(Julkaistu Facebookissa 29.8.2022)

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valmius- ja turvallisuusalan koulutustilaisuudessa Vantaan kaupungintalolla. Kuvassa sisäministeriön pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka. Kohvakan mukaan ”ilmastokriisi” on näkynyt tänä kesänä Euroopassa mm. siinä, että maastopaloja on ollut Euroopassa kolme kertaa enemmän kuin mitä 15 viime vuoden vuotuinen keskiarvo on. Metsää on palanut yhteensä noin 700 000 hehtaaria. Laaja sammutusverkostomme on ilmastotyötä, sillä sillä on ehkäisty Suomessa laajat metsäpalot päästöineen.

Eräs keskeinen ongelma pelastuspuolella on tarve saada lisää henkilöstöä. Ongelmina tässä ovat riittävä rahoitus koulutukseen, pelastusopiston sijainti Kuopiossa (tämä tuli esille epävirallisissa keskusteluissa) ja melko vaatimaton palkkaus. Toisaalta, kuten olen aiemmin maininnut, eräs juristi palasi palomieheksi, koska vapaapäiviä on normityötä enemmän viikossa. Ihmettelin tilaisuudessa, että kuinka rahoitusta ei saataisi riittävästi näin keskeisten ja kriittisten opiskelupaikkojen järjestämiseen samalla, kun tarjolla on myös kaikenlaista huuhaa-koulutusta. Toisen pullonkaulan, eli pelastusopiston sijainnin suhteen ollaan ilmeisesti ryhtymässä jo joihinkin toimiin siten, että satellittikoulutuspisteitä saataisiin levitettyä muihinkin kaupunkeihin. Tiedä sitten, järjestetäänkö niitä riittävästi tarpeisiin nähden, kun halutaan aluepoliitikoida – toivottavasti saadaan.

Pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan julkinen rahoitus on 586,2 milj. € (v. 2021), josta suurin osa menee tietenkin henkilöstökuluihin (290 milj. €).

Koulutuksen jälkeen tutkin Tikkurilaa ja radanvarren alueita aina Tapanilaan saakka. Lounaan söin Tikkuraittia lähellä olevassa nepalilaisessa, jossa sapusta oli poikkeuksellisen hyvää ja naistarjoilija mukava. Ruoassa maistui, ettei orjatyövoimaa todennäköisesti käytetty. 🙂 Buddha katsoi tyynesti ikkunasta vantaalaista katuarkea. Alakoululainen kompastui ikkunan edessä huolimattomasti pysäköityyn sähköskuuttiin, mutta ei onneksi kaatunut. Vikassa kuvassa esimerkki rakennuttajien ahneudesta siinä, kun ikkunat rakennetaan toisinaan maan tasoon myös kulkuväylien varsilla ja ihmiset käytännössä pakotetaan pitämään verhot kiinni.