Vaalityössä Kirkkonummen Veikkolassa muutama päivä sitten
Tässä hieman tämänhetkisiä ajatuksiani sote-uudistuksesta. Olen kuullut toistuvasti, kuinka ihmiset mainitsevat sote-uudistuksen kantavana ajatuksena olevan palveluiden parantamisen. Tämähän ei ole pääsyy, miksi sote-uudistukseen on lähdetty, vaan taloudelliset syyt, kun sote-palveluiden rahoituspohja heikkenee väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä.
Tämän vuoksi on todennäköistä, että palveluita pyritään keskittämään hyvinvointialueilla nykyisestä – etenkin, jos hyvinvointialueille ei tule omaa verotusoikeutta, joka aika varmasti kasvattaisi asukkaiden verotaakkaa. Rahoitusongelmia sote-palveluiden järjestämiseksi on jo tiedossa Espoossa.
Väestön ikääntyessä tarvitaan kuitenkin yhä enemmän nimenomaan lähipalveluita. Erityisesti heikosti liikkuvan ja pienituloisen on vaikea lähteä kauemmas terveyskeskukseen. Esimerkiksi 8000:n asukkaan Hangossa jo kolmannes asukkaista on ikäihmisiä ja huoltosuhde heikkenee edelleen. Hanko kuuluu Suomen ikääntyneimpiin kuntiin. Nyt terveyspalvelut ovat hyvät ja näin pitäisi olla myös tulevaisuudessa.
Etävastaanotoilla sote-palveluiden järjestämisen ongelmia voidaan ratkaista vain osittain. Jokaisella tulee jatkossa olla edelleen mahdollisuus tavata lääkäri halutessaan. Digitaalisuus ei saa pakottaa ihmisiä käpertymään sisäänpäin elämään digimaailmoissa. Se ei ole inhimillistä. Lisäksi voisi olettaa, että hoitovirheiden mahdollisuus on suurempi etävastaanotoilla, joissa inhimillinen kohtaaminen jää etäisemmäksi.
On myös ikävää, jos hyväkuntoisia sote-rakennuksia aletaan purkaa palveluiden uudelleenjärjestelyiden seurauksena. Kestävän kehityksen perusteella hyväkuntoiset rakennukset tulisi pyrkiä saamaan aina tehokkaaseen hyötykäyttöön. Tuttuni ehdotti, että jos palveluverkkoa karsitaan, voitaisiin perustaa terveyskeskuksia kuntien rajoille siten, että niihin olisi sisäänkäynnit molempien kuntien puolilta. 🙂
On nurinkurista, jos kustannussäästöjen vuoksi peruspalvelumme heikentyvät samalla, kun elintasomme on parempi kuin jokunen vuosikymmen sitten, jolloin palveluita sai kaikessa sujuvasti normaalin ja inhimillisen fyysisen kanssakäynnin välityksellä. Palveluiden heikkenemisestä tulevat monelle mieleen varmasti ensimmäiseksi pankki- ja postipalvelut. Toivotaan, ettei julkisille palveluille käy vastaavanlaisesti.
Toki säästöjä tarvitaan, mutta säästökohteita on etsittävä ensisijaisesti muualta kuin sote-palveluista ja toisaalta koulutuksesta. (Maahanmuuton kustannukset, julkisen sektorin ja sen hallinnon supistaminen, eutanasian salliminen, jne.)