaminen edellä mainituilla tavoilla on erittäin tärkeää, jotta saamme tietoa maahanmuuton vaikutuksista. Maahanmuuton vaikutuksiin liittyvän tilastoinnin tulisi jatkossakin tapahtua siten, että väestöryhmiä tarkastellaan lähtöalueittain myös toisessa ja kolmannessa polvessa, koska Suomihan on nyt monikulttuurinen maa ja kulttuureilla on vaikutuksensa ihmisten käyttäytymiseen, mikä puolestaan vaikuttaa kaikkeen yhteiskunnassa turvallisuudesta talouteen ja ympäristöasioiden huomioimiseen.

Kokoomuksessa ja sen ideologisessa liittolaisessa vihreissä ei ilmeisesti olla myöskään tietoisia kyselytutkimuksesta, jonka mukaan Suomeen asettuneet ulkomaalaistaustaiset eivät yleisesti edes pidä tärkeänä sitä, että heitä pidettäisiin suomalaisina.

Tasa-arvon käsitys on vain päässyt vääristymään äärimmilleen vietynä puolueissa siten, että niissä ajatellaan tasa-arvon toteutumisen edellytyksenä olevan jopa suomalaisuuden polkumyynnin maailmalle sen sijaan, että pieniväestöinen ja periferinen maa keskittyisi ennemmin suojelemaan suomalaisuutta ja hyvinvointinsa perustaa – korkeasti koulutettua, työteliästä ja rauhallista väestöpohjaansa.

(Julkaistu myös PS-blogeissa, Oikea Mediassa ja Kansalaisessa)

Länsiväylän ikimuistoisen seisauttava lööppi Sellossa

Länsiväylässä käynnistämäni keskustelu maahanmuutosta ja Espoon väestönkasvusta jatkuu. (LV 18.8.2021)

Kirjoitukseni 7.-8.8.2021 Länsiväylässä

PS:n julkkisehdokkaiden tuloksista iloa ja pettymystä

Kiitokset äänestäjilleni tätäkin kautta – sain 1 178 ääntä täällä Espoossa!

Mietin seuraavaksi tässä parin julkkisehdokkaamme tuloksia Vantaalla ja Helsingissä. Olen todella hyvilläni, että suomiräppäri Milad Dehghan alias Slim Mill pääsee vaikuttamaan PS:n riveissä Vantaan valtuustoon! Milad tulee katuviisaana ghettoasiantuntijana herättelemään muiden puolueiden haihattelijoita. Tutustuin hieman Miladiin, kun tapasin hänet aikoinaan Rajat kiinni -mielenosoituksessa. Toisaalta helsinkiläiset ovat tehneet virheen, kun eivät äänestäneet tunnettua, uutteraa ja riskejä pelkäämätöntä Sedu Koskista valtuustoon. Ehkä tästä voisi syyllistää lähinnä niitä turvallisuushakuisesti ja tottumuksesta Kokoomusta äänestäneitä, jotka eivät kuitenkaan syvällä sisimmässään olisi halunneet äänestää Kokoomusta.

Ensikohtaaminen Miladin kanssa oli tosiaan Rajat kiinni -mielenosoituksessa, jossa käytiin molemmat lavalla puhumassa. Seisoin ensin pylvään takana, enkä nähnyt, kuka oli puhumassa. Kuuntelin hetken ja ajattelin, että nyt on vähän liian kovaa ilmaisutyyliä. Mutta voi sitä helpotusta ja mielihyvää, kun katsoin lavalle ja näin, että siellä onkin Lähi-idästä tullut puhuja! Silloin lähtökohdat sanavalinnoille ovat tietenkin toiset usein omakohtaisten, traumauttavien kokemusten ja syvällisemmän tiedon pohjalta. Milad on kertonut, että tietää, kuinka monet turvapaikanhakijoina tulleet lypsävät suomalaisia ja lähettävät rahaa täältä esimerkiksi öljyrikkaaseen Irakiin.

Perussuomalaisten maahanmuuttajaehdokkaat ja -valtuutetut, kuten Milad ovat omien kokemusteni perusteella yleensä poikkeuksellisen fiksuja, mistä kertoo sekin, kuinka ovat valinneet oman, yksilöllisen tiensä ja asettuneet vastahankaan oman lähtöalueensa arvokehyksien suhteen. Olen aistinut myös, että tällaiset maahanmuuttajat ovat fiksuutensa lisäksi erityisen myötätuntoisia. Myötätunto näkyy esimerkiksi siinä, kuinka he osaavat asettua kantasuomalaisten nahkoihin. He ymmärtävät, miten massamaahanmuutto ja väestönvaihdos heikentävät sekä kantaväestön että maahanmuuttajataustaisten olosuhteita. He eivät pyri saamaan Suomeen lisää ”omaa väkeään”, kuten etenkin demareiden etniset poliitikot. Demareiden etniset poliitikot taitavat avata tyypillisesti suunsa poliittisissa toimielimissä lähinnä vain silloin, kun on kyse maahanmuuttajaväestön eduista. Näitä vaikeaselkoisella suomella esitettyjä puheita on nähty ja kuultu Espoonkin valtuustossa. PS:n maahanmuuttajataustaisten ehdokkaiden hyveisiin kuuluu usein myös mieltä lämmittävä kohteliaisuus. Joskus huonona hetkenä piristää, kun mieleen tulee erään meidän maahanmuuttajaehdokkaan kerran sanoma kohteliaisuus, joka on sen verran erityislaatuinen, että se on varmasti sanottu tosissaan.

Sedu Koskisen menestys vaaleissa sen sijaan yllätti kovin. Olin varma, että hän olisi ääniharava, mutta ehkä riittävän monet eivät tienneet Sedun ehdokkuudesta. Ehkä hänkin luotti liikaa valintaan ilman kampanjointia. En kyllä tiedä, kampanjoiko hän. Sedu olisi tietenkin muokannut hyvällä tavalla Helsingin valtuustossa perussuomalaisten imagoa ja lisännyt PS:n vakuuttavuutta yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Vihervasemmistolta olisi samalla viety imagoa kaupunkikulttuurin itseoikeutettuina edistäjinä. Etenkin nyt, kun ravintoloitsijat ovat kokeneet tulleensa kohdelluiksi paljolti väärin koronatoimissa, olisi todella odottanut, että he olisivat nostaneet Sedun valtuustoon.

Puolta Espoosta ollaan kaavoittamassa maahanmuutolle

Pohjois- ja Keski-Espoon yleiskaava (PoKe) tulee pian hyväksyttäväksi Espoon valtuustolle. Suunnittelualue koskee jopa puolta Espoon maapinta-alasta. Kaavaselostuksessa kerrotaan, että ”kaavalla luodaan edellytykset väestön kasvulle siten, että mahdollistetaan vähintään 400 000 asukkaan väestö vuoteen 2050 mennessä” – lisäystä nykyiseen asukasmäärään olisi yli kolmannes. Espoo pyrkii näin tarjoamaan hyvät olosuhteet kiivaalle väestönkasvulle, joka ei tue kuntataloutta, joka tuhoaa luontoa ja edellyttää jätti-investointeja koulu- ja päiväkotiverkostoon sekä katu- ja vesihuoltoverkostoon – erityisesti Histaan ja Mynttilään, joissa ei ole merkittävää asutusta. Kaavaan kuuluvat myös lisäkaistojen rakentaminen Turunväylälle ja uusi raideyhteys.

Miksi Espoo rakennetaan pilalle, vaikka kuntien välisessä muutossa Espoo on kääntynyt muuttotappiokunnaksi? Selityksenä on maahanmuutto. Maailmalla on kurjaa ja Espoo on keidas maailman köyhille ja työttömille. Tämän seurauksena Espoo tulee saamaan nykyisten viiden kaupunkikeskuksen rinnalle lisää kaupunkikeskuksia ja kaupunki hajautuu edelleen. Espoon keskuksen etnisestä segregoitumisesta ollaan huolissaan, mutta sitä aiotaan kasvattaa jopa 10 000:nnella uudella asukkaalla, joka on noin puolet nykyisestä asukasmäärästä.

PoKe:n kaavaselostuksessa todetaan, että asukasmäärän kasvaessa viheralueiden määrä vähenee ja niiden kulutus lisääntyy. Lisäksi selostuksessa kerrotaan, kuinka jyrkkäpiirteiset, upeat kallioalueet ovat vaikeasti rakennettavia, joten niitä täytyy louhia rakennusten, katujen ja raiteiden tieltä. Arvokkaat luontoalueet tulee jättää rauhaan! Myös Espoon ympäristöyhdistys on erittäin huolissaan kaavasta, joka uhkaa kymmeniä metsiä. Etelä-Suomen metsistä vain alle 4% on suojeltuja, mutta Espoossa on toistaiseksi jäljellä poikkeuksellisen paljon lähes luonnontilaisia metsiä.

Niin pitkään kuin heikosti työllistyvän väestön maahanmuuttoa ja Espoon nopeaa väestönkasvua pidetään väistämättömänä kehityksenä, pahoin velkaantuneen ja ruuhkautuvan Espoon luisu jatkuu. Länsiväylässä muuten toimittaja kirjoitti helmikuussa, että Espoon verotulot olisivatkin kasvaneet väestönkasvua nopeammin viime vuonna. Kiitos Hesarille, että tarkensi, mistä tuo johtui: ”Verotulojen kasvu johtuu pääasiassa verotuksen oikaisuun, kuntien hyväksi tehtyyn ansiotulon jako-osuuden oikaisuun ja yhteisövero-osuuksiin. Varsinaiset ansiotulot kehittyivät Espoossa melko samaan tapaan kuin edellisenä vuonna.” Monelle syntyi Länsiväylän kirjoituksesta väärä käsitys, jonka mukaan maahanmuutto näyttäisikin verotulojen kehittymisen kannalta kannattavalta Espoolle. Kuitenkin sama kehitys jatkuu, josta kaupunginjohtaja on kertonut monet kerrat valtuustolle olevansa hyvin huolissaan.

Sinipunavihreät poistamassa Espoossa maksuttoman pysäköinnin

Näkemykseni siirtymisestä maksulliseen pysäköintiin Espoossa. Alempana pidempi, alkuperäinen kirjoitukseni aiheesta – ylempänä Länsiväylässä julkaistuna (ke 5.5.) lyhyempänä versiona.

 

 

Aiemmin maksuton pysäköinti on muuttumassa maksulliseksi monilla Espoon keskusalueilla ja niiden liepeillä 11.5. lähtien. Taustalla ovat Espoon ilmastotavoitteet:

”Pysäköinnin maksullisuus on yksi keino ohjata liikkumista ja liikennettä kohti asetettuja ilmastotavoitteita.” (Yleisten alueiden pysäköinnin toimenpideohjelma 2020-2022).

Parkkimaksun lisäksi saa pulittaa sovelluksen käyttömaksun, koska maksut maksetaan älykännyllä, mikä edellyttää sovelluksiin rekisteröitymistä – sekä operaattorin perimän maksun. Jos maksaa tavallisella tekstiviestillä, joutuu maksamaan euron palvelumaksun ja maksaminen onnistuu vain tunniksi kerrallaan.

Pysäköinnin maksullisuutta on tarkoitus laajentaa kakkosvaiheessa edelleen. Ja maksaa täytyy, vaikka kävisi vain viemässä lapsen päiväkotiin tai palauttamassa kirjan kirjastoon. Kyselin asianosaiselta virkamieheltä, että mitenkä tällaisissa tapauksissa ja sain vastaukseksi, että kyllähän sovelluksella on mahdollisuus maksaa vaikka vain kymmenestä minuutista – no problem! Paitsi tietty tekstarilla tulee vielä se euro siihen päälle.

On käsittämätöntä, että Espoossa on menty näin törkeään autoilijoiden kurittamiseen, ettei mitään maksutonta aikaa ole alussa – edes varttia tai puolta tuntia! Vantaalla sen sijaan maksutonta aikaa on alussa. Tässä nähdään, miten kokoomuskin on hypännyt Espoossa täysin punavihreään kelkkaan.

Suuttumukseni asiassa syveni, kun sain harhaanjohtavaa tietoa Espoon kaupunkitekniikan johtajalta asiasta. Kysellessäni päämotiivia pysäköinnin maksullisuuden lisäämiselle sain vastaukseksi, että hiilineutraaliustavoitteet eivät olisi varsinainen motiivi, vaan ne ainoastaan tukisivat hanketta. Varsinainen tarkoitus olisi ohjata asukkaat pysäköimään kadunvarsien sijaan taloyhtiöiden pysäköintialueille. Kuitenkin ilmastotavoitteet ovat selvästi vähintään toisena pääsyynä uudistukselle.

Lisäksi virkamieheltä saamani tiedon mukaan maksullinen pysäköinti olisi tarkoitus rajoittaa vain kauppakeskusten ja liikenteen solmukohtien läheisyyteen. Kuitenkin jo nyt ykkösvaiheen toteutuksessa näkyy kartoilla, kuinka maksullinen pysäköinti toteutetaan laaja-alaisesti. Kartat ovat lisäksi tietenkin kelvottomasti toteutettuja, koska maksulliset alueet eivät näy niissä kokonaisuudessaan.

Monet espoolaiset, jotka ovat ostaneet itselleen kalliin, uuden asunnon joutuvat nyt puun ja kuoren väliin. Valtuusto on tehnyt päätöksen, jonka mukaan pysäköintipaikkojen laskentaohjeesta joustetaan tiiviimmän kaupunkirakenteen mahdollistamiseksi. Samalla pysäköinti muuttuu kaupungin alueilla maksulliseksi. Eräs kiinteistönvälittäjä kertoikin, että autopaikoista on monissa uusissa taloissa niin kova pula, että niistä ollaan valmiita maksamaan melkein mitä vaan. Yleinen hinta on 15 000 €, mutta niitä myös huutokaupataan.

Kokoomukselle markkinaehtoisuuden lisääminen pysäköinnissä sopii tietenkin mainiosti ja suunnitteilla onkin, että alun kahden mobiilimaksuoperaattorin jälkeen pysäköinnin maksaminen avataan useille muille mobiilimaksuoperaattoreille ja näin saadaan bisnes taas kukoistamaan espoolaisten kustannuksella!

Sinipunavihreään autoilijoiden kurittamiseen liittyy vielä pysäköinnin valvonnan tehostaminen digitaalisuuden keinoin. Autoilijoiden käyttäessä digisovellusta pysäköintimaksujen maksamiseksi, saadaan samalla kerättyä erilaisia tietoja. Voidaan esimerkiksi nähdä, missä ei ole maksettu pysäköintimaksua, jolloin siellä on joko tilaa pysäköidä tai pysäköinnistä ei makseta. Pysäköinnin toimenpideohjelmassa sanotaan, että

”Pysäköintitapahtumien digitalisoituminen maksullisuuteen siirtymisen myötä mahdollistaa pysäköinnin valvonnan tehostamista erilaisilla teknisillä apuvälineillä. Väärinpysäköidyt autot voivat aiheuttaa vakavia vaaratilanteita.”

Mutta eipä mitään! Pysäköinnin toimenpideohjelmassa kerrotaan sinipunavihreällä äänellä, että tässä ollaankin helpottamassa liikkumista! Näin valistaa jälleen pysäköinnin toimenpideohjelma:

”Monipuolistuvat liikkumispalvelut ovat positiivinen ja potentiaalinen keino vaikuttaa kaupunkilaisten liikkumistottumuksiin. Resurssien nykyistä tehokkaampaan hyödyntämiseen tähtäävät uudet liikkumispalvelut vähentävät henkilöautoriippuvuutta, yksin ajettujen kilometrien määrää sekä liikenteen päästöjä. Liikkumispalveluiden käyttäjä on liikkumisprofiililtaan multimodaalinen, hän valitsee itselleen sopivan kulkumuodon kulloisenkin tarpeen mukaan.”

On upeaa tulla uudeksi, uljaaksi, multimodaaliseksi ihmiseksi! Eikä siitä tarvitse edes itse päättää!

 

PS haluaa ainoana puolueena pakkoruotsin historiaan

Hyödynnän tässä osin vanhaa, julkaisematonta mielipidekirjoitustani pakkoruotsista. Teresa Maalahti kirjoitti varsin päräyttävästi pari vuotta sitten Länsiväylässä, että ”pakkoruotsin puolesta puhuvat kaikki järkisyyt” (LS 10.8.2019). Tilanne kun on tietenkin täysin päinvastainen. Asiaahan on puitu paljon aikojen saatossa, joten ennen pitkää, joskaan ei tyhjentävää listaa perusteita, joista osa on varamasti jokaiselle tuttuja tuoreutan lyhyesti aihetta. Meillä on opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa käsitelty ruotsin tuntimäärien lisäämistä peruskoulussa. Kuten arvata saattaa, muut puolueet paitsi me perussuomalaiset kannattivat lisäämistä sukkana eli empimättä ja ilman keskusteluja. Helsingissä tuntimääriä oli lisätty, joten näiden mielestä toki Espoonkin oli niitä lisättävä. Ei edes se, kuinka erityisen raskas taakka pakkoruotsi on maahanmuuttajaoppilaille suomen opettelun ohessa aiheuta muissa puolueissa mitään vastakaikua.

Opetusresursseja uhkaa velkaantuneessa Espoossa suuret leikkaukset soten myötä. Koulutuksesta on vaikea löytää leikattavaa, mutta onneksi on pakkoruotsi, johon leikkaukset voitaisiin osaltaan huoletta kohdistaa. Kalliiksi monin tavoin käyvän pakkoruotsin opiskelu on hyvin tehotonta, koska oppilaat ovat huonosti motivoituneita ruotsin opiskeluun ja etenkin pojat. Kielellä kun on erittäin vähän käyttöä siihen panostettuun aikaan suhteutettuna.

Melko tuoreen tutkimuksen mukaan 53 % suomalaisista pitää ruotsin kieltä tarpeettomana elämässään. Hyvin usein kuuleekin sanottavan, että pohjoismaisissa yhteyksissä ja työtehtävissä käytetään ruotsin sijaan yleensä englantia, jossa molemmat osapuolet ovat samalla viivalla. Tuokin prosenttiosuus kuulostaa kyllä epäilyttävän suurelta, kun miettii käytännön ammatteja, joissa ruotsia voisi tarvita. Ehkä esimerkiksi palvelualoilla työskentelevät kuuluvat tuohon prosenttiosuuteen, jos saavat ruotsin taidosta palkanlisää, vaikkeivät ruotsia juuri käyttäisikään. Suomenruotsalaiset kun tuntuvat olevan fiksua porukkaa, eivätkä vaadi yleensä palveluissa ruotsin osaamista. Entä kuinka tuolle prosenttiosuudelle kävisi, jos kysyttäisiin, että kuinka moni olisi valinnut ruotsin sijaan jonkin muun kielen koulussa opiskeltavaksi?

Itsestäni on hieman surumielistä katsoa sivusta, kun oma, kuudesluokkalainen poikani on halunnut opiskella jo vuosia intohimoisesti espanjaa, jota ei koulussa ole tarjolla. Sen sijaan on opiskeltava ruotsia, joka on muuten koulussa ahkeralle pojalle hirveä kiviriippa. Vaihdoimme juuri pitkän ruotsin lyhyeen, kun se onnistuu nivelvaiheissa alakoulusta yläkouluun ja toisaalta lukioon siirryttäessä. Alunperin valitsimme ruotsin toiseksi A-kieleksi alakoulussa lähinnä siitä syystä, että oletin selvittelyjeni perusteella A-ruotsin lukijoiden muodostavan omat, rauhallisemmat opetusryhmät paremmin pärjäävinä oppilaina yläkoulussa. Kielivalinnat eivät kuitenkaan vaikutakaan yläkoulujen luokkajakoihin ainakaan täällä Espoossa. Toisekseen olin käsittänyt, että ruotsi olisi pakollinen ylioppilaskirjoituksissa, mutta tämä hallituksen suunnitelma ei onneksi toteutunutkaan.

Ruotsin opiskeluun käytetty panostus on aina pois jostain muusta niin opiskelijan ajankäytön, kuin koulutusmäärärahojenkin kannalta. Heikkojen oppijoiden määrä on Suomessa vakaassa kasvussa ja inhimillinen pääoma laskussa. Korkeasti koulutettua väestöä muuttaa pois Suomesta ja Espoosta samalla, kun heikosti koulutettua väestöä muuttaa tilalle. Tässä tilanteessa on vastuutonta sälyttää kaikille oppilaille ylimääräinen ruotsin kielen opiskelun taakka. Heikolle oppilaalle on suuri ponnistus pärjätä jo yhdessäkin kielessä tyydyttävästi.

Suomalaisten enemmistö on jo vuosikymmeniä vastustanut pakkoruotsia ja myös osa suomenruotsalaisista on tällä kannalla. Tästä huolimatta kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta kannattavat yhä edelleen pakkoruotsia. Suomi on kummajainen maailmalla siinä, kuinka koko väestöltä edellytetään noin viiden prosentin kielivähemmistön äidinkielen taitoa. Ruotsinkielisten osuus valitettavasti laskee jatkuvasti ja jossain vaiheessa pakkoruotsista siten joka tapauksessa luovutaan. Suomenruotsalainen kulttuuri on toinen kansalliskulttuurimme ja rikkaus, mutta pakkoruotsissa ei ole järkeä. Mutta saammeko vielä pakkoarabian sitten, kun arabiankieliset nousevat suurimmaksi kielivähemmistöksi?

Agri-Colaa Agricolan päivänä!

Perussuomalaiset haluavat, että suomalainen kulttuuri on vahva. Se on kuitenkin käynyt selvästi liian heikoksi monessa suhteessa. Esimerkiksi viime viikolla oli Agricolan päivä. Molemmat alakoulua käyvät poikani vakuuttivat, ettei koulussa oltu mainittu päivää lainkaan.

Suomalaista kulttuuria on vahvistettava – pelkkä säilyttäminen ei riitä! Minä ja monet muut ihailevat Etelä-Euroopan, kuten lomaparatiisimme Espanjan vahvoja kulttuureita. Niissä uskonto toimii kulttuurin perustana ja juhlien sekä karnevaalien moottorina. Jos meillä ei uskonto olekaan enää yhtä elävä ja vahva täällä kuin Etelä-Euroopassa, on mietittävä, mikä meillä toimisi kulttuuria vahvistavana voimana. No kristillisen perinteen ohella varmastikin Venäjälle pärjääminen sodissa toimisi luonnollisena perustana.

On selvää, että juhlat kuuluvat tärkeimpiin elementteihin kulttuureissa, koska juhlathan ovat elämän suolaa. Nyt ei kuitenkaan Agricolan päivääkään edes mainittu koulussa – saati juhlittu. Juhlapäivinä niille omistetut herkut ovat tyypillisesti keskeisessä roolissa. Miksei kukaan ole lanseerannut Agri-Colaa Agricolan päivän juomaksi? Afri-Colaan meillä kyllä on saatavilla. Agri-Colaa voisi olla myös oma versionsa aikuisille pienillä prosenteilla höystettynä. Prosentit sopivat hyvin suomen kielen juhlistamisen päivään, koska niiden avulla moni alkaa puhua anteliaammin upeaa kieltämme.

Agricolan päivän ohella monet muut pelkiksi sisällöltään tyhjiksi liputuspäiviksi jääneet juhlapäivät kaipaavat kohennusta ja sisältöä, jotta myös niitä aletaan juhlia. Suomen kieltä tulisi juhlia näkyvämmin myös Snellmanin päivänä 12.5., joka on samalla suomalaisuuden päivä. Monet pitävät Snellmania Suomen suurimpana valtiomiehenä, kun hän ajoi suomen kielen aseman virallistamista.

Kalevalan päivälle sopisi suomalaisen perinnesoittimen, kantelen nostaminen arvoonsa. Ovista ja ikkunoista saisi Kalevalan päivänä tulvia kantelemusiikkia. Samalla Kalevalan päivä saisi olla taianomainen suomalaisen fantasian päivä. Miksei muuten kouluissa opetella kantelen soittamista, mutta nokkahuilua kyllä harjoitellaan – ja taannoin hyvinkin ahkerasti? Kantelesta ei edes kuulu vastaavia hirveitä säröääniä huonosti soitettuna, kun nokkahuilusta. Vanhemmat voisivat rentoutua lasten näppäillessä kanteletta kotona, kun perustaito opetettaisiin koulussa.

Tilanne suomalaisten perinteiden vahvistamisessa on kehittynyt jonkin verran. Esimerkiksi saunapäivä on loistava idea ja kansanhuvi. Silloinhan lukuisat yksityiset saunat avaavat ovensa kaikelle kansalle, ja voi viettää päivän kierrellen ja tutustuen erilaisiin saunoihin. Sauna onkin suomalaisuuden keskeisimpiä elementtejä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkijan ja juhlapäiväekspertin Juha Nirkon mukaan omintakeista suomalaisuutta ovat lähinnä vain sauna ja hehkuttamattomuus. Muut perinteet ovat yleensä tulleet joko lännestä tai idästä. Hehkuttamattomuudella tarkoitetaan, että asioihin suhtaudutaan tyynesti, eikä odoteta suuria.

Juhla- ja muiden perinteiden vahvistaminen tuskin kuitenkaan yhdistäisi jakautuneita suomalaisia. Juha Nirkonkin mukaan suomalaiset ovat kahtiajakautuneita myös siinä, juhlivatko perinteisinä juhlapäivinä vai eivät. Mutta kyllä meidän työnteon ohella tulisi alkaa korostaa myös akkuja lataavan juhlimisen tärkeyttä. Tyhmähän se olisi, joka eläisi vain raataakseen sen ainoan, lyhyen elämänsä, joka on kullekin suotu.

(Julkaistu alunperin 14.4.2021 eri blogeissa)

Valtuustokysymyksestäni Espoon katuturvallisuudesta uutisoitiin mm. Hesarissa

Page 1 of 8

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén