Päivitykseni 3.10.2023 (Facebook):
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen uusi palvelustrategia on nyt julkinen. Neuvottelin pääosin ryhmämme puolesta. Ehdottamani esitykset joutuivat vielä virkakoneiston muokkaamiksi, mutta saimme strategiaan joitakin edistyksellisiä kirjauksia lasten ja perheiden palveluihin. Eroperheissä vuoroasumiseen kannustaminen olisi ollut toivottavaa hyvinvointialueella, mutta nyt siinä kannustetaan yhteistyövanhemmuuteen, mikä toivottavasti tulee merkitsemään myös kannustamisena vuoroasumiseen.
Lastensuojelun asiakkaita olisi toivonut osallistettavan lasten ja perheiden palveluiden kehittämisessä ja ongelmien korjaamisessa, mutta nyt on kirjaus kokemusasiantuntijoiden ja asiakasraatien hyödyntämisestä palveluiden kehittämisessä ja lastensuojelussa.
Saatiin kirjaus, että huostaanottojen määrä vähenee. Siitä lienee yksimielisyys, että tämä tulee tapahtumaan ennaltaehkäiseviä keinoja käyttämällä.
Vaadimme myös nykyistä tehokkaampaa nuorisorikollisuuden torjuntaa ja ennaltaehkäisyä moniammatillisesti, mikä kirjattiin palvelustrategiaan.
Strategia on varsin yleisluontoinen ja monin kohdin monitulkintainenkin ohjenuora, joka ei aina toteudu kaikilta osin, joten nähtäväksi jää, miten hyvin strategiaa toteutetaan käytännössä. Lisäksi palvelustrategian toteutumiseen lasten ja perheiden palveluiden osalta vaikuttaa lastensuojelulaki, jonka heikot kohdat aiheuttavat ongelmia.
Olen nyt lukenut vähän lastensuojelulakia ja näkemykseni on, että lastensuojelulaki kaipaisi kipeästi uudistusta. Vaikka lakiin on kirjattu pyrkimys sijoitettujen lasten uudelleenyhdistämisestä perheeseensä, ovat perheet kulloisenkin näiden asioita hoitavan sosiaalityöntekijän armoilla siinä, saavatko koskaan lapsiaan takaisin itselleen, vaikka olisivat saaneet asiansa kuntoon. Laissa kun sosiaalityöntekijä tekee vuosittain päätöksen huostaanoton jatkamisesta, ja päätöksen pohjaksi laki suo monimuotoiset tulkinnalliset mahdollisuudet päättää, palautetaanko lapset vanhemmilleen vai ei. Esimerkiksi jos sosiaalityöntekijä katsoo, että lapsi on vaikka lyhyessäkin ajassa kiintynyt sijaisperheeseen, hän voi päättää, että lapsi jää käytännössä täysi-ikäisyyteensä saakka sijaisperheeseen. Todella kamalaa, jos kyse ei ole kuitenkaan ollut väkivallasta, vaan esimerkiksi depressiosta.