Valitettavasti parhaillaan Puolassa käytävässä ilmastokokouksessa on jouduttu toteamaan, että globaalit päästöt ovat kasvaneet sitten edellisen ilmastokokouksen. Suomessa päästöt henkeä kohden ovat melko korkeat lämmityskustannusten ja energiaintensiivisen teollisuuden vuoksi. Pienet kotitaloudet kylmässä ilmastossa kuluttavat paljon energiaa. Kotitalouksien pienuus johtuu kuitenkin pitkälti vähäisestä väestöstä. Alhainen väestönkasvu tulisi laskea maalle eduksi hiilijalanjäljen mittauksessa. Ehkä Afrikan johtajiakin saataisiin tällä kannustettua vastuulliseen väestöpolitiikkaan.

Asumista tulee kuitenkin muokata energiatehokkaammaksi, mutta myönteisin keinoin. Yhteisasumista ja monisukupolviasumista tulee kehittää ja kannustaa, jolloin yksinäisyyskin vähenee. Asuntokohtaisista saunoista tulee siirtyä yhteissaunoihin. Lisätään maalämpöä ja aurinkoenergiaa asuntojen lämmityksessä.

Energiaintensiivistä teollisuutta ei liene ilmaston kannalta järkevää karkottaa verotuksella Suomesta pois. Ydinvoiman ohella tarvitaan EU:n yhteisen hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmän kehittämistä tukineen. Hyödyttömistä yritystuista on siirryttävä yritysten ympäristötukiin.

Ulkomaankauppaa tulee hillitä liikenteen ilmastopäästöjen vuoksi. Asetetaan tuontitullit turhakkeille, kuten kiinalaiselle rihkamalle ja laitetaan “hiilivero” vielä päälle aiheutuneiden päästöjen mukaan. Palataan enemmän lokalisaatioon ja virkistävään omaan käsityöläisyyteen. Lentokuljetuksille säädetään lentovero.

Ilmastokokouksessa vaaditaan yhtälailla toimia niin teollisuus- kuin kehitysmailtakin. Kehitysmaille on mietittävä vihdoin maapallon kannalta kestäviä kehitysmalleja. Länsimainen kulutusyhteiskunta ei ole ihmisoikeus.

Kehitysmaiden väestönkasvu on saatava hallintaan. Ei auta, että kehitysmaissa hiilijalanjälki on pieni, jos jalanjälkiä on tiuhassa ja sen seurauksena maapallon väkiluku kasvaa puolellatoista miljoonalla viikossa.

Kehitysyhteistyön rahoitusta tulee siirtää ilmastohankkeisiin ja ympäristöteknologian vientiin. Ulkomaisen kehitysrahoituksen vähentyessä kehittyvät maat joutuvat ottamaan enemmän vastuuta omasta kehityksestään. Tarvitaan toimiva hallinto, jota voidaan edistää vaikka ulkomaisilla neuvonantajilla ja virkamiehillä, jotka uudistavat kehitysmaiden korruptoituneita ja muuten heikkoja systeemejä.

Perussuomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kannattavan ympäristöaktiivin Eero Paloheimon ilmastohanke Afrikan kehitysmaanosassa on koota maailman armeijat yhteen istuttamaan puita Saharaan maapallon yhdeksi merkittävistä hiilinieluista. Käyhän allekirjoittamassa addressi hankkeen toteutumiseksi:

http://unite-the-armies.org/?fbclid=IwAR0h9fC78vyPnziNUhzbYaAlqzi1PHDeq-_Am-Z7y7nTvm_bEVi3jOvUhEw

Impivaaralaisuudelle on nyt tilausta.

(Julkaistu 8.12.2018 Uudessa Suomessa)