(julkaistu alunperin 4.10.2018 Uudessa Suomessa ja muilla blogisivuillani)
Pohjolan liikenteen bussikuski sai potkut itsepuolustuksesta työtehtävissään. Oli mieltä lämmittävää lukea uutisista, kuinka työtoverit työsuojeluvaltuutetun johdolla puolustivat kollegaansa työnseisauksella. Jokaisella ihmisellä on oikeus puolustautua väkivaltaa vastaan. Se on ihmisen perusoikeus riippumatta siitä, onko hoitamassa työtehtäviään.
Jos linja-autonkuljettajan potkuja ei peruta ja esitettyihin rasismisyytöksiin suhtaudutaan vakavasti annetaan selvä viesti niille tulijoille, jotka eivät kunnioita rauhanomaista yhteiskuntaamme, että Suomessa röyhkeys ja uhriutuminen kannattaa. Toisenkin posken kääntämiseen velvoittava kulttuuri jää helposti aggressiivisempien kulttuurien jalkoihin monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
Linja-autossa matkustajan kuvaamalta videolta voi peittelyistä huolimatta selkeästi päätellä tämän kalliin sopan aiheuttajan reaktioista, että bussikuski löi vain kevyesti suojatakseen itseään:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/6fe57c7d-94c4-45e3-8cc9-50aa4d5a9bf0_u0.shtml
Lyöntiä edeltävä uhkaava tilanne ei välity videolta, mutta sitä edeltävä, matkustajan aloittama käsirysy on uutisissa vahvistettu.
Mutta olisiko bussikuskin sittenkin tullut vain kököttää kopissaan sieltä poistumatta ja seisottaa bussia, jotta vartijat tulisivat noutamaan bussia terrorisoivan matkustajan? Varmaankin ohjeissa tullaan painottamaan jatkossa selkeästi, että näin tulee toimia. Ohjeet ja koulutus eivät kuitenkaan ilmeisesti ole olleet tähän saakka riittävän selkeitä ongelmakäyttäytyjien suhteen. Tämä johtuu varmastikin siitä, että suomalainen luottamusyhteiskunta on toistaiseksi toiminut suhteellisen hyvin. Luottamusyhteiskunta on kuitenkin asiantuntijoiden mukaan rapautumassa. Mistähän tämä saattaisi johtua? Humanitaarista monikulttuurisuuspolitiikkaa ihmettelevän ei tarvitse arvuutella tätä. Kahden kulttuurin välissä tasapainotteleville nuorille syntyy usein ristiriitainen moraali- ja arvopohja, mikä aiheuttaa joidenkin tutkijoiden mukaan näissä hämmennystä ja moraalin löyhentymistä.
Pahaan ei kannata yleensä vastata hyvällä, koska paha johtuu yleensä osittain siitä, ettei arvosteta hyvää. Muutenhan ikävästi käyttäytyvä ihminen olisi valinnut jo hyvän. Toki on sellaisiakin ihmisiä, joita maailma on kohdellut jatkuvasti niin pahasti, ettei heillä ole käsitystä hyvästä. Silloin hyvä voi tehdä suuren vaikutuksen ja saada ihmisen miettimään arvojaan uudestaan.
Olen itse saanut varmaan melko perinteisen suomalaisen kasvatuksen, jonka mukaan oikeuksiaan on puolustettava ja lyötävä takaisin, jos joku hyökkää kimppuun. Sukupolvilta on kantautunut kokemusperäistä tietoa siitä, että kiusaaminen ja uhkailu ovat loppuneet siihen, kun on näyttänyt heti alkuunsa, kuinka osaa puolustautua.
Mutta tuleeko länsimainen pehmoyhteiskunta, jossa toisenlaisen arvopohjan kulttuureita tuetaan, eikä omaa osata arvostaa ja olla siitä ylpeitä olemaan yleisesti melko brutaaleiden kulttuureiden historianjuoksussa se pitkäikäisin yhteiskuntakulttuuri? Vielä kun huomioidaan sekin tämän yhteiskuntakulttuurin puoli, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa rehottaa aina paljon piilorasismia, eikä siitä päästä koskaan eroon.
Säännöt on tehtävä sellaisiksi, ettei rikostelu kannata tyhjätaskullekaan, jolla ei ole varaa maksaa minkäänlaisia korvauksia ja joka saa kaiken ilmaiseksi.