Mielipiteeni 2.3.2022 Länsiväylässä (kuva kasvaa klikkaamalla). Toivotan mielipiteessäni omasta puolestani ukrainalaiset sotapakolaiset tervetulleiksi Suomeen, muovaten ensimmäisten joukossa PS:n linjaa ukrainalaistilanteeseen.
Samalla olen tuossa vaiheessa huolissani, tartutaanko Nato-optioon liian hätiköidysti Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Putinin maski ei vielä tuolloin ollut pudonnut kokonaan ja saattoi otaksua, että varsinainen syy hyökkäykselle Ukrainaan olisi ollut maan vahva pyrkimys Natoon ja jäätynyt konflikti Krimillä. Tällöin Nato-päätös olisi voinut saattaa Suomen suurempaan vaaraan kuin perinteisen linjan ylläpitäminen – etenkin huomioiden Turkki heikkona lenkkinä, mikä toistaiseksi onkin toteutunut. Tuossa vaiheessa myös kenraalimajuri evp. Toveri kommentoi, että Venäjä voisi jatkuvilla Suomeen kohdistetuilla mikroaggressioilla estää maamme Nato-jäsenyyden, koska Nato ei voisi hyväksyä konfliktissa olevaa maata jäsenekseen. Edelleen UPI:n Mika Aaltola kommentoi Ylen verkkouutisissa 6.3., että ”Venäjällä on Suomen suhteen tavattomasti menetettävää. Ehkäpä kaikki muu sallitaan, kunhan Suomi ei vain liittoudu.”
Sittemminhän on kuitenkin paljastunut, ettei Putin todellisuudessa ole niinkään huolissaan Natosta, vaan hyökkäyksen motiivi on ensisijaisesti imperialistinen. Putin haluaa olla uusi Pietari Suuri ja valloittaa Ukrainan liittäen sen takaisin Venäjään. Kun tämä alkoi valjeta, käännyin selkeästi kannattamaan Suomen mahdollisimman pikaista liittymistä Natoon.
