Pääteemani on humanitaarisen maahanmuuton minimoiminen ja suomalaisen kulttuurin vahvistaminen. Tarvitsemme taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä. Tähän mennessä ei ole saatu mitään viitteitä siitä, että humanitaarinen maahanmuutto parantaisi huoltosuhdettamme – päinvastoin. Matalan koulutustason töiden määrä on Euroopassa romahtanut ja nopeasti etenevä digitalisaatio sekä robotisaatio vaikuttavat edelleen samansuuntaisesti. Pizzeria-yrittäjien markkinat ovat jo kutakuinkin kyllästetyt. Sosioekonominen asema yleensä periytyy pitkälti myös Suomessa ja molempien vanhempien ollessa tyypillisesti työttömiä lapset syrjäytyvät helposti.

Suomessa ja yleensä Euroopassa työmarkkinoilla korostuu “hyvien tyyppien” hakeminen ja siitä syystä työmarkkinat hylkivät huonommin työyhteisöön sulautuvia – myös suomalaisia, mutta etenkin etäisten kulttuurien ihmisiä. Jos maahanmuuttopolitiikan suunta ei muutu, tulemme seuraamaan ongelmissamme Ruotsia. Maahanmuuttajavaltaisia ongelmalähiöitä on mahdollista välttää tiettyyn pisteeseen, mutta vaikeasti sopeutuvista kulttuureista tulevien osuuden kasvaessa nopeasti syntyy lopulta väistämättä ongelmalähiöitä. Kun hajautettavia integroitavia alkaa olla paikallisesti enemmän kuin suomalaisia hajauttaminen ei enää onnistu. Helsingissä ja Espoossa jo joka neljäs on ulkomaalaistaustainen vuonna 2030. Yhteiskunta sirpaloituu ja juurettomuus lisääntyy.

Suomalaista yhteiskuntaa voidaan monikulttuuristaa työ- ja perheperusteisella maahanmuutolla. Lisäksi yksittäisille poliittisille pakolaisille, joita varten nykyinen turvapaikkasysteemi on alunperin suunniteltu voidaan tarjota suojaa.

Meillä on jo nykyisellään niin paljon humanitaarisin perustein tullutta väestöä, että Helsingin suurimmat väestöryhmät v. 2030 eivät enää olekaan naapurimaista Virosta ja Venäjältä, vaan Lähi-idästä ja Afrikasta. Tämä tulee aiheuttamaan suuria haasteita hyvinvointipalveluiden ylläpitämiselle. Kyseisten väestöryhmien huomattavan suuri syntyvyys tulee lisäämään näiden väestöryhmien osuutta nopeasti, vaikka humanitaarinen maahanmuutto lopetettaisiin kokonaan.

Jos humanitaarista maahanmuuttoa halutaan, kohderyhminä tulisi olla mahdollisimman hyvin integroituvia etnisiä ryhmiä, jotka yleensä ovat myös niitä hädänalaisimpia – kristittyjä, jotka ovat nykyään maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä. Kun on vähemmän ponnisteltavaa uuden väestön integroimiseksi jää myös enemmän voimavaroja globaaliin auttamiseen. Globaalia solidaarisuutta tulee harjoittaa oman maan velkaantuneisuus huomioiden ja siten, että sillä on tehokkaat vaikutukset väestönkasvun hillitsemisen kannalta. Afrikan väestöräjähdyksen seurauksena maanosan väestö on kasvamassa 2,4 miljardiin vuoteen 2050 mennessä ja edelleen huimaan 4,2 miljardiin vuoteen 2 100 mennessä. Autettavaa on enemmän kuin meillä on varoja, sillä pelkästään pakolaisia on maailmassa jo yli 70 miljoonaa. Eettisintä on pyrkiä tällöin kohdentamaan auttamisvarat mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Suomalaista kulttuuria tulee tukea ja vahvistaa monikulttuurisuuden sijaan. Ihmisten juurettomuuden tunne on lisääntynyt. Monilla on heikot perheolot, mutta yhteinen kulttuuri ja perinteet vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisyys vahvistaa meitä kaikkia! Suomalaisen kulttuurin ei voi olettaa kuitenkaan vahvistuvan, jos syntyvyyden romahdus jatkuu nykyisenkaltaisena hyvin huolestuttavana ilmiönä.

Ekologisesti ajateltuna on kyllä hyvä, että Suomenkin väkiluku laskee, mutta jos väkimäärän laskusta ollaan huolestuneita talouden kannalta meidän on kannustettava ihmisiä lasten hankkimiseen. Syntyvyyden romahdus on myös varmasti ainakin osittain merkki siitä, että nuorilla suomalaisilla on uudenlaisia ongelmia. Nuorten miesten syrjäytymiseen on puututtava, lasten hankkimiseen on kannustettava muutenkin kuin vain taloudellisin kannustimin ja  toivottavasti myös Väestöliitolle ehdottamaani hedelmällisyystietoutta opetetaan kouluissa ehkäisyvalistuksen rinnalla. Hyvin moni on myös tahattomasti lapseton.

Huumerikosten tuomioita tulee lieventää ja törkeiden pahoinpitelyiden sekä törkeiden seksuaalirikosten tuomioiden minimirangaistuksia koventaa huomattavasti nykyisestä. Huumeriippuvaiset ovat usein uhreja ja heillä on myös psyykkisiä ongelmia. He ajautuvat helposti tukalan tilanteensa vuoksi myös huumekauppaan. Huumeiden vieroitushoidossa on oltava sellaiset resurssit, että aineista irti haluavat voidaan ottaa heti sisään hoitoon, kun nämä hakeutuvat pyytämään apua. Yksikin päivä lisää odottelua saattaa koitua nuoren kohtaloksi. Saamme varat tähän, sekä myös esimerkiksi asunnottomuuden poistamiseen suomalaisilta lopettamalla väestön vastaanottamisen elätettäviksi maapallon toiselta puolen.

Suomen kaivoslainsäädäntö tulee saattaa vähintään yleiseurooppalaiselle tasolle. Nyt Suomi on Hölmölä, kuin banaanitasavalta, jonka raaka-aineita kansainväliset kaivosyhtiöt voivat hyväksikäyttää samalla, kun Suomi saa hyvin vähän taloudellista hyötyä ja luontoarvoja menetetään pysyvästi. Suomessa on monia kaivannaisia, joita ei löydy juuri muualta kuin Suomesta ja niiden arvo tulee vielä todennäköisesti nousemaan hyvin paljon tulevaisuudessa. Jos emme pysty niitä nyt hyödyntämään, meidän kannattaa odotella rauhassa niiden arvonnousua. Kaivoslain muuttamisella on kiire, sillä kaivosala on viime vuosina saanut tuulta purjeisiinsa ja Suomesta on etsitty metalleja ja mineraaleja kiihkeämmin kuin vuosiin. Valtakunnallisesti arvokkainta osaa luonnosta ei saa muutenkaan uhrata lyhytnäköisille taloudellisille intresseille.

Kaikkien varausten, lupien, hakemusten ja kaivosalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on jo 43 240 neliökilometriä, noin kahdeksasosa Suomesta. Näiden alueiden mineraaliesiintymät on jo varattu.  Suomessa toimii kymmenisen malmikaivosta, jotka ovat ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden omistuksessa – paria lukuun ottamatta. Suomi on tyytynyt ulkomaisten kaivosyritysten toiminnasta saataviin välillisiin hyötyihin, kuten kaivosalan palkkatuloista saataviin veroihin. Muualla maailmassa kaivosyhtiöt maksavat käyttöoikeuskorvauksia ja uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntäminen huomioidaan myös yritysten verotuksessa.

Kaivoslakia uudistettiin elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) johdolla 2010-luvun taitteessa – mutta 1700-luvulta peräisin olevasta valtauskäytännöstä ei luovuttu – ilmeisesti kaivosteollisuuden painostuksen vuoksi. Valtausperiaate koskee jopa luonnonsuojelualueita. Samalla ympäristötuhot jäävät yhä riskien toteutuessa veronmaksajien maksettaviksi; esim. Belvedere Mining jätti Nivalaan Talvivaarasta miljoonien eurojen sotkun. Useiden johtopoliitikkojen kohdalla voidaankin miettiä, että kuinka suuria kustannuksia he ovat Suomelle aiheuttaneet. Sama koskee esimerkiksi pääministeri Sipilää, joka kutsui irakilaisia Suomeen asumaan.

Turhista yritystuista eroon! Ohjataan varoja yrittäjien aseman parantamiseen!

Yritystuet ovat kepun ja kokoomuksen “sosiaalitukia” eturyhmilleen. Suomi myöntää yritystukia jopa 4 mrd. vuodessa, mutta vain noin 11 % näistä on tutkitusti hyödyllisiä taloudelle. Yritystukia tulisi pääsääntöisesti jakaa vain tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Yleensä ottaen yritystukia tulisi myöntää vain silloin, kun voidaan olettaa valtiontalouden hyötyvän näiden myöntämisestä – eli vähintään saavan omansa takaisin. Säästettyjä menoja tulee suunnata verotuksen kautta kaikille yrityksille. Arvonlisäverollisen toiminnan raja tulee nostaa 10 000 eurosta 20 000 euroon ja liukuen poistuvan huojennuksen yläraja nostetaan 30 000 eurosta 50 000 euroon.

Yrittämisen riskejä on myös pienennettävä huomattavasti nykyisestä. On järkyttävää, kuinka moni päätyi jopa itsemurhaan 1990-luvulla, kun asunto meni alta ja tästä seurasi monenlaisia pahoja vastoinkäymisiä.

Haluan parantaa tuotantoeläinten olosuhteita selkeästi. Samaa mieltä on yli 90 % suomalaisista. Käynnissä olevassa eläinsuojelulain uudistuksessa laki on menossa eläinsuojelujärjestöjen mukaan takapakkia. Eläinten kasvatus häkeissä on lopetettava – eläin ei ole rikollinen. Kaikilla eläimillä on oltava mahdollisuus liikuntaan. Possujen kasvatuksessa on huomioitava, että ne ovat jopa koiria älykkäämpiä. Niitä on kohdeltava sen mukaisesti. Suomen on ajettava sellaista uudistusta EU:ssa, joka sallii eläintuotteiden tuonnin kieltämisen maista, joissa eläinsuojelulainsäädäntö on tarkasteltavien eläinten kohdalla selkeästi heikommalla tasolla kuin vastaanottavassa maassa. Tämä kannustaa eläinten kohtelun parantamiseen kaikkialla EU:ssa ja EU:n ulkopuolella.

Koulujen työrauhaan on panostettava valtakunnallisesti

Suomessa koulujen työrauha on tutkimusten mukaan OECD-maiden häntäpäässä. Aikaisemmin maailman parhaisiin kuuluvat Pisa-tuloksemme ovat syöksylaskussa. Tähän liittyy varmasti monta selittävää syytä. Yksi näistä on trendi integroida erityisoppilaita luokkiin, sekä kieli- ja kongnitiivisilta taidoiltaan heikkojen maahanmuuttajaoppilaiden yleistyminen kouluissa. Oppilaille, joille on hyvin vaikeaa seurata opetusta tunneilla tulee tarjota erityisopetusta omissa luokissaan erikoistuneen opettajan johdolla. Jos oppilaan arvioidaan myöhemmin pärjäävän tavallisessa luokassa, niin vaihto on jatkuvasti mahdollinen. Opettajien koulutukseen työrauhan ylläpitämisessä on panostettava ja annettava opettajille uusia työkaluja tarvittaessa työrauhan ylläpitämiseksi.

Kaikille yhteiset elämänkatsomustietotunnit ja koraanikoulujen opetusten valvonta

Uskonnon opetus kouluissa on muutettava kaikille yhteiseksi, kristillispainotteiseksi elämänkatsomustiedoksi. Kristillispainotteisuudelle löytyvät historialliset perusteet. Uskontoja pyritään vertailemaan totuudenmukaisesti ja objektiivisesti sekä löytämään niiden hyviä ja huonoja puolia eettisen pohdinnan kautta. Elämänkatsomustiedon tunnit olisivat jatkossa kaikille pakollisia. Samalla, kun uskontoja opetellaan tarkastelemaan kriittisesti ja aloitetaan uskontojen välinen vuoropuhelu jo kouluissa,  pyritään ehkäisemään konservatiivista islamia ja radikalisoitumista myös tekemällä selvitys koraanikouluista  ja tutkimalla, mitä niissä opetetaan ja paljonko niissä painostetaan lapsia Koraanin ulkoa opetteluun.