Missä tavallisen suomalaisen, vähän yli kolmikymppisen naisen silmät avautuivat Suomessa nopeasti etenevälle väestönvaihdokselle? Nainen ei ole ollut yhteiskunnallisesti erityisen valveutunut. Hän on kuunnellut aiemmin, kun olen kertonut Suomen maahanmuuttopolitiikan tuottamista ongelmista, mutta ei ole ollut erityisen kiinnostunut niistä. Nyt hän oli kuitenkin täysin muuttunut ja kertoi, että hänen “silmänsä olivat avautuneet”.
Hän oli ollut synnytyssairaalassa synnyttämässä esikoistaan. Hän näki, miten sairaala oli täynnä vierasperäistä väestöä, joukossa vain jokunen hassu suomalainen. Sairaalassa näytettiin noudatettavan kaksoisstandardeja maahanmuuttajien suhteen, sillä kaukaisista kulttuureista tulleiden naisten miehiä oli ollut käytävillä öisinkin, vaikka heillä ei olisi ollut oikeutta olla sairaalassa, koska vierailuajat olivat ohi.
Kun erityisen vaikean synnytyksen läpikäynyt nainen jakoi oman huoneensa toisesta kulttuurista tulleen kanssa, niin huoneeseen punki kuulemma ainakin kahdeksan sukulaista yhtaikaa, vaikka sairaalan sääntöjen mukaan huoneeseen olisi saanut tulla noin kaksi vierasta kerralla. Suomalainen, nuori nainen koki vastasyntyneen imetyksen vaivaannuttavaksi tällaisessa ympäristössä, josta muualta tulleet tulivat viemään rauhan ja yksityisyyden. Lopulta henkilökunta sentään ryhtyi rajoittamaan naisten huoneeseen tunkevien ihmisten määrää, kun huomasivat tilanteen ahdistavuuden.
Nuoren naisen isä kiinnitti myös huomiota sairaalan väestökoostumukseen ja tokaisi tyttärelleen, että “Tässä näet Suomen tulevaisuuden.”
Oman lapsen syntymä on yleensä elämän suurin tai suurimpia hetkiä. Tällaiselle elämän kohokohdalle on järjestettävä rauhallinen, mukava ja arvokas ympäristö. Monikulttuurisia kaksoisstandardeja sairaaloissa tai muualla ei tule hyväksyä hetkeäkään. Sellaisten hyväksyminen on tehokkain tapa lisätä ihmisryhmien välisiä jännitteitä.
Kirjoitus julkaistu myös useilla blogisivustoilla. Uudessa Suomessa tästä tuli päivän keskustelluin puheenvuoro yllättäen (14.11.2018).